Quantifying microstructural changes of the substantia nigra in Parkinson's disease using diffusion tensor mr imaging
Jylhä-Vuorio, Pyry (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Jylhä-Vuorio, Pyry
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407102002
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407102002
Tiivistelmä
Taustaa: Parkinsonin tauti on etenevä sairaus, johtuu aivorungon ja tyvitumakkeiden alueen muutoksista. Diagnoosi on pääasiassa kliininen, mutta Parkinsonin taudin tyypillisiä kliinisiä piirteitä voi esiintyä myös muissa sairauksissa. Perinteisillä keskushermoston kuvantamismenetelmillä ei tyypillisesti ole havaittavissa selittäviä löydöksiä idiopaattisessa Parkinsonin taudissa. Nykyaikaisempien kuvantamismenetelmien kuten diffuusiotensorikuvauksen (DTI) soveltuvuutta diagnostiseen käyttöön ei ole vielä täysin selvitetty.
Tutkimusmenetelmä: Potilasryhmässämme oli 36 Parkinsonin taudin diagnoosia saanutta potilasta (18 miestä, 18 naista; iän keskiarvo 63,5 vuotta, keskihajonta 10,49 vuotta), 15 potilaalla oli muu Parkinsonismi (7 miestä, 8 naista; iän keskiarvo 70.3 vuotta, keskihajonta 10,49 vuotta). Tuloksia verrattiin 21 potilaan iän osalta suhteutettuun verrokkiryhmään (4 miestä, 17 naista; iän keskiarvo 66,8 vuotta, keskihajonta 7,3 vuotta). Potilaat ja verrokit kävivät läpi DTI-magneetti-resonanssikuvauksen (DTI-MRI:n) 3 Teslan Siemens Trio -magneettikuvauslaitteella. Substantia nigran ja crus cerebrin alueita analysoitiin käyttäen region of interest (ROI) analyysiä ja vertailtiin ryhmien välillä kahden päämuuttujan osalta. Tutkimuksen päämuuttujat olivat fraktionaalinen anisotropia (FA) and näennäinen diffuusiokoeffisientti (ADC). Mittaajan tarkkuutta kontrolloitiin toistamalla mittaukset 25 potilasryhmän jäsenellä. Bonferroni-korjauksen jälkeen tilastollisesti merkitsevänä pidettiin p-arvoa p <0,008.
Tulokset: Tehdyissä ROI-mittauksissa FA ja ADC arvot ryhmien välillä eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi. Substantia nigran alueen ADCt olivat hiukan korkeampia potilasryhmissä (3.5-17.0%, keskiarvo 9.7%) kuin verrokeilla. FA:ssa oli havaittavissa pienempi nousu painottuen posterioriseen substantia nigraan (-2,5%-14.3%, keskiarvo 5,5). Mittaajan tarkkuudessa havaittiin toistetuissa mittauksissa tutkimuksen kannalta merkittäviä poikkeamia.
Johtopäätökset: Lisätutkimuksia vaaditaan ennen kuin substantia nigran ROI-pohjaista analyysiä voidaan käyttää Parkinsonin taudin diagnostiikassa. Runsas yksilöllinen FA-vaihtelu sekä potilas- että verrokkiryhmien sisällä voi tehdä luotettavan diagnostisen menetelmän kehittämisestä haastavaa. Mittausten tarkkuutta tulisi kontrolloida tulevissa tutkimuksissa joissa käytetään samankaltaista menetelmää.
Tutkimusmenetelmä: Potilasryhmässämme oli 36 Parkinsonin taudin diagnoosia saanutta potilasta (18 miestä, 18 naista; iän keskiarvo 63,5 vuotta, keskihajonta 10,49 vuotta), 15 potilaalla oli muu Parkinsonismi (7 miestä, 8 naista; iän keskiarvo 70.3 vuotta, keskihajonta 10,49 vuotta). Tuloksia verrattiin 21 potilaan iän osalta suhteutettuun verrokkiryhmään (4 miestä, 17 naista; iän keskiarvo 66,8 vuotta, keskihajonta 7,3 vuotta). Potilaat ja verrokit kävivät läpi DTI-magneetti-resonanssikuvauksen (DTI-MRI:n) 3 Teslan Siemens Trio -magneettikuvauslaitteella. Substantia nigran ja crus cerebrin alueita analysoitiin käyttäen region of interest (ROI) analyysiä ja vertailtiin ryhmien välillä kahden päämuuttujan osalta. Tutkimuksen päämuuttujat olivat fraktionaalinen anisotropia (FA) and näennäinen diffuusiokoeffisientti (ADC). Mittaajan tarkkuutta kontrolloitiin toistamalla mittaukset 25 potilasryhmän jäsenellä. Bonferroni-korjauksen jälkeen tilastollisesti merkitsevänä pidettiin p-arvoa p <0,008.
Tulokset: Tehdyissä ROI-mittauksissa FA ja ADC arvot ryhmien välillä eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi. Substantia nigran alueen ADCt olivat hiukan korkeampia potilasryhmissä (3.5-17.0%, keskiarvo 9.7%) kuin verrokeilla. FA:ssa oli havaittavissa pienempi nousu painottuen posterioriseen substantia nigraan (-2,5%-14.3%, keskiarvo 5,5). Mittaajan tarkkuudessa havaittiin toistetuissa mittauksissa tutkimuksen kannalta merkittäviä poikkeamia.
Johtopäätökset: Lisätutkimuksia vaaditaan ennen kuin substantia nigran ROI-pohjaista analyysiä voidaan käyttää Parkinsonin taudin diagnostiikassa. Runsas yksilöllinen FA-vaihtelu sekä potilas- että verrokkiryhmien sisällä voi tehdä luotettavan diagnostisen menetelmän kehittämisestä haastavaa. Mittausten tarkkuutta tulisi kontrolloida tulevissa tutkimuksissa joissa käytetään samankaltaista menetelmää.