Vapaa-ajalta virtaa työhön : luonnossa liikkumisen ja työn imun yhteydet
Rantanen, Anni (2014)
Rantanen, Anni
2014
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406241872
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406241872
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää, vaikuttaako luonnossa liikkuminen vapaa-ajalla positiivisesti työhyvinvointiin, tarkemmin ottaen työn imuun. Lisäksi haluttiin selvittää, onko yhteys luonnossa liikkumisen ja työn imun välillä suora vai välittääkö tätä yhteyttä psykologinen työstä irrottautuminen, elinvoimaisuus, elämäntyytyväisyys, kokemus omasta terveydestä tai luovuus työssä. Aiemmin työn imun on nähty syntyvän lähinnä työn voimavarojen seurauksena. Luonnossa liikkumisen yhteyttä työelämään taas on tarkasteltu ongelmien, ei voimavarojen näkökulmasta esimerkiksi työuupumukseen liittyen. Tässä tutkimuksessa yhdistettiinkin aiemmista tutkimuksista poiketen vapaa-aikaan ja työhön liittyviä teemoja positiivisen psykologian viitekehyksessä.
Tutkimuksen aineisto on osa Tampereen yliopiston toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Työkuormituksesta palautuminen. Työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen. Tutkimusaineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2013 sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 1347 työntekijää, jotka työskentelevät joko tiedollisesti tai emotionaalisesti kuormittavassa työssä. Vastausprosentti oli 37 %. Tutkimuksessa tarkasteltiin muuttujien välisiä yhteyksiä Pearsonin korrelaatiokertoimen ja ei-parametrisen mediaatioanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat luonnossa liikkumisen olevan positiivisesti yhteydessä työn imuun sukupuolesta riippumatta. Mitä useammin vastaaja siis liikkui luonnossa, sitä useammin hän koki työn imua. Yhteyttä luonnossa liikkumisesta työn imuun välitti voimakkaasti elinvoimaisuus. Sen sijaan toiseen suuntaan eli yhteyttä työn imusta luonnossa liikkumiseen välitti koettu terveys, ja tämä yhteys oli edellistä hieman heikompi. Näin ollen luonnossa liikkumisen ja työn imun välillä voidaan nähdä positiivinen spiraali: luonnossa liikkumisesta ja työn imusta saadut voimavarat siirtyvät vapaa-ajalta työhön ja päinvastoin. Nämä löydetyt yhteydet olivat samankaltaiset sekä miehillä että naisilla. Muut tarkastellut muuttujat eivät olleet yksittäin merkitseviä luonnossa liikkumisen ja työn imun yhteyttä välittäviä tekijöitä.
Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Aiemmin ei kuitenkaan ole tutkittu tarkemmin, voiko vapaa-ajan harrastaminen ja luonnossa liikkuminen vaikuttaa työn imuun. Tässä tutkimuksessa luotiin malli, joka ennustaa luonnossa liikkumisen ja työn imun välisiä positiivisia yhteyksiä. Malli tulisi kuitenkin testata vielä käytännössä pitkittäistutkimusasetelmalla niin, että samalla kontrolloitaisiin luonnossa liikkumisen muoto, kesto ja ympäristö. Toisaalta jo tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että luonnossa liikkumisella työntekijä voi itse vaikuttaa myönteisesti työhyvinvointiinsa. Luonnossa liikkumisella on siis mahdollista saada vapaa-ajalta virtaa työhön.
Tutkimuksen aineisto on osa Tampereen yliopiston toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Työkuormituksesta palautuminen. Työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen. Tutkimusaineisto kerättiin touko-kesäkuussa 2013 sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 1347 työntekijää, jotka työskentelevät joko tiedollisesti tai emotionaalisesti kuormittavassa työssä. Vastausprosentti oli 37 %. Tutkimuksessa tarkasteltiin muuttujien välisiä yhteyksiä Pearsonin korrelaatiokertoimen ja ei-parametrisen mediaatioanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat luonnossa liikkumisen olevan positiivisesti yhteydessä työn imuun sukupuolesta riippumatta. Mitä useammin vastaaja siis liikkui luonnossa, sitä useammin hän koki työn imua. Yhteyttä luonnossa liikkumisesta työn imuun välitti voimakkaasti elinvoimaisuus. Sen sijaan toiseen suuntaan eli yhteyttä työn imusta luonnossa liikkumiseen välitti koettu terveys, ja tämä yhteys oli edellistä hieman heikompi. Näin ollen luonnossa liikkumisen ja työn imun välillä voidaan nähdä positiivinen spiraali: luonnossa liikkumisesta ja työn imusta saadut voimavarat siirtyvät vapaa-ajalta työhön ja päinvastoin. Nämä löydetyt yhteydet olivat samankaltaiset sekä miehillä että naisilla. Muut tarkastellut muuttujat eivät olleet yksittäin merkitseviä luonnossa liikkumisen ja työn imun yhteyttä välittäviä tekijöitä.
Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Aiemmin ei kuitenkaan ole tutkittu tarkemmin, voiko vapaa-ajan harrastaminen ja luonnossa liikkuminen vaikuttaa työn imuun. Tässä tutkimuksessa luotiin malli, joka ennustaa luonnossa liikkumisen ja työn imun välisiä positiivisia yhteyksiä. Malli tulisi kuitenkin testata vielä käytännössä pitkittäistutkimusasetelmalla niin, että samalla kontrolloitaisiin luonnossa liikkumisen muoto, kesto ja ympäristö. Toisaalta jo tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että luonnossa liikkumisella työntekijä voi itse vaikuttaa myönteisesti työhyvinvointiinsa. Luonnossa liikkumisella on siis mahdollista saada vapaa-ajalta virtaa työhön.