Näennäisaikamenetelmä ja kielen muutoksen ennustaminen
Laasanen, Mikko (2014)
Laasanen, Mikko
2014
Suomen kielen maisteriopinnot - Master's Programme in Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405161442
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405161442
Tiivistelmä
Yksi kielitieteen keskeisistä kysymyksistä on se, missä määrin kielen muutos on ennustettavissa. Tämä on vaikea kysymys jo siitäkin syystä, että parhaillaan tapahtuvan kielen muutoksen havaitsemista pidettiin pitkään mahdottomana. Sosiolingvistisen käänteen myötä tämä kuitenkin muuttui. Tällöin yhteisössä tapahtuva kielellinen vaihtelu nostettiin tutkimuksen keskeiseen asemaan ja ikäryhmittäisestä vaihtelusta tuli parhaillaan etenevän muutoksen ilmentäjä.
Näennäisaikamenetelmä on nykyään yksi sosiolingvistisen vaihtelun ja muutoksen tutkimuksen perusmetodeista. Sen keskeinen ajatus on se, että yhteisössä havaitut ikäryhmittäiset erot heijastavat meneillään olevia muutoksia. Näennäisaikamenetelmän avulla tehtyjä kielen muutoksen ennusteita pidetään yleensä melko luotettavina. Sittemmin näennäisaikamenetelmää on vielä täydennetty reaaliaikaisella tutkimuksella, jonka avulla näennäisaikaennusteiden testaaminen on mahdollista.
Näennäisaikamenetelmän suurimpana ongelmana pidetään sitä, ettei se kykene erottamaan toisistaan varsinaista kielen muutosta ja kielen iän mukana muuttumista. Perinteisen käsityksen mukaan ikäsidonnaiset pirteet ovat kuitenkin melko harvinaisia. Uusimpien reaaliaikaisten tutkimusten mukaan tämä käsitys saattaa vaatia korjausta, sillä tutkimuksissa on havaittu idiolektien voivan muuttua vielä vanhemmallakin iällä.
Tarkastelen työssäni suomalaisissa reaaliaikaisissa tutkimuksissa esitettyjä näennäisaikaennusteita. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että näennäisaikaennusteiden käsittelyssä on puutteita. Näennäisaikaennusteiden paikkansapitävyyden arviointi suoritetaan yleensä tarkastelemalla varianttien edustusta eriaikaisissa nuorten ryhmissä. Lisäksi arviointiin voidaan ottaa mukaan muiden ikäryhmien käyttäytyminen. Paikkansapitävyyden arvioinnissa pohditaan yleensä myös sitä, onko kyse aidosta kielen muutoksesta vai ikäsidonnaisesta ilmiöstä. Näin ei kuitenkaan menetellä ennusteita laadittaessa vaan ennusteet perustetaan lähes poikkeuksetta ikäryhmittäiseen jakaumaan. Ennusteiden asettaminen ja arviointi suoritetaan siis eri kriteerein. Tämä on ongelmallista, sillä mikäli ennusteiden asettamiseen ei käytetä yhtä paljon aikaa kuin niiden arviointiin, on ennusteen paikkansapitävyyden hyödyllisyys kyseenalaista.
Esitän työni tulosten pohjalta näennäisaikamenetelmän täsmentämistä niin, että ikäkausivaihtelu otetaan paremmin huomioon ennusteita asetettaessa. Tämä tarkoittaa samalla ikäkausivaihtelun uudelleenarviointia. Kyse ei ole ainoastaan nuoruuteen liittyvästä ilmiöstä vaan lähes koko idiolektin elinkaaren mittaisesta kehityksestä. Tarkastelmieni reaaliaikaisten tutkimusten ja näennäisaikaennusteiden perusteella näyttää siltä, että uusia ennusteita laadittaessa on otettava huomioon ainakin kaksi tendenssiä: työelämän ja aikuistumisen mukanaan tuoma yleiskielistyminen ja työelämästä poistumisen mukanaan tuoma murteellistuminen.
Näennäisaikamenetelmä on nykyään yksi sosiolingvistisen vaihtelun ja muutoksen tutkimuksen perusmetodeista. Sen keskeinen ajatus on se, että yhteisössä havaitut ikäryhmittäiset erot heijastavat meneillään olevia muutoksia. Näennäisaikamenetelmän avulla tehtyjä kielen muutoksen ennusteita pidetään yleensä melko luotettavina. Sittemmin näennäisaikamenetelmää on vielä täydennetty reaaliaikaisella tutkimuksella, jonka avulla näennäisaikaennusteiden testaaminen on mahdollista.
Näennäisaikamenetelmän suurimpana ongelmana pidetään sitä, ettei se kykene erottamaan toisistaan varsinaista kielen muutosta ja kielen iän mukana muuttumista. Perinteisen käsityksen mukaan ikäsidonnaiset pirteet ovat kuitenkin melko harvinaisia. Uusimpien reaaliaikaisten tutkimusten mukaan tämä käsitys saattaa vaatia korjausta, sillä tutkimuksissa on havaittu idiolektien voivan muuttua vielä vanhemmallakin iällä.
Tarkastelen työssäni suomalaisissa reaaliaikaisissa tutkimuksissa esitettyjä näennäisaikaennusteita. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että näennäisaikaennusteiden käsittelyssä on puutteita. Näennäisaikaennusteiden paikkansapitävyyden arviointi suoritetaan yleensä tarkastelemalla varianttien edustusta eriaikaisissa nuorten ryhmissä. Lisäksi arviointiin voidaan ottaa mukaan muiden ikäryhmien käyttäytyminen. Paikkansapitävyyden arvioinnissa pohditaan yleensä myös sitä, onko kyse aidosta kielen muutoksesta vai ikäsidonnaisesta ilmiöstä. Näin ei kuitenkaan menetellä ennusteita laadittaessa vaan ennusteet perustetaan lähes poikkeuksetta ikäryhmittäiseen jakaumaan. Ennusteiden asettaminen ja arviointi suoritetaan siis eri kriteerein. Tämä on ongelmallista, sillä mikäli ennusteiden asettamiseen ei käytetä yhtä paljon aikaa kuin niiden arviointiin, on ennusteen paikkansapitävyyden hyödyllisyys kyseenalaista.
Esitän työni tulosten pohjalta näennäisaikamenetelmän täsmentämistä niin, että ikäkausivaihtelu otetaan paremmin huomioon ennusteita asetettaessa. Tämä tarkoittaa samalla ikäkausivaihtelun uudelleenarviointia. Kyse ei ole ainoastaan nuoruuteen liittyvästä ilmiöstä vaan lähes koko idiolektin elinkaaren mittaisesta kehityksestä. Tarkastelmieni reaaliaikaisten tutkimusten ja näennäisaikaennusteiden perusteella näyttää siltä, että uusia ennusteita laadittaessa on otettava huomioon ainakin kaksi tendenssiä: työelämän ja aikuistumisen mukanaan tuoma yleiskielistyminen ja työelämästä poistumisen mukanaan tuoma murteellistuminen.