Luontosuhteita paikallisessa ja transnationaalissa kontekstissa : etnografinen tutkimus luontoympäristöjen merkityksistä maahanmuuttajanaisille
Turunen, Heidi (2014)
Turunen, Heidi
2014
Sosiaaliantropologia - Social Anthropology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406251901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406251901
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena ovat maahanmuuttajien luontosuhteet paikallisessa ja transnationaalissa kontekstissa. Etnografisen tutkimuksen aineisto on kerätty järjestämälläni maahanmuuttajanaisten luonto- ja ympäristökurssilla keväällä 2011 suomalaisen kaupungin lähiössä toimivassa maahanmuuttajanaisten kohtaamispaikassa. Tutkimukseen osallistui 29 luontokurssin kokoontumisiin vähintään kerran osallistunutta maahanmuuttajanaista, sekä kohtaamispaikan muita vieraita, työntekijöitä, opiskelijaharjoittelijoita, vapaaehtoisia, sekä työllistettyjä. Eri syistä Suomeen muuttaneiden naisten lähtömaita olivat Kiina, Vietnam, Afganistan, Irak, Iran, Turkki, Kosovo, Sudan, Somalia, Venäjä, Viro, Marokko, Intia ja Italia. Etnografisen kenttätyön aikana tuotettu aineisto koostuu osallistuvaan havainnointiin perustuvasta kenttäpäiväkirjasta, äänitetyistä ja kirjoitetuista haastatteluista, sekä muutamista kurssin aikana tehdyistä tehtävistä. Havainnointimateriaali sisältää monipuolisia tilannekuvauksia tuntitilanteista, kahvipöytäkeskusteluista, sekä retkiltä luontoon, kirjastoon, luonnontieteelliseen museoon ja suunnistustapahtumaan.
Tutkimusta ohjasi alustava tutkimuskysymys: Miten suomalaiselle luontoseudulle eri puolilta maapalloa muuttaneet naiset luovat suhdetta ympäristöönsä ja mistä elementeistä heidän luontosuhteensa on muodostunut. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat luontoympäristön vaihtumisen vaikutukset ihmisten elämäntapoihin, lastenkasvatukseen ja luontokäsityksiin. Naiset kertoivat luonnosta nostaen esiin niitä asioita, jotka he itse kokivat merkityksellisinä. Erityisenä näkökulmana oli maahanmuuttajien luontosuhteiden rakentuminen transnationaalissa kontekstissa, jossa luontopuhe ja lähtömaan luonto ovat mahdollisesti osana diasporassa elävän yhteisön viestintätapahtumia. Sisällönanalyysissa aineisto on luokiteltu usein esille nousevien tai erityisten teemojen perusteella. Luontopuheesta on myös etsitty toistuvia diskursseja ja luontokäsitteille annettuja erityisiä ja yhdistäviä merkityksiä. Erityisyyden etnografiana tutkimukseni kuvaa jokaisen osallistujan yksilöllisen kertomuksen kautta omalla tavallaan paikallisen ja transnationaalin suhdetta (Huttunen 2002).
Muutolla uuteen luontoympäristöön oli useimmille tutkimukseen osallistuneille maahanmuuttajille merkitystä monilla elämänalueilla. Tosin osa heistä koki, että suomalainen ympäristö on niin samanlainen kuin heidän lähtömaassaan, etteivät heidän luonnonkäytön tapansa olleet muuttuneet aiemmasta. Naisten tieto Suomen luonnosta vaihteli paljon, mutta innokkuus oppia uutta oli suurta. Erityisesti luonnosta saatavasta ravinnosta, lähiluonnon kasveista ja eläimistä haluttiin informaatiota. Suurin osa katseli kotona suomenkielisiä luontodokumentteja television tai Internetin välityksellä, mutta naiset eivät lukeneet suomenkielisiä sanomalehtiä, joten sitä kautta tehty luontotiedotus ei saavuttanut heitä. Naiset kertoivat rentoutuvansa ja virkistyvänsä luonnossa, mutta vieraassa ympäristössä liikkumiseen liittyi myös pelkoja ja osa naisista liikkuikin ulkona hyvin vähän. Sukupuolella oli merkitystä luontokokemuksissa ja Suomeen muutto oli lisännyt joidenkin naisten mahdollisuuksia liikkua ulkona kulttuurillisten olosuhteiden muuttuessa.
Aiemmassa luontoympäristössä kertyneet luontokokemukset haluttiin jakaa Suomessa syntyneiden lasten kanssa ja heidät pyrittiin eri tavoin tutustuttamaan vanhempiensa lähtömaan luontoon. Kieliympäristön ja vanhemmille tutun luontoympäristön vaihtumisella oli vaikutuksia sukupolvien väliseen suomalaiseen luontoon liittyvään viestintään ja luontokasvatuksen mahdollistumiseen. Kaikki naiset suhtautuivat luonnonsuojeluun ja kierrätykseen positiivisesti, pitivät sitä tärkeänä, sekä olivat myös itsenäisesti hankkineet siitä tietoa. Monet heistä ottivat esiin lähtömaansa ympäristöongelmia, ympäristöön ja sen suojeluun liittyviä henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä arvoja, sekä ottivat kantaa suomalaisen asuinympäristönsä tiivistysrakentamiseen, kaupunkimetsien hakkuisiin ja roskaamiseen. Lähtömaiden ympäristökatastrofit koskettivat usein konkreettisesti Suomessa asuvia ihmisiä ja niihin liittyi myös huoli omien läheisten turvallisuudesta. Osa naisista oli jossain elämänsä vaiheessa osallistunut aktiivisesti luonnonsuojelutoimintaan tai oli mukana lähtömaihin suuntautuvassa kehitysyhteistyötoiminnassa. Transnationaali konteksti näkyi aineistossa, ei ainoastaan rakentamassa moniulotteisesti yksilöiden luontosuhteita, vaan myös jatkuvana luontoon liittyvän tiedon, arvojen, asenteiden, vaikutteiden ja kertomusten virtauksina paikkojen ja yhteisöjen välillä.
Suomen luontoon ja luontosanastoon liittyvällä opetuksella on tilausta. Monet luontoaiheet ovat keskustelunaiheena helppoja ja yhdistävät eri maista tulleita ihmisiä. Omista luontokokemuksista kertominen ja kuuntelijoiden osoittama kiinnostus vahvistavat itseluottamusta. Luontoaiheiden kautta oppii suomenkieltä ja kulttuuria ja pienikin luontoopastus lisää rohkeutta liikkua uudessa ympäristössä. Luontoharrastuksiin osallistuminen lisää sosiaalisia kontakteja ja mahdollistaa fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisen. Luontosuhdetutkimus tai ympäristökäsitysten ja luontotiedon välittymisen tutkimus kaipaavat myös näkökulmia, jotka tulevat niiden ihmisten keskuudesta, joilla ei ole ollut suuria mahdollisuuksia välittää ajatuksiaan yleisön tai esimerkiksi ympäristön kehittämisprojektien tietoon.
Tutkimusta ohjasi alustava tutkimuskysymys: Miten suomalaiselle luontoseudulle eri puolilta maapalloa muuttaneet naiset luovat suhdetta ympäristöönsä ja mistä elementeistä heidän luontosuhteensa on muodostunut. Erityisenä kiinnostuksen kohteena olivat luontoympäristön vaihtumisen vaikutukset ihmisten elämäntapoihin, lastenkasvatukseen ja luontokäsityksiin. Naiset kertoivat luonnosta nostaen esiin niitä asioita, jotka he itse kokivat merkityksellisinä. Erityisenä näkökulmana oli maahanmuuttajien luontosuhteiden rakentuminen transnationaalissa kontekstissa, jossa luontopuhe ja lähtömaan luonto ovat mahdollisesti osana diasporassa elävän yhteisön viestintätapahtumia. Sisällönanalyysissa aineisto on luokiteltu usein esille nousevien tai erityisten teemojen perusteella. Luontopuheesta on myös etsitty toistuvia diskursseja ja luontokäsitteille annettuja erityisiä ja yhdistäviä merkityksiä. Erityisyyden etnografiana tutkimukseni kuvaa jokaisen osallistujan yksilöllisen kertomuksen kautta omalla tavallaan paikallisen ja transnationaalin suhdetta (Huttunen 2002).
Muutolla uuteen luontoympäristöön oli useimmille tutkimukseen osallistuneille maahanmuuttajille merkitystä monilla elämänalueilla. Tosin osa heistä koki, että suomalainen ympäristö on niin samanlainen kuin heidän lähtömaassaan, etteivät heidän luonnonkäytön tapansa olleet muuttuneet aiemmasta. Naisten tieto Suomen luonnosta vaihteli paljon, mutta innokkuus oppia uutta oli suurta. Erityisesti luonnosta saatavasta ravinnosta, lähiluonnon kasveista ja eläimistä haluttiin informaatiota. Suurin osa katseli kotona suomenkielisiä luontodokumentteja television tai Internetin välityksellä, mutta naiset eivät lukeneet suomenkielisiä sanomalehtiä, joten sitä kautta tehty luontotiedotus ei saavuttanut heitä. Naiset kertoivat rentoutuvansa ja virkistyvänsä luonnossa, mutta vieraassa ympäristössä liikkumiseen liittyi myös pelkoja ja osa naisista liikkuikin ulkona hyvin vähän. Sukupuolella oli merkitystä luontokokemuksissa ja Suomeen muutto oli lisännyt joidenkin naisten mahdollisuuksia liikkua ulkona kulttuurillisten olosuhteiden muuttuessa.
Aiemmassa luontoympäristössä kertyneet luontokokemukset haluttiin jakaa Suomessa syntyneiden lasten kanssa ja heidät pyrittiin eri tavoin tutustuttamaan vanhempiensa lähtömaan luontoon. Kieliympäristön ja vanhemmille tutun luontoympäristön vaihtumisella oli vaikutuksia sukupolvien väliseen suomalaiseen luontoon liittyvään viestintään ja luontokasvatuksen mahdollistumiseen. Kaikki naiset suhtautuivat luonnonsuojeluun ja kierrätykseen positiivisesti, pitivät sitä tärkeänä, sekä olivat myös itsenäisesti hankkineet siitä tietoa. Monet heistä ottivat esiin lähtömaansa ympäristöongelmia, ympäristöön ja sen suojeluun liittyviä henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä arvoja, sekä ottivat kantaa suomalaisen asuinympäristönsä tiivistysrakentamiseen, kaupunkimetsien hakkuisiin ja roskaamiseen. Lähtömaiden ympäristökatastrofit koskettivat usein konkreettisesti Suomessa asuvia ihmisiä ja niihin liittyi myös huoli omien läheisten turvallisuudesta. Osa naisista oli jossain elämänsä vaiheessa osallistunut aktiivisesti luonnonsuojelutoimintaan tai oli mukana lähtömaihin suuntautuvassa kehitysyhteistyötoiminnassa. Transnationaali konteksti näkyi aineistossa, ei ainoastaan rakentamassa moniulotteisesti yksilöiden luontosuhteita, vaan myös jatkuvana luontoon liittyvän tiedon, arvojen, asenteiden, vaikutteiden ja kertomusten virtauksina paikkojen ja yhteisöjen välillä.
Suomen luontoon ja luontosanastoon liittyvällä opetuksella on tilausta. Monet luontoaiheet ovat keskustelunaiheena helppoja ja yhdistävät eri maista tulleita ihmisiä. Omista luontokokemuksista kertominen ja kuuntelijoiden osoittama kiinnostus vahvistavat itseluottamusta. Luontoaiheiden kautta oppii suomenkieltä ja kulttuuria ja pienikin luontoopastus lisää rohkeutta liikkua uudessa ympäristössä. Luontoharrastuksiin osallistuminen lisää sosiaalisia kontakteja ja mahdollistaa fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisen. Luontosuhdetutkimus tai ympäristökäsitysten ja luontotiedon välittymisen tutkimus kaipaavat myös näkökulmia, jotka tulevat niiden ihmisten keskuudesta, joilla ei ole ollut suuria mahdollisuuksia välittää ajatuksiaan yleisön tai esimerkiksi ympäristön kehittämisprojektien tietoon.