Immunomodulation of Latent Tuberculosis in the Adult Zebrafish Infection Model
Nisula, Hanna (2014)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Nisula, Hanna
2014
Biokemia - Biochemistry
BioMediTech - BioMediTech
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403281283
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403281283
Tiivistelmä
Latentin tuberkuloosin immunomodulaatio aikuisen seeprakalan infektiomallissa
Tutkimuksen tausta: Piilevä tuberkuloosi on erittäin yleinen infektio ja epäilläänkin,
että jopa kolmasosa ihmispopulaatiosta kantaa infektiota. Piilevässä tuberkuloosissa ei
havaita taudin oireita, mutta on mahdollista, että tauti aktivoituu takaisin infektiiviseen
tilaan ja leviää uusiin isäntiin. Piilevä tuberkuloosi on erittäin hankala hoitaa, sillä
suuren osan bakteereista ajatellaan olevan lepotilassa. On tärkeää kehittää uusia
hoitomuotoja, jotka ovat tehokkaista myös näitä harvoin jakautuvia bakteereja vastaan.
Tutkimuksen tavoitteet: Tutkimuksen ensimmäinen tavoite oli kehittää välineitä sekä
aikuisten seeprakalojen hoitamiseen suun kautta että hoitojen onnistumisen
arvioimiseen. Toinen tavoite oli testata immunosupressiota yhdessä antibioottien kanssa
(wake and whack) uutena mahdollisena piilevän tuberkuloosin hoitona.
Tutkimusmenetelmät: Tässä tutkielmassa käytettiin Mycobacterium marinum -
infektoituja aikuisia seeprakaloja. Kalojen hoitamista varten Drosophila melanogaster -
toukkia ja gelatiini-päällysteistä kalanruokaa testattiin lääkekuljettimina, per os.
Kalojen bakteerimäärät mitattiin hoitojen lopuksi M. marinum -spesifisellä
kvantitatiivisellä PCR:llä. Bioluminoivaa M. marinum -bakteeria käytettiin antibioottien
tehokkuuden määrittämiseen in vitro, ja infektion kuvantamiseen in vivo.
Tutkimustulokset: Gelatiini-päällysteinen kalanruoka todettiin toimivaksi
lääkekuljettimeksi, kun taas toukkien lääkepitoisuus oli liian epävarma käytettäväksi
aikuisten seeprakalojen hoidossa. Wake and whack -menetelmä vaikuttaa olevan
potentiaalinen hoito piilevän tuberkuloosin hoitoon, sillä se vähensi merkitsevästi
bakteerimääriä valtaosassa kaloja. Hoito ei kuitenkaan sopinut kaikille, sillä yksilöt
reagoivat immunomodulaatioon eritavoin. Tämän lisäksi tulokset osoittivat, että wake
and whack -hoidon immunosuppressio voi olla liian voimakas ja sen käyttö vaatii
huolellista optimointia. Bioluminoiva M. marinum havaittiin hyödylliseksi työkaluksi in
vitro -kokeissa, mutta se ei soveltunut piilevän mykobakteeri-infektion kuvaukseen in
vivo.
Johtopäätökset: Aikuisen seeprakalan mykobakteeri-infektiota voidaan hoitaa
syöttämällä gelatiini-päällysteistä kalanruokaa, mikä tekee seeprakalasta arvokkaan
mallin uusien piilevän tuberkuloosin hoitojen testaamista varten. Wake and whack -
hoito vaikutti lupaavalta menetelmältä piilevän tuberkuloosin hoitoon, mutta vaatii
lisätutkimuksia.
Tutkimuksen tausta: Piilevä tuberkuloosi on erittäin yleinen infektio ja epäilläänkin,
että jopa kolmasosa ihmispopulaatiosta kantaa infektiota. Piilevässä tuberkuloosissa ei
havaita taudin oireita, mutta on mahdollista, että tauti aktivoituu takaisin infektiiviseen
tilaan ja leviää uusiin isäntiin. Piilevä tuberkuloosi on erittäin hankala hoitaa, sillä
suuren osan bakteereista ajatellaan olevan lepotilassa. On tärkeää kehittää uusia
hoitomuotoja, jotka ovat tehokkaista myös näitä harvoin jakautuvia bakteereja vastaan.
Tutkimuksen tavoitteet: Tutkimuksen ensimmäinen tavoite oli kehittää välineitä sekä
aikuisten seeprakalojen hoitamiseen suun kautta että hoitojen onnistumisen
arvioimiseen. Toinen tavoite oli testata immunosupressiota yhdessä antibioottien kanssa
(wake and whack) uutena mahdollisena piilevän tuberkuloosin hoitona.
Tutkimusmenetelmät: Tässä tutkielmassa käytettiin Mycobacterium marinum -
infektoituja aikuisia seeprakaloja. Kalojen hoitamista varten Drosophila melanogaster -
toukkia ja gelatiini-päällysteistä kalanruokaa testattiin lääkekuljettimina, per os.
Kalojen bakteerimäärät mitattiin hoitojen lopuksi M. marinum -spesifisellä
kvantitatiivisellä PCR:llä. Bioluminoivaa M. marinum -bakteeria käytettiin antibioottien
tehokkuuden määrittämiseen in vitro, ja infektion kuvantamiseen in vivo.
Tutkimustulokset: Gelatiini-päällysteinen kalanruoka todettiin toimivaksi
lääkekuljettimeksi, kun taas toukkien lääkepitoisuus oli liian epävarma käytettäväksi
aikuisten seeprakalojen hoidossa. Wake and whack -menetelmä vaikuttaa olevan
potentiaalinen hoito piilevän tuberkuloosin hoitoon, sillä se vähensi merkitsevästi
bakteerimääriä valtaosassa kaloja. Hoito ei kuitenkaan sopinut kaikille, sillä yksilöt
reagoivat immunomodulaatioon eritavoin. Tämän lisäksi tulokset osoittivat, että wake
and whack -hoidon immunosuppressio voi olla liian voimakas ja sen käyttö vaatii
huolellista optimointia. Bioluminoiva M. marinum havaittiin hyödylliseksi työkaluksi in
vitro -kokeissa, mutta se ei soveltunut piilevän mykobakteeri-infektion kuvaukseen in
vivo.
Johtopäätökset: Aikuisen seeprakalan mykobakteeri-infektiota voidaan hoitaa
syöttämällä gelatiini-päällysteistä kalanruokaa, mikä tekee seeprakalasta arvokkaan
mallin uusien piilevän tuberkuloosin hoitojen testaamista varten. Wake and whack -
hoito vaikutti lupaavalta menetelmältä piilevän tuberkuloosin hoitoon, mutta vaatii
lisätutkimuksia.