Maahanmuuttajasairaanhoitajien kokemuksia perehdyttämisestä suomalaisessa terveydenhuollossa
Lehtonen, Katja (2014)
Lehtonen, Katja
2014
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406191827
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406191827
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä maahanmuuttajasairaanhoitajien perehdyttämisestä. Ymmärryksen lisäämisen kautta saadaan myös lisäkontribuutiota perehdyttämisen kehittämiseen. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää maahanmuuttajasairaanhoitajien kokemuksia perehdyttämisestä suomalaisessa terveydenhuollossa. Kokemuksia kerättiin haastattelemalla maahanmuuttajasairaanhoitajia heidän tuntemuksistaan perehdyttämisprosessin aikana. Haastattelut tehtiin vuoden sisällä Suomeen saapumisesta ja työn aloittamisesta suomalaisessa perusterveydenhuollossa. Tutkimustulokset perustuvat haastattelussa saatuihin kokemuksellisiin kertomuksiin. Ne on analysoitu yhdessä teorian kanssa vuoropuhelua tehden.
Maahanmuuttajien määrä suomalaisessa työelämässä on kymmenkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana, mikä näkyy työyhteisöjen monikulttuurisuuden lisääntymisenä. Kasvatustieteeseen tarvitaan tieteellistä tietoa maahanmuuttajasairaanhoitajien perehdyttämisestä. Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden pätevyydet ovat usein kunnossa, mutta työskentelyn aloitus vieraassa ympäristössä, uudessa hoitokulttuurissa ja vieraalla kielellä voi tuoda haasteita yhteistyöhön. Moninaisuuden huomioiminen luo omat vaatimuksensa sekä työyhteisön jäsenille että esimiehille. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää tuoda esiin myös maahanmuuttajien näkökulmaa suomalaiseen työyhteisöön saapumisesta ja työn aloittamisesta suomalaisessa hoitoympäristössä.
Tämä tutkimus perustuu fenomenografiseen tarkasteluun, jolla pyritään tutkimaan henkilökohtaisten käsitysten eroja sekä löytämään mahdollisia yhtäläisyyksiä eri ihmisten kokemusten välillä. Tavoitteena on kuvata erilaiset kokemukset ja käsitykset sekä niihin vaikuttavat käsitteet ja ilmiöt. Tulokset jaettiin kahteen pääteemaan. Organisaatiotason pääluokiksi muodostui työkulttuuri ja perehdyttämisprosessi, kun taas subjektiivisen tason pääluokkia ovat vuorovaikutus ja persoonalliset tekijät.
Maahanmuuttajasairaanhoitajat ovat kokeneet runsaasti haasteita perehdyttämisprosessiensa aikana. Työyksikön huono ilmapiiri aiheuttaa työn aloittamiselle suuria paineita ja voi johtaa jopa kiusaamiseen ja työyhteisöstä eristämiseen. Kaksisuuntaisella perehdyttämisellä ja inhimillisellä kohtaamisella saadaan maahanmuuttajasairaanhoitajien osaaminen tehokkaasti käyttöön
Jatkotutkimusta tulisi tehdä organisaatiotasolla, jossa olisi mielenkiintoista selvittää johdon, lähiesimiesten ja työyhteisön jäsenten arvoja ja asenteita koskien työperäistä maahanmuuttoa maahanmuuttajasairaanhoitajien rekrytointiin liittyen. Olisi mielenkiintoista tutkia myös erilaisia perehdyttämismalleja ja niiden toimivuutta juuri maahanmuuttajasairaanhoitajille. Tämän lisäksi tarvetta on kokonaisvaltaiselle tutkimukselle, joka selvittäisi lähiesimiesten ja kollegoiden perehdyttämiskokemuksia yhtäaikaisesti maahanmuuttajasairaanhoitajien kanssa.
Maahanmuuttajien määrä suomalaisessa työelämässä on kymmenkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana, mikä näkyy työyhteisöjen monikulttuurisuuden lisääntymisenä. Kasvatustieteeseen tarvitaan tieteellistä tietoa maahanmuuttajasairaanhoitajien perehdyttämisestä. Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden pätevyydet ovat usein kunnossa, mutta työskentelyn aloitus vieraassa ympäristössä, uudessa hoitokulttuurissa ja vieraalla kielellä voi tuoda haasteita yhteistyöhön. Moninaisuuden huomioiminen luo omat vaatimuksensa sekä työyhteisön jäsenille että esimiehille. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää tuoda esiin myös maahanmuuttajien näkökulmaa suomalaiseen työyhteisöön saapumisesta ja työn aloittamisesta suomalaisessa hoitoympäristössä.
Tämä tutkimus perustuu fenomenografiseen tarkasteluun, jolla pyritään tutkimaan henkilökohtaisten käsitysten eroja sekä löytämään mahdollisia yhtäläisyyksiä eri ihmisten kokemusten välillä. Tavoitteena on kuvata erilaiset kokemukset ja käsitykset sekä niihin vaikuttavat käsitteet ja ilmiöt. Tulokset jaettiin kahteen pääteemaan. Organisaatiotason pääluokiksi muodostui työkulttuuri ja perehdyttämisprosessi, kun taas subjektiivisen tason pääluokkia ovat vuorovaikutus ja persoonalliset tekijät.
Maahanmuuttajasairaanhoitajat ovat kokeneet runsaasti haasteita perehdyttämisprosessiensa aikana. Työyksikön huono ilmapiiri aiheuttaa työn aloittamiselle suuria paineita ja voi johtaa jopa kiusaamiseen ja työyhteisöstä eristämiseen. Kaksisuuntaisella perehdyttämisellä ja inhimillisellä kohtaamisella saadaan maahanmuuttajasairaanhoitajien osaaminen tehokkaasti käyttöön
Jatkotutkimusta tulisi tehdä organisaatiotasolla, jossa olisi mielenkiintoista selvittää johdon, lähiesimiesten ja työyhteisön jäsenten arvoja ja asenteita koskien työperäistä maahanmuuttoa maahanmuuttajasairaanhoitajien rekrytointiin liittyen. Olisi mielenkiintoista tutkia myös erilaisia perehdyttämismalleja ja niiden toimivuutta juuri maahanmuuttajasairaanhoitajille. Tämän lisäksi tarvetta on kokonaisvaltaiselle tutkimukselle, joka selvittäisi lähiesimiesten ja kollegoiden perehdyttämiskokemuksia yhtäaikaisesti maahanmuuttajasairaanhoitajien kanssa.