"Suuri henki kutsuu häntä kauneuden maailmaan" : Yrjö Kokon Pessi ja Illusia ekokriittisenä satuna
Riihikallio, Anna (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Riihikallio, Anna
2014
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406241878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406241878
Tiivistelmä
Yrjö Kokon jatkosodan keskellä kirjoittama satu Pessi ja Illusia (1944) käsittelee pessimismiä ja optimismia. Keijun, peikon ja muiden luonnonasukeiden kansoittamaan satumetsään sijoittuvassa teoksessa myös luonto ja eläimet ovat keskeisessä roolissa. Tutkielmassa tarkastellaan Yrjö Kokon Pessiä ja Illusiaa ekokriittisenä satuna. Klassikkosadun tutkiminen tällaisesta näkökulmasta käsin mahdollistaa sen pohtimisen erilaisessa valossa kirjallisuushistoriaamme ja kirjoittajansa, luonnonsuojelijana ja eläinlääkärinä tunnetun Yrjö Kokon muuta tuotantoa vasten. Sadun ekokriittinen luenta näyttäytyy perusteltuna, tarpeellisena ja kiinnostavana myös muun muassa siksi, että ekologista, valokuvin kuvitettua kuvakirjaa ei ole juurikaan tutkittu Suomessa.
Tutkielmassa lähestytään ekokriittisyyttä monista perspektiiveistä ja monia teoksen tasoja eritellen. Tutkielman laajan teoreettisen kehyksen muodostaa ekokriittinen kirjallisuudentutkimus. Analyysin tukena hyödynnetään myös kuvakirjan ja valokuvan tutkimusta. Tutkimusaiheeseen tartutaan erittelemällä sadun kuvaa, kirjaimellista kieltä ja kuvakieltä eri näkökulmista. Näiksi näkökulmiksi ja menetelmiksi ovat valikoituneet pastoraaliset ja postpastoraaliset ominaisuudet, viittaukset luomismyyttiin ja apokalypsiin, eläinten ja ihmisen esittäminen sekä ekologinen lukutaito ja ympäristötekstin vaatimukset. Muutaman kerran otetaan lisäksi huomioon sadun erilaiset kertojat ja siihen rakentuva kaksoisyleisö, se, kuinka ekokriittinen sanoma välittyy eri tavalla sadun lapsi- ja aikuislukijalle. Näin Pessiä ja Illusiaa pohditaan kokonaisuudessaan, monella tasolla ja tavalla ekokriittisenä satuna. Samanaikaisesti nostetaan esiin sadun liittyminen meidän maailmaamme, esimerkiksi lasten ja aikuisten tiedollisella ja fyysisellä tasolla tapahtuva vieraantuminen luonnosta sekä ihmisen haitallinen luontoasenne ja ihmisen ja luonnon epätasapainoinen valtasuhde.
Pessistä ja Illusiasta hahmottuu esiin omanlaisensa sanoma, jota voidaan tulkita ekokriittisenä. Tätä silmällä pitäen pohditaan ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta ja sen olennaista teoriaa yleensä, etenkin siihen mahdollisesti sisältyviä kehitystä vaativia kohtia. Pessi ja Illusia on hyvä esimerkki siitä, että myös eläinfantasian, pastoraalin ja oppikirjan piirteitä omaava, myönteisyyden ja toivon voimaa painottava, monimerkityksinen satu voi välittää omanlaistaan ekokriittistä sanomaa.
Tutkielmassa lähestytään ekokriittisyyttä monista perspektiiveistä ja monia teoksen tasoja eritellen. Tutkielman laajan teoreettisen kehyksen muodostaa ekokriittinen kirjallisuudentutkimus. Analyysin tukena hyödynnetään myös kuvakirjan ja valokuvan tutkimusta. Tutkimusaiheeseen tartutaan erittelemällä sadun kuvaa, kirjaimellista kieltä ja kuvakieltä eri näkökulmista. Näiksi näkökulmiksi ja menetelmiksi ovat valikoituneet pastoraaliset ja postpastoraaliset ominaisuudet, viittaukset luomismyyttiin ja apokalypsiin, eläinten ja ihmisen esittäminen sekä ekologinen lukutaito ja ympäristötekstin vaatimukset. Muutaman kerran otetaan lisäksi huomioon sadun erilaiset kertojat ja siihen rakentuva kaksoisyleisö, se, kuinka ekokriittinen sanoma välittyy eri tavalla sadun lapsi- ja aikuislukijalle. Näin Pessiä ja Illusiaa pohditaan kokonaisuudessaan, monella tasolla ja tavalla ekokriittisenä satuna. Samanaikaisesti nostetaan esiin sadun liittyminen meidän maailmaamme, esimerkiksi lasten ja aikuisten tiedollisella ja fyysisellä tasolla tapahtuva vieraantuminen luonnosta sekä ihmisen haitallinen luontoasenne ja ihmisen ja luonnon epätasapainoinen valtasuhde.
Pessistä ja Illusiasta hahmottuu esiin omanlaisensa sanoma, jota voidaan tulkita ekokriittisenä. Tätä silmällä pitäen pohditaan ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta ja sen olennaista teoriaa yleensä, etenkin siihen mahdollisesti sisältyviä kehitystä vaativia kohtia. Pessi ja Illusia on hyvä esimerkki siitä, että myös eläinfantasian, pastoraalin ja oppikirjan piirteitä omaava, myönteisyyden ja toivon voimaa painottava, monimerkityksinen satu voi välittää omanlaistaan ekokriittistä sanomaa.