Pienryhmätoiminta opetuksen yksilöllistämisen menetelmänä joustavassa esi- ja alkuopetuksessa
PIETIÄINEN, TAIJA (2014)
PIETIÄINEN, TAIJA
2014
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403251258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403251258
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan joustavaan esi- ja alkuopetukseen liittyvää pienryhmätoimintaa opetuksen yksilöllistämisen menetelmänä. Kyseessä on etnografiaa hyödyntävä tapaustutkimus, joka toteutettiin Tampereella sijaitsevassa koulussa, jossa koulun ja päiväkodin muodostama yhteistyöpari toteuttaa joustavaa esi- ja alkuopetusta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla tämän yhteistyöparin toteuttamaa pienryhmätoimintaa, jossa mukana on sekä esi- ja alkuopetusikäisiä oppijoita että koulun ja esiopetuksen kasvattajia. Erityinen huomio kohdistetaan siihen, kuinka tämä toiminta tukee yksilöllistä oppimista.
Tutkimuksen ilmiötä, eli pienryhmätoimintaa opetuksen yksilöllistämisen menetelmänä, tarkastellaan sosiokulttuurisesta näkökulmasta, joka perustuu ajatukseen oppimisen ja tiedonmuodostuksen sosiaalisesta luonteesta. Sosiokulttuurisen teorian mukaan opetusta ja oppimista ei voida tarkastella irrallaan sosiaalisesta, kulttuurisesta ja historiallisesta kehyksestään. Näin ollen teoria soveltuu erinomaisesti tätä tutkimusta ohjaavaksi viitekehykseksi. Joustavassa esi- ja alkuopetuksessa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, kahden kasvatuksen instituution kohdatessa ja niiden uuden yhteisen kulttuurin rakentuessa.
Tutkimuksen aineisto muodostui sekä pienryhmiä ohjaavien kolmen lastentarhanopettajan, kahden luokanopettajan ja yhden laaja-alaisen erityisopettajan haastatteluista että joustavan esi- ja alkuope-tuksen pienryhmissä toteutetuista havainnoinneista. Aineistoista etsittiin erityisesti vastauksia siihen, kuinka näissä pienryhmissä opetuksen yksilöllistämistä toteutettiin ja millaisia tavoitteita pien-ryhmätoiminnalle asetettiin. Tutkimuksessa haluttiin selvittää opettajien pienryhmälle antamia merkityksiä yksilöllistämisen kannalta ja lisäksi haluttiin selvittää, kuinka opettajat ja vertaisoppijat voivat tukea yksilön oppimista pienryhmässä.
Tutkimus osoittaa, että pienryhmätoiminta voi osaltaan tukea opetuksen yksilöllistämistä joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksesta käy ilmi, että opetuksen yksilöllistäminen onnistuu paremmin jos yksilö tunnetaan. Yksilön tuntemaan oppimiseen vaikuttaa esimerkiksi se, että oppijasta ollaan aidosti kiinnostuneita. Tällöin yleisemmistä tavoitteista voidaan vähitellen siirtyä kohti yksilöllisempiä tavoitteita. Joustavan esi- ja alkuopetuksen pienryhmät koostuivat iältään ja kehitykseltään hyvin heterogeenisesta oppijoiden joukosta, mikä toi mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia oppijoiden tuntemaan oppimiselle ja yksilölliselle opetukselle. Havainnointiaineisto osoitti, että opetusta voidaan yksilöllistää sitä enemmän mitä pienempi ryhmä on. Pienryhmässä oppijoille voitiin jakaa yksilöllisempiä rooleja, vastuualueita ja tehtäviä. Mitä pienempi pienryhmä oli kyseessä, sitä enemmän näytti esiintyvän myös vertaisoppimista ja sitä enemmän myös opettaja näytti pystyvän tukemaan yksittäisiä oppijoita.
Tutkimuksen ilmiötä, eli pienryhmätoimintaa opetuksen yksilöllistämisen menetelmänä, tarkastellaan sosiokulttuurisesta näkökulmasta, joka perustuu ajatukseen oppimisen ja tiedonmuodostuksen sosiaalisesta luonteesta. Sosiokulttuurisen teorian mukaan opetusta ja oppimista ei voida tarkastella irrallaan sosiaalisesta, kulttuurisesta ja historiallisesta kehyksestään. Näin ollen teoria soveltuu erinomaisesti tätä tutkimusta ohjaavaksi viitekehykseksi. Joustavassa esi- ja alkuopetuksessa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, kahden kasvatuksen instituution kohdatessa ja niiden uuden yhteisen kulttuurin rakentuessa.
Tutkimuksen aineisto muodostui sekä pienryhmiä ohjaavien kolmen lastentarhanopettajan, kahden luokanopettajan ja yhden laaja-alaisen erityisopettajan haastatteluista että joustavan esi- ja alkuope-tuksen pienryhmissä toteutetuista havainnoinneista. Aineistoista etsittiin erityisesti vastauksia siihen, kuinka näissä pienryhmissä opetuksen yksilöllistämistä toteutettiin ja millaisia tavoitteita pien-ryhmätoiminnalle asetettiin. Tutkimuksessa haluttiin selvittää opettajien pienryhmälle antamia merkityksiä yksilöllistämisen kannalta ja lisäksi haluttiin selvittää, kuinka opettajat ja vertaisoppijat voivat tukea yksilön oppimista pienryhmässä.
Tutkimus osoittaa, että pienryhmätoiminta voi osaltaan tukea opetuksen yksilöllistämistä joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksesta käy ilmi, että opetuksen yksilöllistäminen onnistuu paremmin jos yksilö tunnetaan. Yksilön tuntemaan oppimiseen vaikuttaa esimerkiksi se, että oppijasta ollaan aidosti kiinnostuneita. Tällöin yleisemmistä tavoitteista voidaan vähitellen siirtyä kohti yksilöllisempiä tavoitteita. Joustavan esi- ja alkuopetuksen pienryhmät koostuivat iältään ja kehitykseltään hyvin heterogeenisesta oppijoiden joukosta, mikä toi mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia oppijoiden tuntemaan oppimiselle ja yksilölliselle opetukselle. Havainnointiaineisto osoitti, että opetusta voidaan yksilöllistää sitä enemmän mitä pienempi ryhmä on. Pienryhmässä oppijoille voitiin jakaa yksilöllisempiä rooleja, vastuualueita ja tehtäviä. Mitä pienempi pienryhmä oli kyseessä, sitä enemmän näytti esiintyvän myös vertaisoppimista ja sitä enemmän myös opettaja näytti pystyvän tukemaan yksittäisiä oppijoita.