Liiketoimintakokonaisuus yritysjärjestelyissä
Virnes, Maiju (2014)
Virnes, Maiju
2014
Vero-oikeus - Tax Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-04-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404141334
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201404141334
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, 24.6.1968/360) 52c.2 §:ssä tarkoitettua liiketoimintakokonaisuuden käsitettä. Säännöksen mukaan liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön. Yritysjärjestelyistä osittaisjakautumisessa ja liiketoimintasiirrossa edellytetään hyväksyttävän liiketoimintakokonaisuuden olemassaoloa. Käytännössä sen määrittäminen on kuitenkin usein osoittautunut varsin haasteelliseksi.
Tutkimuksessa selvitetään lainopin keinoin, mikä on EVL 52c.2 §:n sisältö ja miten laissa olevaa liiketoimintakokonaisuuden määrittelevää säännöstä tulisi kussakin käsillä olevassa tilanteessa tulkita. Oikeusvertailevan tutkimusotteen avulla tutkitaan sitä, miten liiketoimintakokonaisuutta koskeva säännös on tiettyjen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännöissä muotoiltu. Tutkimuksen lähdemateriaalina ovat olleet lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto, oikeuskäytäntö, Verohallinnon ja muiden jäsenvaltioiden veroviranomaisten ohjeet sekä oikeuskirjallisuus.
Verovelvollinen itse voi luotettavimmin määrittää liiketoimintakokonaisuuden. Verovelvollisen esittämän liiketoimintakokonaisuuden tulee silti täyttää ne edellytykset, joita sille on laissa ja oikeuskäytännössä asetettu. Olennaista on myös se, että liiketoimintakokonaisuuteen sisällytetään paitsi tietyt varallisuus- ja velkaerät, myös itse toiminta. Liiketoimintakokonaisuuteen tulee sisällyttää kaikki ne varat, joita tarvitaan toiminnan harjoittamiseksi ja ylläpitämiseksi, sekä näihin varoihin liittyvät velat ja toimintaan kohdistettavissa olevat varaukset. Liiketoimintakokonaisuuden omavaraisuudessa on puolestaan kyse siitä, että liiketoimintakokonaisuuden tulisi muodostaa yhtiön muusta toiminnasta selkeästi erotettavissa oleva toiminnallinen kokonaisuus siihen kohdistuvine varoineen ja velkoineen. Toisaalta omavaraisuuteen kuuluu myös taloudellisen itsenäisyyden ulottuvuus, jolla on merkitystä toiminnan tulorahoituksen riittävyyden ja tuloksellisuuden kannalta.
Voidaan sanoa, että liiketoimintakokonaisuuden käsite on edelleen jossain määrin tulkinnanvarainen. Verovelvollisen lienee myös jatkossa perusteltua hakea Verohallinnolta tai KVL:lta ennakkoratkaisu esittämänsä liiketoimintakokonaisuuden hyväksyttävyydestä. Verotuskäytännön yhtenäisyyden ja ennakoitavuuden kannalta olisi kuitenkin myös perusteltua, että Verohallinto päivittäisi vuosituhannen vaihteessa julkaistua yritysjärjestelyjen verotusta koskevaa ohjeistustaan.
Tutkimuksessa selvitetään lainopin keinoin, mikä on EVL 52c.2 §:n sisältö ja miten laissa olevaa liiketoimintakokonaisuuden määrittelevää säännöstä tulisi kussakin käsillä olevassa tilanteessa tulkita. Oikeusvertailevan tutkimusotteen avulla tutkitaan sitä, miten liiketoimintakokonaisuutta koskeva säännös on tiettyjen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännöissä muotoiltu. Tutkimuksen lähdemateriaalina ovat olleet lainsäädäntö, lainvalmisteluaineisto, oikeuskäytäntö, Verohallinnon ja muiden jäsenvaltioiden veroviranomaisten ohjeet sekä oikeuskirjallisuus.
Verovelvollinen itse voi luotettavimmin määrittää liiketoimintakokonaisuuden. Verovelvollisen esittämän liiketoimintakokonaisuuden tulee silti täyttää ne edellytykset, joita sille on laissa ja oikeuskäytännössä asetettu. Olennaista on myös se, että liiketoimintakokonaisuuteen sisällytetään paitsi tietyt varallisuus- ja velkaerät, myös itse toiminta. Liiketoimintakokonaisuuteen tulee sisällyttää kaikki ne varat, joita tarvitaan toiminnan harjoittamiseksi ja ylläpitämiseksi, sekä näihin varoihin liittyvät velat ja toimintaan kohdistettavissa olevat varaukset. Liiketoimintakokonaisuuden omavaraisuudessa on puolestaan kyse siitä, että liiketoimintakokonaisuuden tulisi muodostaa yhtiön muusta toiminnasta selkeästi erotettavissa oleva toiminnallinen kokonaisuus siihen kohdistuvine varoineen ja velkoineen. Toisaalta omavaraisuuteen kuuluu myös taloudellisen itsenäisyyden ulottuvuus, jolla on merkitystä toiminnan tulorahoituksen riittävyyden ja tuloksellisuuden kannalta.
Voidaan sanoa, että liiketoimintakokonaisuuden käsite on edelleen jossain määrin tulkinnanvarainen. Verovelvollisen lienee myös jatkossa perusteltua hakea Verohallinnolta tai KVL:lta ennakkoratkaisu esittämänsä liiketoimintakokonaisuuden hyväksyttävyydestä. Verotuskäytännön yhtenäisyyden ja ennakoitavuuden kannalta olisi kuitenkin myös perusteltua, että Verohallinto päivittäisi vuosituhannen vaihteessa julkaistua yritysjärjestelyjen verotusta koskevaa ohjeistustaan.