Turveen vai turpeen? : kolmasluokkalaisten morfologisesta tietoisuudesta
KORPELA, KATJA (2014)
KORPELA, KATJA
2014
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403191240
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403191240
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan kolmasluokkalaisten morfologista tietoisuutta. Morfologisella tietoisuudella tarkoitan tässä tutkimuksessa lasten kehittyvää ymmärrystä kielen morfologisesta rakenteesta. Tutkimus on toteutettu kyselylomakkeiden avulla. Ne teetettiin eräällä pirkanmaalaisella yhtenäiskoululla keväällä 2012, jolloin siihen vastasi 45 oppilasta. Lomakkeessa on kolme tehtävää. Ensimmäisessä pitää valita oikea genetiivimuoto annetuista vaihtoehdoista. Toisessa tehtävässä pitää taivuttaa kvalitatiivista astevaihtelua sisältäviä sanoja tarinaan sopivassa muodossa. Kolmannessa tehtävässä annetuista sanoista pitää segmentoida erilleen vartalo ja siihen liitetyt morfeemit. Tutkimus on rajattu koskemaan vain nominien taivutusta.
Morfologisen tietoisuuden kehittyminen kiihtyy erityisesti siinä vaiheessa, kun lapsi kiinnostuu sanoista ja äänteistä ja alkaa leikitellä niillä eli varsinkin esikouluiässä. Tämän tutkimuksen taustana hyödynnetään esi- ja varhaismorfologian teoriaa, joka jakaantuu kolmeen osaan. Esikieliopin vaiheessa lapsi oppii sanoja kokonaisuuksina. Varhaiskieliopin vaiheessa taas lapsi on oppinut useita muotoja samasta sanasta, jolloin hän muodostaa niistä miniparadigman. Tämä paradigma täydentyy vähitellen kehityksen edetessä. Viimeisessä vaiheessa paradigma alkaa muistuttaa aikuisen kielenpuhujan paradigmaa.
Vastaajat selvisivät kaikista tehtävistä vähintään 50-prosenttisesti. Oppilailla näyttää olevan luonnostaan kykyä tunnistaa sanan taivutusparadigmaa ja sanan osia. Taivuttaminen ja paradigman päätteleminen tuottavat kolmasluokkalaisille ongelmia eniten silloin, kun taivutettava sana ei ole tuttu eikä siinä ole mitään taivutuksen tunnistamista helpottavia johdinaineksia. Oppilailla on taipumus yleistää sana helpompaan, tutumpaan ja yksinkertaisempaan paradigmaan, jolleivät he tiedä sen oikeaa taivutusparadigmaan. Poikien ja tyttöjen välillä ei ilmennyt tuloksissa merkittävää eroa, mutta pääsääntöisesti tytöt tuottivat tavoiteltuja vastauksia hieman useammin varsinkin, jos käsiteltävä sana on haastavampi tai poikkeuksellisempaa taivutustyyppiä.
Morfologisen tietoisuuden kehittyminen kiihtyy erityisesti siinä vaiheessa, kun lapsi kiinnostuu sanoista ja äänteistä ja alkaa leikitellä niillä eli varsinkin esikouluiässä. Tämän tutkimuksen taustana hyödynnetään esi- ja varhaismorfologian teoriaa, joka jakaantuu kolmeen osaan. Esikieliopin vaiheessa lapsi oppii sanoja kokonaisuuksina. Varhaiskieliopin vaiheessa taas lapsi on oppinut useita muotoja samasta sanasta, jolloin hän muodostaa niistä miniparadigman. Tämä paradigma täydentyy vähitellen kehityksen edetessä. Viimeisessä vaiheessa paradigma alkaa muistuttaa aikuisen kielenpuhujan paradigmaa.
Vastaajat selvisivät kaikista tehtävistä vähintään 50-prosenttisesti. Oppilailla näyttää olevan luonnostaan kykyä tunnistaa sanan taivutusparadigmaa ja sanan osia. Taivuttaminen ja paradigman päätteleminen tuottavat kolmasluokkalaisille ongelmia eniten silloin, kun taivutettava sana ei ole tuttu eikä siinä ole mitään taivutuksen tunnistamista helpottavia johdinaineksia. Oppilailla on taipumus yleistää sana helpompaan, tutumpaan ja yksinkertaisempaan paradigmaan, jolleivät he tiedä sen oikeaa taivutusparadigmaan. Poikien ja tyttöjen välillä ei ilmennyt tuloksissa merkittävää eroa, mutta pääsääntöisesti tytöt tuottivat tavoiteltuja vastauksia hieman useammin varsinkin, jos käsiteltävä sana on haastavampi tai poikkeuksellisempaa taivutustyyppiä.