Miksi Martha nai? Normatiivinen heteroseksuaalisuus ja kerronnan harhaanjohtava valta Doris Lessingin romaanisarjassa Children of Violence
Kiviaho, Piita (2014)
Kiviaho, Piita
2014
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405021378
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201405021378
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään normatiivisen sukupuolen ja heteroseksuaalisuuden kuvausta Doris Lessingin viisiosaisessa romaanisarjassa Children of Violence (1954 1969). Lähestyn sukupuolen ja seksuaalisuuden konstruktioita queer-teoriassa paljon kritisoidun sex gender sexuality -jatkumon kautta. Kysyn yhtäältä, kuinka normatiivinen sukupuoli ja heteroseksuaalisuus rakentuvat teoksissa tekijyyden, kerronnan ja hahmojen, etenkin päähenkilö Marthan kautta, ja toisaalta, kuinka välittyvä kokonaismerkitys muodostuu ristiriitaisesti suhteessa realistisista ideologioista ammentavaan kerrontaan. Suurin metateoreettinen ihmetyksen aihe työssäni on se, kuinka vähän normien kumoamiseen keskittyvä queer-teoria on puuttunut yhden oleellisen normatiivisen tekijän, heteroseksuaalisuuden itsensä, tutkimiseen. Käsittelen heteroseksuaalisuutta pääosin institutionaalisena mutta myös halun kategoriana ja pyrin tähdentämään, ettei kaikki heteroseksuaalisuus ole heteronormatiivista.
Esitän, että Lessingin romaanit implikoivat normatiivisen sukupuolen ja heteroseksuaalisuuden hegemonisia käytäntöjä ja instituutioita, siis heteromatriisia, vastustavia näkemyksiä. Teoksissa tiedostetaan heteroinstituution ja normatiivisen sukupuolen tuottamisen väkinäisyys, mutta subjektien kapinallista toisin tekemisen performanssia rajoittavat käsittämätön halu sekä realistisen kerronnan konventiot. Realistisen kerrontarakenteen hajotessa sarjan loppua kohti myös sen aiemmin julkituomat ideologiat näyttäytyvät uudessa valossa. Realistisen kerronnan ja normatiivisen heteroseksuaalisuuden monoliitit ovat kietoutuneet yhteen, ja toistensa myötävaikutuksella ne myös kyseenalaistuvat. Todistamalla tämän pyrin myös osoittamaan, että Doris Lessing kirjailijana on itse asiassa feministi aikaansa edellä.
Yhdistelen tutkielmassani feminististä ja queer-teoriaa sekä kertomuksen tutkimuksen välineistöä. Teoretisoin sukupuolen, heteroseksuaalisuuden ja romaanimuotoisen kerronnan ideologista rakentumista etenkin performatiivisuuden käsitteen kautta. Ensin käsittelen sukupuolen ja (hetero)seksuaalisuuden performansseja varsin temaattisesta ja hahmokeskeisestä näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastelen, kuinka heteroseksuaalisuuden performanssia tuotetaan romaanin ja autoraalisen kerronnan keinoin ja toisaalta, kuinka tämä kerrontarakennekin toimii performanssina. Osoitan, että ideologisuudessaan tämä kerronnan ja institutionaalisen vallan yhteenkietouma ei ole saumaton, vaan sallii myös kriittisempien kuvien ja merkitysten tulla julki. Lopuksi tutkin hahmon, kertojan ja tekijyyden suhteita auktoriteetin ja merkityksenannon näkökulmasta. Näytän, kuinka Lessingin romaaneista välittyy kerronnan muutoksen myötä myös heteronormatiivisuuden ja normatiivisen heteroseksuaalisuuden kumouksen mahdollisuus.
Esitän, että Lessingin romaanit implikoivat normatiivisen sukupuolen ja heteroseksuaalisuuden hegemonisia käytäntöjä ja instituutioita, siis heteromatriisia, vastustavia näkemyksiä. Teoksissa tiedostetaan heteroinstituution ja normatiivisen sukupuolen tuottamisen väkinäisyys, mutta subjektien kapinallista toisin tekemisen performanssia rajoittavat käsittämätön halu sekä realistisen kerronnan konventiot. Realistisen kerrontarakenteen hajotessa sarjan loppua kohti myös sen aiemmin julkituomat ideologiat näyttäytyvät uudessa valossa. Realistisen kerronnan ja normatiivisen heteroseksuaalisuuden monoliitit ovat kietoutuneet yhteen, ja toistensa myötävaikutuksella ne myös kyseenalaistuvat. Todistamalla tämän pyrin myös osoittamaan, että Doris Lessing kirjailijana on itse asiassa feministi aikaansa edellä.
Yhdistelen tutkielmassani feminististä ja queer-teoriaa sekä kertomuksen tutkimuksen välineistöä. Teoretisoin sukupuolen, heteroseksuaalisuuden ja romaanimuotoisen kerronnan ideologista rakentumista etenkin performatiivisuuden käsitteen kautta. Ensin käsittelen sukupuolen ja (hetero)seksuaalisuuden performansseja varsin temaattisesta ja hahmokeskeisestä näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastelen, kuinka heteroseksuaalisuuden performanssia tuotetaan romaanin ja autoraalisen kerronnan keinoin ja toisaalta, kuinka tämä kerrontarakennekin toimii performanssina. Osoitan, että ideologisuudessaan tämä kerronnan ja institutionaalisen vallan yhteenkietouma ei ole saumaton, vaan sallii myös kriittisempien kuvien ja merkitysten tulla julki. Lopuksi tutkin hahmon, kertojan ja tekijyyden suhteita auktoriteetin ja merkityksenannon näkökulmasta. Näytän, kuinka Lessingin romaaneista välittyy kerronnan muutoksen myötä myös heteronormatiivisuuden ja normatiivisen heteroseksuaalisuuden kumouksen mahdollisuus.