Nonverbaali vuorovaikutus perheissä, joissa vanhempi sairastaa psykoosia verrattuna terveisiin perheisiin
Oikarainen, Leea; Sivula, Hilla (2014)
Oikarainen, Leea
Sivula, Hilla
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407091987
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201407091987
Tiivistelmä
Psykoosisairauden on todettu ilmenevän muun muassa potilaan sanattomassa viestinnässä. Oletimme, että sairaus näkyy myös potilaan perheen vuorovaikutuksessa ja ilmenee nonverbaalillakin tasolla. Aiempia tutkimuksia aiheesta on tehty varsin vähän, mutta tehdyt tutkimukset antavat viitteitä perheen vuorovaikutuksen poikkeavuudesta.
Tutkimusaineistomme koostui 30 videosta, joihin on kuvattu perhetilanteita perheissä, joissa toinen vanhemmista sairastaa psykoosia (15 videota) sekä terveissä verrokkiperheissä (15 videota). Katsoimme videoita ilman ääntä ja jaottelimme sanattomasta viestinnästä saamamme kokonaisvaikutelman perusteella perheet joko tutkimus- tai verrokkiryhmään kuuluviksi. Tarkistimme tulokset aineiston tuntevalta ohjaajaltamme ja vertasimme niitä keskenämme. Sivula sijoitti oikein 30 perheestä 24 (80%) ja Oikarainen 28 (93%). Tutkimusperheitä vahvimmin määritteleviä piirteitä olivat perheenjäsenten sijoittuminen fyysisesti etäälle toisistaan, yhteisten naurujen ja hymyjen vähyys sekä katsekontaktin puuttuminen perheenjäsenten väliltä. Verrokkiperheissä perheenjäsenet sijoittuvat fyysisesti lähelle toisiaan ja vuorovaikutuksesta välittyi hyväksyntä sekä yhteenkuuluvuus.
Osuvuutemme tutkimuksessa oli varsin hyvä. Ainoastaan nonverbaaleja vihjeitä arvioimalla voi siis havaita perheensisäisen vuorovaikutuksen poikkeavuutta ja usein epämääräisiinkin vihjeisiin perustuva havainnointi on luotettava työväline. Tätä työkalua lääkäri voi helposti hyödyntää jokapäiväisessä työssä potilaiden parhaaksi.
Tutkimusaineistomme koostui 30 videosta, joihin on kuvattu perhetilanteita perheissä, joissa toinen vanhemmista sairastaa psykoosia (15 videota) sekä terveissä verrokkiperheissä (15 videota). Katsoimme videoita ilman ääntä ja jaottelimme sanattomasta viestinnästä saamamme kokonaisvaikutelman perusteella perheet joko tutkimus- tai verrokkiryhmään kuuluviksi. Tarkistimme tulokset aineiston tuntevalta ohjaajaltamme ja vertasimme niitä keskenämme. Sivula sijoitti oikein 30 perheestä 24 (80%) ja Oikarainen 28 (93%). Tutkimusperheitä vahvimmin määritteleviä piirteitä olivat perheenjäsenten sijoittuminen fyysisesti etäälle toisistaan, yhteisten naurujen ja hymyjen vähyys sekä katsekontaktin puuttuminen perheenjäsenten väliltä. Verrokkiperheissä perheenjäsenet sijoittuvat fyysisesti lähelle toisiaan ja vuorovaikutuksesta välittyi hyväksyntä sekä yhteenkuuluvuus.
Osuvuutemme tutkimuksessa oli varsin hyvä. Ainoastaan nonverbaaleja vihjeitä arvioimalla voi siis havaita perheensisäisen vuorovaikutuksen poikkeavuutta ja usein epämääräisiinkin vihjeisiin perustuva havainnointi on luotettava työväline. Tätä työkalua lääkäri voi helposti hyödyntää jokapäiväisessä työssä potilaiden parhaaksi.