SHUFFLE SHUFFLE BOM! Om översättning av onomatopoetiska interjektioner i Jussi ”Juba” Tuomolas Viivi och Wagner
Puustinen, Hetta (2014)
Puustinen, Hetta
2014
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-07-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409082116
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201409082116
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee onomatopoeettisten interjektioiden ääntämistä sarjakuvissa. Tutkimusaineistoni koostuu Jussi ”Juba” Tuomolan kahdesta Viivi ja Wagner -albumista, Viivi ja Wagner 1, Sikspäkki ja salmiakkia (2003) ja Viivi ja Wagner 3, Ei banaaninkuoria paperikoriin (2005). Olen tutkimustani varten valinnut näistä yhteensä 135 onomatopoeettista interjektiota, joita vertailen niiden ruotsinkielisiin käännöksiin. Tarkoituksenani on ensinnäkin selvittää, millaisia onomatopoeettisia interjektioita sarjakuvissa esiintyy. Tätä varten tarkastelen onomatopoeettisten interjektioiden typografiaa ja fonologiaa. Toiseksi tutkin, mitä käännösstrategioita käytetään onomatopoeettisia interjektioita käännettäessä. Tutkimukseni kohdistuu mustavalkoiseen sarjakuvaan, ja lähinnä efekteinä toimiviin onomatopoeettisiin interjektioihin. Kolmanneksi tutkin, miten toimivia kohdekieliset onomatopoeettiset interjektiot ovat.
Analyysissa tarkastelemani onomatopoeettiset interjektiot luokitellaan niiden funktioiden mukaan Thorellin (1973) interjektiojaottelua mukaellen kolmeen eri ryhmään: 1) impulsiivisiin, 2) imitatiivisiin ja 3) imperatiivisiin interjektioihin. Impulsiiviset interjektiot ilmaisevat tunnetta, kuten iloa, kipua ja pelkoa. Imitatiiviset interjektiot jaetaan neljään eri ryhmään sen mukaan, ilmaisevatko ne tapahtumia, toimintaa, liikettä vai eläinten ääniä. Imperatiiviset interjektiot ilmaisevat tahtoa, ja niihin kuuluvat muun muassa erilaiset eläinten houkutusäänet (esim. KISS KISS), tuuditteluilmaisut ja huudahdukset. Onomatopoeettisten interjektioiden kääntämistä olen analysoinut Hygrellin (1997) neljän eri käännösstrategian pohjalta. Tarkasteltavia strategioita ovat alkuperäisen ilmaisun siirto (övertagande), poisto (uteslutning), jäljitelmä (efterbildning) ja korvaus (ersättning). Käännösten toimivuutta tarkastelen Reissin ja Vermeerin (1986) funktionaalisen käännösteorian pohjalta.
Tutkimuksessani käy ilmi, että Tuomolan sarjakuvissa esiintyy eniten imitatiivisia onomatopoeettisia interjektioita, joista valtaosa ilmaisee toimintaa. Hieman yli puolet impulsiivisista interjektioista ilmaisee negatiivisia tunteita. Imperatiivisia interjektioita esiintyy vähiten. Huomattavaa tutkimustuloksissani on, että suurin osa aineistossani esiintyvistä onomatopoeettisista interjektioista on käännetty. Typografia ei käännöksissä muutu, ja kääntäjät ovat pyrkineet myös jäljittelemään alkuperäisen kaltaista äänimaailmaa käännöksissään. Yleisimmin käytetyksi käännösstrategiaksi osoittautuu lähdekielisen ilmaisun jäljitelmä kohdekielellä. Kääntäjät ovat usein myös korvanneet alkuperäisen onomatopoeettisen interjektion etenkin imperatiivisten interjektioiden kohdalla. Interjektion poistamista ei esiinny juuri lainkaan. Alkuperäinen ilmaisu on säilytetty etenkin niissä tapauksissa, joissa onomatopoeettinen interjektio on joko lainasana tai uudelleen kehitelty ilmaisu englannin kielestä, tai se muodostaa olennaisen osan itse kuvaa. Käännösten toimivuuden tarkastelu osoittaa, että onomatopoeettiset interjektiot täyttävät niiden alkuperäisen ekspressiivisen funktionsa ja että niissä toteutuu Tuomolan intentio. Käännöksissä tärkeimmäksi arvoksi nousee käännöksen tarkoitus, eli kohdeyleisön huomioon ottaminen.
Analyysissa tarkastelemani onomatopoeettiset interjektiot luokitellaan niiden funktioiden mukaan Thorellin (1973) interjektiojaottelua mukaellen kolmeen eri ryhmään: 1) impulsiivisiin, 2) imitatiivisiin ja 3) imperatiivisiin interjektioihin. Impulsiiviset interjektiot ilmaisevat tunnetta, kuten iloa, kipua ja pelkoa. Imitatiiviset interjektiot jaetaan neljään eri ryhmään sen mukaan, ilmaisevatko ne tapahtumia, toimintaa, liikettä vai eläinten ääniä. Imperatiiviset interjektiot ilmaisevat tahtoa, ja niihin kuuluvat muun muassa erilaiset eläinten houkutusäänet (esim. KISS KISS), tuuditteluilmaisut ja huudahdukset. Onomatopoeettisten interjektioiden kääntämistä olen analysoinut Hygrellin (1997) neljän eri käännösstrategian pohjalta. Tarkasteltavia strategioita ovat alkuperäisen ilmaisun siirto (övertagande), poisto (uteslutning), jäljitelmä (efterbildning) ja korvaus (ersättning). Käännösten toimivuutta tarkastelen Reissin ja Vermeerin (1986) funktionaalisen käännösteorian pohjalta.
Tutkimuksessani käy ilmi, että Tuomolan sarjakuvissa esiintyy eniten imitatiivisia onomatopoeettisia interjektioita, joista valtaosa ilmaisee toimintaa. Hieman yli puolet impulsiivisista interjektioista ilmaisee negatiivisia tunteita. Imperatiivisia interjektioita esiintyy vähiten. Huomattavaa tutkimustuloksissani on, että suurin osa aineistossani esiintyvistä onomatopoeettisista interjektioista on käännetty. Typografia ei käännöksissä muutu, ja kääntäjät ovat pyrkineet myös jäljittelemään alkuperäisen kaltaista äänimaailmaa käännöksissään. Yleisimmin käytetyksi käännösstrategiaksi osoittautuu lähdekielisen ilmaisun jäljitelmä kohdekielellä. Kääntäjät ovat usein myös korvanneet alkuperäisen onomatopoeettisen interjektion etenkin imperatiivisten interjektioiden kohdalla. Interjektion poistamista ei esiinny juuri lainkaan. Alkuperäinen ilmaisu on säilytetty etenkin niissä tapauksissa, joissa onomatopoeettinen interjektio on joko lainasana tai uudelleen kehitelty ilmaisu englannin kielestä, tai se muodostaa olennaisen osan itse kuvaa. Käännösten toimivuuden tarkastelu osoittaa, että onomatopoeettiset interjektiot täyttävät niiden alkuperäisen ekspressiivisen funktionsa ja että niissä toteutuu Tuomolan intentio. Käännöksissä tärkeimmäksi arvoksi nousee käännöksen tarkoitus, eli kohdeyleisön huomioon ottaminen.