Inkluusio lapsen silmin
Vihavainen, Emilia (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Vihavainen, Emilia
2014
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
Hyväksymispäivämäärä
2014-09-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409192139
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409192139
Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökohtana oli kysymys, miten lapset kokevat inkluusion. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää oppilaiden ajatuksia, oletuksia, pelkoja ja toiveita inkluusioon liittyen. Koska inkluusio vaikuttaa väistämättä koulun kaikkiin oppilaisiin, tutkimuksessa selvitettiin ilmiötä sekä erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevien että yleisen tuen oppilaiden näkökulmasta.
Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmällä kahdella tamperelaisella koululla. Vastaajajoukko koostui 66 viidesluokkalaisesta oppilaasta, jotka opiskelivat kolmella eri luokalla. Eläytymismenetelmässä ei esitetä suoria kysymyksiä, vaan vastaajat kirjoittivat tutkijan antaman ohjeistuksen, kehyskertomuksen, innoittamana lyhyehkön tarinan siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Vastaajat eläytyivät tarinaa kirjoittaessaan toiseen persoonaan. Näin ollen tutkimuksen tarkoituksena ei ollut laajamittainen selvitys oppilaiden todellisista kokemuksista, vaan pikemminkin ajatuksia herättävä kartoitus siitä, miltä inkluusio voi näyttää oppilaan näkökulmasta. Aineisto analysoitiin pääasiassa teemoittelemalla ja luokittelemalla. Narratiivinen ajattelutapa toimi lähtökohtana eläytymistarinoiden tutkimisessa.
Tutkimuksen teoriaosuudessa keskityttiin käsittelemään eri lähtökohdista inkluusiota, joka nähtiin ensisijaisesti ihmisoikeuksien ja tasa-arvon näkökulmasta. Teorialuvussa avattiin inkluusion käsitettä, käytiin läpi sen historiaa ja nykytilaan johtaneita tekijöitä. Myös tämän päivän inkluusiota selvitettiin, ja esiteltiin inkluusioon liittyvää lainsäädäntöä ja sopimuksia. Lisäksi teorialuvussa käsiteltiin inkluusioon liittyvää sosiaalista näkökulmaa eli sosiaalista osallisuutta.
Tuloksista selvisi positiivisia ja negatiivisia teemoja, jotka oppilaat liittivät inkluusioon. Suurimmaksi yläkäsitteeksi muodostui yhteisöllisyys, jota oppilaat pitivät positiivisena tekijänä, ja pelkoa sen kärsimisestä pidettiin negatiivisena tekijänä. Yhteisöllisyyteen johtaneet tekijät olivat luokkatovereiden ja aikuisten positiivinen suhtautuminen, ystävyys, minäpystyvyys, hyvä luokkahenki ja hyväksytyksi tuleminen sekä toisten hyväksyminen. Negatiivisia tekijöitä olivat kiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen, tuen puute ja huonot järjestelyt, pelko hylätyksi tulemisesta ja epäonnistumisesta, ryhmädynamiikan muutokset ja uuden oppilaan kokeminen uhkana. Tulokset osoittivat, että inklusiivisessa koulussa kaikkien oppilaiden tasa-arvon on mahdollista toteutua, sillä yleisen tuen tarinoissa esiinnousseiden negatiivisten tekijöiden toteutuminen on mahdollista estää oikeanlaisin tukitoimin.
Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmällä kahdella tamperelaisella koululla. Vastaajajoukko koostui 66 viidesluokkalaisesta oppilaasta, jotka opiskelivat kolmella eri luokalla. Eläytymismenetelmässä ei esitetä suoria kysymyksiä, vaan vastaajat kirjoittivat tutkijan antaman ohjeistuksen, kehyskertomuksen, innoittamana lyhyehkön tarinan siitä, mitä olisi voinut tapahtua. Vastaajat eläytyivät tarinaa kirjoittaessaan toiseen persoonaan. Näin ollen tutkimuksen tarkoituksena ei ollut laajamittainen selvitys oppilaiden todellisista kokemuksista, vaan pikemminkin ajatuksia herättävä kartoitus siitä, miltä inkluusio voi näyttää oppilaan näkökulmasta. Aineisto analysoitiin pääasiassa teemoittelemalla ja luokittelemalla. Narratiivinen ajattelutapa toimi lähtökohtana eläytymistarinoiden tutkimisessa.
Tutkimuksen teoriaosuudessa keskityttiin käsittelemään eri lähtökohdista inkluusiota, joka nähtiin ensisijaisesti ihmisoikeuksien ja tasa-arvon näkökulmasta. Teorialuvussa avattiin inkluusion käsitettä, käytiin läpi sen historiaa ja nykytilaan johtaneita tekijöitä. Myös tämän päivän inkluusiota selvitettiin, ja esiteltiin inkluusioon liittyvää lainsäädäntöä ja sopimuksia. Lisäksi teorialuvussa käsiteltiin inkluusioon liittyvää sosiaalista näkökulmaa eli sosiaalista osallisuutta.
Tuloksista selvisi positiivisia ja negatiivisia teemoja, jotka oppilaat liittivät inkluusioon. Suurimmaksi yläkäsitteeksi muodostui yhteisöllisyys, jota oppilaat pitivät positiivisena tekijänä, ja pelkoa sen kärsimisestä pidettiin negatiivisena tekijänä. Yhteisöllisyyteen johtaneet tekijät olivat luokkatovereiden ja aikuisten positiivinen suhtautuminen, ystävyys, minäpystyvyys, hyvä luokkahenki ja hyväksytyksi tuleminen sekä toisten hyväksyminen. Negatiivisia tekijöitä olivat kiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen, tuen puute ja huonot järjestelyt, pelko hylätyksi tulemisesta ja epäonnistumisesta, ryhmädynamiikan muutokset ja uuden oppilaan kokeminen uhkana. Tulokset osoittivat, että inklusiivisessa koulussa kaikkien oppilaiden tasa-arvon on mahdollista toteutua, sillä yleisen tuen tarinoissa esiinnousseiden negatiivisten tekijöiden toteutuminen on mahdollista estää oikeanlaisin tukitoimin.