Se on ihan kiinni siitä miten sää sen otat ja miten sää siitä ajattelet - Reaaliaikatutkimus sä-passiivista tamperelaisnuorten puhekielessä
Mäki, Marita (2014)
Mäki, Marita
2014
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406131747
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406131747
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sä-passiivin käyttöä tamperelaisnuorten puhekielessä. Tutkielman aineistona on vuosina 1991-1992 kerätty Sanasto ja maailmankuva -aineisto (Mustonen & Kervinen) sekä vuodenvaihteessa 2011-2012 kerätty vastaavanlainen puhekielen aineisto. Molemmat aineistot on kerätty haastattelemalla tamperelaisia 17-20-vuotiaita nuoria.
Tutkielmassa selvitetään, millaisissa lauseympäristöissä sä-passiivi yleisimmin esiintyy. Sä-passiivilla on joitain vakiintuneita käyttökonteksteja: usein se esiintyy esimerkiksi ehtolauseissa, modaalisissa lauseissa ja yleisiksi tarkoitetuissa ohjeistuksissa. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, millaisia semanttisia rajoituksia sä-passiivilla on.
Toiseksi tutkielmassa käsitellään, miten sä-passiivi suhteutuu suomen kielessä jo vakiintuneisiin tekijän kannalta indefiniittisiin rakenteisiin. Käyttökonteksteiltaan sä-passiivi muistuttaa puhekielessäkin yleistä geneeristä nollapersoonaa, ja analyysissa tarkastellaan, miten nämä kaksi geneeristä ilmaisua suhteutuvat toisiinsa. Geneerisillä nollalauseilla on semanttisia rajoituksia, jotka luovat tarpeen uudelle geneeriselle ilmaisulle, sä-passiiville.
Tutkielma on pääasiassa laadullinen, mutta aineistoa käsitellään myös määrällisesti tarkoituksena selvittää, onko sä-passiivin käyttö lisääntynyt tamperelaisnuorten puhekielessä 20 vuoden aikana.
Tutkielmassa selvitetään, millaisissa lauseympäristöissä sä-passiivi yleisimmin esiintyy. Sä-passiivilla on joitain vakiintuneita käyttökonteksteja: usein se esiintyy esimerkiksi ehtolauseissa, modaalisissa lauseissa ja yleisiksi tarkoitetuissa ohjeistuksissa. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, millaisia semanttisia rajoituksia sä-passiivilla on.
Toiseksi tutkielmassa käsitellään, miten sä-passiivi suhteutuu suomen kielessä jo vakiintuneisiin tekijän kannalta indefiniittisiin rakenteisiin. Käyttökonteksteiltaan sä-passiivi muistuttaa puhekielessäkin yleistä geneeristä nollapersoonaa, ja analyysissa tarkastellaan, miten nämä kaksi geneeristä ilmaisua suhteutuvat toisiinsa. Geneerisillä nollalauseilla on semanttisia rajoituksia, jotka luovat tarpeen uudelle geneeriselle ilmaisulle, sä-passiiville.
Tutkielma on pääasiassa laadullinen, mutta aineistoa käsitellään myös määrällisesti tarkoituksena selvittää, onko sä-passiivin käyttö lisääntynyt tamperelaisnuorten puhekielessä 20 vuoden aikana.