S2-opiskelijat i- ja e-loppuisten nominien taivuttajina
Kulmala, Mirka (2014)
Kulmala, Mirka
2014
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061665
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061665
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suomea toisena tai vieraana kielenä opiskelevat taivuttavat i- ja e-loppuisia nomineita, joita ovat tunti-, kivi-, kieli-, vesi- ja tuote-nominit. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ongelmia erityyppisten nominien taivutuksessa ilmenee ja millaisia tekijöitä ongelmien taustalla on. Pohdin myös, vaikuttaako suomenopiskelijan kielitausta nominintaivutuksessa esiintyviin virheisiin.
Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella suomea toisena tai vieraana kielenä opiskelevilta yliopisto-opiskelijoilta ja lukiolaisilta. Tutkimuksen informantit ovat Kiinassa, Unkarissa, Virossa, Ranskassa, Puolassa ja T ekissä asuvia suomenopiskelijoita sekä suomalaisia lukiolaisia, jotka suorittavat äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän sijaan S2-oppimäärää. Informantteja on yhteensä 40. Kaikkien informanttien kielitaito on tasolla B1.
Tutkimuksen perusteella on nähtävissä, että S2-opiskelijoiden tekemät taivutusvirheet johtuvat usein siitä, että taivutusparadigmojen hallinta on heikkoa, mutta myös siitä, että kaikkia sanan vartalossa ja pääteaineksissa tapahtuvia äännevaihteluita ei täysin hallita. Sanoja taivuttaessaan S2-opiskelijat näyttävät suosivan vokaalivartaloista muotoa, mikä johtaa siihen, että harvinaisempiin taivutustyyppeihin kuuluvia nomineita taivutetaan yleisimpien ja yksinkertaisimpien taivutusparadigmojen eli tunti- ja nalle-nominien mukaisesti.
Eniten ongelmia esiintyi arabiankielisillä, puolalaisilla sekä hiukan yllättäen unkarilaisilla informanteilla. Vaikeimpia sijamuotoja S2-opiskelijoille näyttävät olevan monikon genetiivi ja partitiivi. Tietyistä harvinaisimmista sanoista, kuten nominista paasi S2-opiskelijat osasivat tuottaa oikean muodon useammin kuin äidinkieliset informantit.
Tutkielman aineisto on kerätty kyselylomakkeella suomea toisena tai vieraana kielenä opiskelevilta yliopisto-opiskelijoilta ja lukiolaisilta. Tutkimuksen informantit ovat Kiinassa, Unkarissa, Virossa, Ranskassa, Puolassa ja T ekissä asuvia suomenopiskelijoita sekä suomalaisia lukiolaisia, jotka suorittavat äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän sijaan S2-oppimäärää. Informantteja on yhteensä 40. Kaikkien informanttien kielitaito on tasolla B1.
Tutkimuksen perusteella on nähtävissä, että S2-opiskelijoiden tekemät taivutusvirheet johtuvat usein siitä, että taivutusparadigmojen hallinta on heikkoa, mutta myös siitä, että kaikkia sanan vartalossa ja pääteaineksissa tapahtuvia äännevaihteluita ei täysin hallita. Sanoja taivuttaessaan S2-opiskelijat näyttävät suosivan vokaalivartaloista muotoa, mikä johtaa siihen, että harvinaisempiin taivutustyyppeihin kuuluvia nomineita taivutetaan yleisimpien ja yksinkertaisimpien taivutusparadigmojen eli tunti- ja nalle-nominien mukaisesti.
Eniten ongelmia esiintyi arabiankielisillä, puolalaisilla sekä hiukan yllättäen unkarilaisilla informanteilla. Vaikeimpia sijamuotoja S2-opiskelijoille näyttävät olevan monikon genetiivi ja partitiivi. Tietyistä harvinaisimmista sanoista, kuten nominista paasi S2-opiskelijat osasivat tuottaa oikean muodon useammin kuin äidinkieliset informantit.