Soluviljelmiin perustuvan sarveiskalvohaavamallin kehitys
Heinonen, Tommi (2014)
Heinonen, Tommi
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403261271
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403261271
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ihmisen sarveiskalvon soluista kehitetyn solumallin soveltuvuutta haavan paranemisen tutkimiseen sekä vertailla eri haavantekomenetelmien tehokkuutta. Tutkimuksessa käytettiin kuolematonta ihmisen sarveiskalvon epiteelistä eristettyä HCE-solulinjaa. HCE-solut kasvatettiin filtterien päällä, jotka oli päällystetty kollageeni I:lla. Solujen annettiin kasvaa tasaiseksi kerrokseksi minkä jälkeen solut siirrettiin ns. ilmakasvatukseen, jossa soluja kasvatettiin noin 3 viikkoa. Ilma-neste-rajapinta auttaa soluja kerrostumaan sarveiskalvon epiteelin kaltaisiksi kerroksiksi. Ilmakasvatukseen siirryttäessä solukerrokset jaettiin kolmeen ryhmään, joista jokaisella oli hieman erilainen kasvatusliuos. Tällä pyrittiin saamaan tietoa kyseisten aineiden vaikutuksesta solujen kasvuun ja kerrostumiseen.
Ilmakasvatukseen siirrettyjen solujen kerrostuneisuutta arvioitiin viikon välein valmistamalla parafiinileikkeitä ja tutkimalla niitä valomikroskoopilla. Kerrostuneiden solujen toiminnallisuutta tutkittiin solujen sähköneristyskykyä kuvaavan TER-mittauksen avulla. Haava tehtiin kerrostuneeseen soluviljelmään käyttämällä keltaista pipetin kärkeä tai pipetin suodatinta. Pipetin suodatin oli kastettu joko tislattuun veteen, alkoholiin tai natriumhydroksisidiliuokseen. Haavan teon jälkeen paranemista seurattiin valomikroskoopilla.
Tutkimuksessa huomattiin, että käyttämällämme menetelmällä solut kyllä kerrostuivat normaalisti, mutta TER-arvot jäivät selvästi odotuksia matalammiksi. Tämä tarkoittaa, että solukerroksen pinta ei ollut täysin tiivis ja erilaistuminen ei täysin onnistunut. Tutkimuksessa ei huomattu eroja eri kasvatusliuosten välillä. Solukerroksiin tehdyt haavat sulkeutuivat täysin viiden päivän kuluessa ja parhaaksi menetelmäksi osoittautui pyöreä haavamuoto, joka tehtiin etanoliin tai natriumhydroksidi liuokseen kastetulla pipetin suodattimella.
Ilmakasvatukseen siirrettyjen solujen kerrostuneisuutta arvioitiin viikon välein valmistamalla parafiinileikkeitä ja tutkimalla niitä valomikroskoopilla. Kerrostuneiden solujen toiminnallisuutta tutkittiin solujen sähköneristyskykyä kuvaavan TER-mittauksen avulla. Haava tehtiin kerrostuneeseen soluviljelmään käyttämällä keltaista pipetin kärkeä tai pipetin suodatinta. Pipetin suodatin oli kastettu joko tislattuun veteen, alkoholiin tai natriumhydroksisidiliuokseen. Haavan teon jälkeen paranemista seurattiin valomikroskoopilla.
Tutkimuksessa huomattiin, että käyttämällämme menetelmällä solut kyllä kerrostuivat normaalisti, mutta TER-arvot jäivät selvästi odotuksia matalammiksi. Tämä tarkoittaa, että solukerroksen pinta ei ollut täysin tiivis ja erilaistuminen ei täysin onnistunut. Tutkimuksessa ei huomattu eroja eri kasvatusliuosten välillä. Solukerroksiin tehdyt haavat sulkeutuivat täysin viiden päivän kuluessa ja parhaaksi menetelmäksi osoittautui pyöreä haavamuoto, joka tehtiin etanoliin tai natriumhydroksidi liuokseen kastetulla pipetin suodattimella.