Lihavuus, työn fyysinen kuormittavuus ja työkyky keski-iän kynnyksellä
Kuukka, Heli (2014)
Kuukka, Heli
2014
Kansanterveystiede - Public Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-09-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409182133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409182133
Tiivistelmä
Lihavuus sekä työn fyysinen kuormittavuus ovat riskitekijöitä monille kansanterveydellisesti merkittäville sairauksille ja terveysongelmille. Näistä riskitekijöistä aiheutuvat toimintakyvyn vajavuudet kohdistuvat yhä enenevissä määrin myös yksilön työkykyyn. Työurien pidentämiseen tähtäävien toimien vuoksi on tutkimuksellisesti tärkeää selvittää työkykyyn vaikuttavia tekijöitä keski-iässä, sillä tämä ikävaihe luo pohjan sille, millaiseksi työuran loppupuolen työ- ja toimintakyky mahdollisesti rakentuvat.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää lihavuuden ja työn fyysisen kuormittavuuden yhteyksiä itse arvioituun työkykyyn keski-iässä. Tutkimuksen aineisto oli osa-aineisto Pohjois-Suomen syntymäkohortin (1966) terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta (n= 3 196), joka toteutettiin Internet-kyselynä vuonna 2012 kohortin jäsenten ollessa 46-vuotiaita. Tämä tutkimus on kvantitatiivinen ja se tehtiin poikkileikkausasetelmassa. Lihavuuden mittarina tutkimuksessa käytettiin painoindeksiä. Työn fyysistä kuormittavuutta arvioitiin kysymyksellä, jossa vastaajat arvioivat sitä, missä määrin omassa työssä esiintyy erilaisia kuormitustekijöitä. Vastemuuttujana käytettyä työkykyä puolestaan arvioitiin työkykypistemäärällä, joka on työ-kykyindeksi-kyselyn yksi osakysymys. Aineiston analyysissä käytettiin ristiintaulukointia sekä logistista regressioanalyysiä. Analyysit tehtiin erikseen miehille ja naisille.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että lihavuus oli yhteydessä heikentyneeseen työkykyyn 46 vuotiailla. Tarkasteltaessa painon ja fyysisen työkuormituksen yhdysvaikutusta heikentyneeseen työkykyyn tulokset osoittivat, että vakioimattomassa mallissa fyysisesti raskas työkuormitus voimisti yhteyttä lihavuuden ja koetun työkyvyn välillä. Kun analyysit vakioitiin sosioekonomisella asemalla ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudella, yhteys havaittiin miehistä vain niillä tutkittavilla, jotka olivat lihavia ja joilla työ oli fyysisesti rasittavaa. Naisilla vakioinnin jälkeen yhteys heikkoon työkykyyn säilyi niillä, jotka olivat ylipainoisia ja tekivät fyysisesti raskasta työtä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lihavuus ja fyysisesti kuormittava työ ovat samanaikaisesti esiintyessään merkittäviä heikentyneen työkyvyn riskitekijöitä. Tulevaisuudessa on tärkeää ennaltaehkäistä lihavuutta ja kiinnittää huomiota työn kuormittavuuden hallintaan. On myös tärkeää, että työkykyä heikentävät riskitekijät huomioidaan riittävän ajoissa, jotta näistä aiheutuvat työ- ja toimintakyvyn menetykset niin yksilölle kuin yhteiskunnalle pystytään estämään.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää lihavuuden ja työn fyysisen kuormittavuuden yhteyksiä itse arvioituun työkykyyn keski-iässä. Tutkimuksen aineisto oli osa-aineisto Pohjois-Suomen syntymäkohortin (1966) terveys- ja hyvinvointitutkimuksesta (n= 3 196), joka toteutettiin Internet-kyselynä vuonna 2012 kohortin jäsenten ollessa 46-vuotiaita. Tämä tutkimus on kvantitatiivinen ja se tehtiin poikkileikkausasetelmassa. Lihavuuden mittarina tutkimuksessa käytettiin painoindeksiä. Työn fyysistä kuormittavuutta arvioitiin kysymyksellä, jossa vastaajat arvioivat sitä, missä määrin omassa työssä esiintyy erilaisia kuormitustekijöitä. Vastemuuttujana käytettyä työkykyä puolestaan arvioitiin työkykypistemäärällä, joka on työ-kykyindeksi-kyselyn yksi osakysymys. Aineiston analyysissä käytettiin ristiintaulukointia sekä logistista regressioanalyysiä. Analyysit tehtiin erikseen miehille ja naisille.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että lihavuus oli yhteydessä heikentyneeseen työkykyyn 46 vuotiailla. Tarkasteltaessa painon ja fyysisen työkuormituksen yhdysvaikutusta heikentyneeseen työkykyyn tulokset osoittivat, että vakioimattomassa mallissa fyysisesti raskas työkuormitus voimisti yhteyttä lihavuuden ja koetun työkyvyn välillä. Kun analyysit vakioitiin sosioekonomisella asemalla ja vapaa-ajan liikunta-aktiivisuudella, yhteys havaittiin miehistä vain niillä tutkittavilla, jotka olivat lihavia ja joilla työ oli fyysisesti rasittavaa. Naisilla vakioinnin jälkeen yhteys heikkoon työkykyyn säilyi niillä, jotka olivat ylipainoisia ja tekivät fyysisesti raskasta työtä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lihavuus ja fyysisesti kuormittava työ ovat samanaikaisesti esiintyessään merkittäviä heikentyneen työkyvyn riskitekijöitä. Tulevaisuudessa on tärkeää ennaltaehkäistä lihavuutta ja kiinnittää huomiota työn kuormittavuuden hallintaan. On myös tärkeää, että työkykyä heikentävät riskitekijät huomioidaan riittävän ajoissa, jotta näistä aiheutuvat työ- ja toimintakyvyn menetykset niin yksilölle kuin yhteiskunnalle pystytään estämään.