Perepisyvanie mifov ženstvennosti v romane Ljudmily Ulitskoi ”Medeja i ee deti” = Naiseuden myyttien uudelleenkirjoittaminen Ljudmila Ulitskajan romaanissa Medeia ja hänen lapsensa
Luukkonen, Emmi (2014)
Luukkonen, Emmi
2014
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406091678
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406091678
Kuvaus
Переписывание мифов женственности в романе Людмилы Улицкой «Медея и её дети»
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassani tutkin naiseuden myyttien uudelleenkirjoittamista venäläisessä nykynaiskirjallisuudessa. Tutkimusmateriaalina käytin Ljudmila Ulitskajan vuonna 1996 julkaistua romaania Medeja i ee deti ( suomeksi Medeia ja hänen lapsensa). Romaanissa käytetään kolmea myyttistä naiskuvaa: antiikin kreikan Medeiaa, kristinuskon Madonnaa ja matriarkaalisen paradigman Luontoäiti-myyttiä. Analysoin työssäni sitä, miten nämä myyttikuvat on romaaniin kirjoitettu. Erityisesti minua kiinnosti se, kuinka naiseuden myytit mahdollisesti muuntuvat Ljudmila Ulitskajan tekstissä.
Romaanin analysointia myyttien uudelleenkirjoittamisen kannalta pohjustin myytin käsitteen määrittelyllä ja tutustumalla venäläiseen nykynaiskirjallisuuteen sekä sen tutkimiseen. Analyysini avuksi käytin teorialähteinä Hannele Koivusen Madonnaa ja huoraa (1995) sekä Irma Kortteen Naista ja myyttistä naista (1988). Muita työni kannalta tärkeitä lähteitä olivat Susan Sellersin Myth and Fairytale in contemporary Women's Fiction (2001) ja Liisa Saariluoman toimittama Keijujen kuningas ja musta Akhilleus: Myytit modernissa kirjallisuudessa (2000).
Venäläiset naiskirjailijat ovat kirjoittaneet paljon myyttejä uudelleen. Myös Ljudmila Ulitskajan uudelleenkirjoittaa myytit Medeiasta, joka tunnetaan lapsenmurhasta sekä täydellisestä äidistä, Madonnasta. Medeia-myytti muuntuu romaanissa alkuperäiseen myyttiin verrattuna aivan päinvastaiseksi ja Madonna-myytin epäseksuaalinen ja uhrautuva naiskuva muuttuu itsensä sallivaksi ja hyväksyväksi naiseudeksi. Kolmas naiseuden myytti, joka Ulitskajan kirjassa kirjoitetaan, on matriarkaalinen Luontoäiti-myytti. Tämä myytti näkyy romaanin matriarkaalisessa maailmankuvassa. Medeia ja hänen lapsensa -romaani luo ja vahvistaa positiivista naiskuvaa. Romaania voidaan pitää naisia voimaannuttavana ja naisidentiteettiä voimistavana.
Romaanin analysointia myyttien uudelleenkirjoittamisen kannalta pohjustin myytin käsitteen määrittelyllä ja tutustumalla venäläiseen nykynaiskirjallisuuteen sekä sen tutkimiseen. Analyysini avuksi käytin teorialähteinä Hannele Koivusen Madonnaa ja huoraa (1995) sekä Irma Kortteen Naista ja myyttistä naista (1988). Muita työni kannalta tärkeitä lähteitä olivat Susan Sellersin Myth and Fairytale in contemporary Women's Fiction (2001) ja Liisa Saariluoman toimittama Keijujen kuningas ja musta Akhilleus: Myytit modernissa kirjallisuudessa (2000).
Venäläiset naiskirjailijat ovat kirjoittaneet paljon myyttejä uudelleen. Myös Ljudmila Ulitskajan uudelleenkirjoittaa myytit Medeiasta, joka tunnetaan lapsenmurhasta sekä täydellisestä äidistä, Madonnasta. Medeia-myytti muuntuu romaanissa alkuperäiseen myyttiin verrattuna aivan päinvastaiseksi ja Madonna-myytin epäseksuaalinen ja uhrautuva naiskuva muuttuu itsensä sallivaksi ja hyväksyväksi naiseudeksi. Kolmas naiseuden myytti, joka Ulitskajan kirjassa kirjoitetaan, on matriarkaalinen Luontoäiti-myytti. Tämä myytti näkyy romaanin matriarkaalisessa maailmankuvassa. Medeia ja hänen lapsensa -romaani luo ja vahvistaa positiivista naiskuvaa. Romaania voidaan pitää naisia voimaannuttavana ja naisidentiteettiä voimistavana.