Amazonian spinsters and philanthropic ladies : the fantasy and reality of female communities in Elizabeth Gaskell's Cranford and Sarah Scott's Millenium Hall
Kokko, Heidi (2014)
Kokko, Heidi
2014
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061667
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061667
Tiivistelmä
Naisena oleminen aiheuttaa yhä päänvaivaa varsinkin tytöille, mutta myös aikuisille naisille. Media problematisoi luonnollisia naisen elämään liittyviä asioita ja tarjoaa ratkaisuja, mutta samaan aikaan julkisuudessa naisia kritisoidaan voimakkaasti heidän ulkonäkönsä, valintojensa tai käytöksensä vuoksi, jos ne poikkeavat liikaa tavallisesta tavallisesta, jota missään ei määritellä tyhjentävästi. Tämä on ollut naisena olemisen vaikeus vuosisatojen ajan, vähintään siitä asti kun lukutaito lähti kasvuun kirjapainotaidon kehityksen myötä.
Sarah Scott ja Elizabeth Gaskell elivät ja kirjoittivat juuri silloin, kun naisiin kohdistuva kritiikki ja vaatimukset alkoivat näkyä kirjallisuudessa ja sen ajan lehdistössä. Sarah Scott julkaisi Millenium Hall -romaanin 1762, ja esittää siinä kuvan naisyhteisöstä, joka on päättänyt asua yhdessä Englannin maaseudulla sijaitsevassa kartanossa, missä he voivat keskittyä filantropiaan erilaisilla tavoilla. Kehyskertomus, jossa tutustutaan kartanon elämään, tapoihin ja sääntöihin, katkeaa aika ajoin takaumiin, joissa kerrotaan miten yhteisön perustajajäsenet päätyivät valintaansa olla menemättä naimisiin, liittyä yhteisöön ja harrastaa hyväntekeväisyyttä. Elizabeth Gaskellin Cranford taas julkaistiin jatkokertomuksena 1851 1853, ja myös se kuvaa naisyhteisöä. Nämä naimattomat naiset ehkä tuntuvat viettävän aikansa huvituksissa, joita Scottin yhteisön naiset pitäisivät liian kevytmielisinä, mutta yhteisön elämästä lukiessa käy selväksi, että pinnan alla vellovat suuret tunteet ilosta suruun ja epätoivoon. Vaikka romaanin vanhat piiat vaikuttavat vähäpätöisiltä, lukijalle selviää pian, että he ovat kaukana siitä.
Tutkin näitä kahta romaania niiden naisyhteisöjen näkökulmasta, ja tulen siihen johtopäätökseen, että nämä yhteisöt muodostavat vahvan tukiverkoston naisille, joilla sitä ei muuten olisi lainkaan naimattomuuden vuoksi. 1700- ja 1800-lukujen Englannissa naisilla ei juuri ollut omistusoikeutta, vaan heidän myötäjäisensä siirtyi aina aviomiehen omistukseen. Vain naimattomuus ja leskeksi jääminen antoivat naisille mahdollisuuden hallita omaisuuttaan, minkä vuoksi tarkastelen juuri näitä kahta romaania, sillä niiden naisyhteisöt koostuvat naimattomista naisista. Aloitan yhteisöjen tutkimisen Michel Foucault:n heterotopia-käsitteestä, ja syvennän analyysiä yhteisöpsykologian peruskäsitteiden avulla. Nämä käsitteet ovat ekologia, ehkäisy ja edistäminen, yhteisö, valta, sekä mukaan ottaminen ja sitoutuminen. Yhteisöpsykologia toimii yleensä reaalimaailman kontekstissa, mutta tutkielma osoittaa, että myös fiktiivisiä yhteisöjä voidaan tarkastella ja analysoida samoilla käsitteillä. Kirjallisuudentutkimuksessa ei yhteisöpsykologiaa ole yleisesti käytetty, joten tutkielma tuo uuden näkökulman Scottin ja Gaskellin romaaneihin.
Sarah Scott ja Elizabeth Gaskell elivät ja kirjoittivat juuri silloin, kun naisiin kohdistuva kritiikki ja vaatimukset alkoivat näkyä kirjallisuudessa ja sen ajan lehdistössä. Sarah Scott julkaisi Millenium Hall -romaanin 1762, ja esittää siinä kuvan naisyhteisöstä, joka on päättänyt asua yhdessä Englannin maaseudulla sijaitsevassa kartanossa, missä he voivat keskittyä filantropiaan erilaisilla tavoilla. Kehyskertomus, jossa tutustutaan kartanon elämään, tapoihin ja sääntöihin, katkeaa aika ajoin takaumiin, joissa kerrotaan miten yhteisön perustajajäsenet päätyivät valintaansa olla menemättä naimisiin, liittyä yhteisöön ja harrastaa hyväntekeväisyyttä. Elizabeth Gaskellin Cranford taas julkaistiin jatkokertomuksena 1851 1853, ja myös se kuvaa naisyhteisöä. Nämä naimattomat naiset ehkä tuntuvat viettävän aikansa huvituksissa, joita Scottin yhteisön naiset pitäisivät liian kevytmielisinä, mutta yhteisön elämästä lukiessa käy selväksi, että pinnan alla vellovat suuret tunteet ilosta suruun ja epätoivoon. Vaikka romaanin vanhat piiat vaikuttavat vähäpätöisiltä, lukijalle selviää pian, että he ovat kaukana siitä.
Tutkin näitä kahta romaania niiden naisyhteisöjen näkökulmasta, ja tulen siihen johtopäätökseen, että nämä yhteisöt muodostavat vahvan tukiverkoston naisille, joilla sitä ei muuten olisi lainkaan naimattomuuden vuoksi. 1700- ja 1800-lukujen Englannissa naisilla ei juuri ollut omistusoikeutta, vaan heidän myötäjäisensä siirtyi aina aviomiehen omistukseen. Vain naimattomuus ja leskeksi jääminen antoivat naisille mahdollisuuden hallita omaisuuttaan, minkä vuoksi tarkastelen juuri näitä kahta romaania, sillä niiden naisyhteisöt koostuvat naimattomista naisista. Aloitan yhteisöjen tutkimisen Michel Foucault:n heterotopia-käsitteestä, ja syvennän analyysiä yhteisöpsykologian peruskäsitteiden avulla. Nämä käsitteet ovat ekologia, ehkäisy ja edistäminen, yhteisö, valta, sekä mukaan ottaminen ja sitoutuminen. Yhteisöpsykologia toimii yleensä reaalimaailman kontekstissa, mutta tutkielma osoittaa, että myös fiktiivisiä yhteisöjä voidaan tarkastella ja analysoida samoilla käsitteillä. Kirjallisuudentutkimuksessa ei yhteisöpsykologiaa ole yleisesti käytetty, joten tutkielma tuo uuden näkökulman Scottin ja Gaskellin romaaneihin.