Taidekasvatuksella kohti yhteisöllisyyttä : sarjakuvaprojekti 5. luokkalaisille
AHOKAS, ELSA; VIHANTO, MAIJA (2014)
AHOKAS, ELSA
VIHANTO, MAIJA
2014
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-03-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403181237
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403181237
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus on tukea nuorten yhteenkuuluvuuden tunnetta, parantaa yhteisön hyvinvointia sekä tarjota yhteisön jäsenille uusi elämys. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusasetelma rakentui toimintatutkimuksen periaatteiden mukaan. Kohderyhmänä tutkimuksessa oli tamperelainen 5. luokka, joka osallistui kolme viikkoa kestävään yhteisöllisyyttä tukevaan sarjakuvaprojektiin. Toimintatutkimuksen tapaan tutkijat olivat sarjakuvaprojektin ajan kohdeluokan opettajia, mutta myös oppilaiden toimintaa observoivia tutkijoita. Oppilaiden työskentelyprosesseja havainnoimalla etsittiin vastausta siihen, millaisia vaikutuksia projektilla oli kohdeluokan yhteisöllisyyden rakentumiseen ja muuttumiseen.
Tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi hyödynnettiin taidekasvatuksen laajaa toimintakenttää, jonka yhtenä pyrkimyksenä oli saada nuori työskentelemään avoimempana vuorovaikutussuhteissa. Sarjakuvaprojektissa käytettiin sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti ryhmää tukevia ja vahvistavia didaktisia työtapoja. Taiteen tekeminen ja tekemisen tutkiminen olivat keskeisessä asemassa, sillä tutkimuksessa pohditaan millaisia mahdollisuuksia taiteen läsnäolo antoi yhteisöllisyyden rakentumiselle.
Sarjakuvaprojektista kertyneen havaintoaineiston tulkinta vaati yhteistä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Tämän takia jäsentelimme havaintoaineistoa yhteisen taiteellisen työskentelyn avulla, josta reflektiomme prosessoitui taideteokseksi - sarjakuvaksi. Tutkimuksen aineisto koostui tutkijaparin havainnoista koostetusta sarjakuvasta, taideprojektin aikana otetuista valokuvista sekä oppilaiden antamista kirjallisista loppupalautteista. Tutkimuksessa käytettiin taiteellisen tutkimuksen viitekehystä havaintojen, aineiston jäsentelyn sekä tulkinnan apuna. Taiteellisessa tutkimuksessa taiteen tekeminen nähdään arvokkaana tiedon tuottamisen keinona.
Oppilaiden työskentelystä oli havaittavissa, että oppilasryhmien prosessit noudattivat monin osin perinteisiä ryhmän kehitysvaiheita. Ohjaajien rooli oli tukea oppilaista muodostettuja pienryhmiä niiden eri vaiheissa, sekä auttaa oppilaita ymmärtämään ja hyödyntämään ryhmän tarjoama potentiaali. Oppilaiden yhteisöllinen työskentely kehittyi sarjakuvaprojektin aikana. Monet ryhmät, joissa oli aluksi ilmennyt työskentelyä haittaavia estoja, pääsivät projektin aikana niiden yli. Taiteellinen prosessi osoittautui merkittäväksi tekijäksi luokan yhteisöllisyyden rakentumiselle ja kehittymiselle. Projektin myötä oppilaat ymmärsivät, että heidän tulee tukea toisiaan sekä kuunnella ja arvostaa toistensa mielipiteitä. Taiteen välittämä kehollisuus ja aistillisuus avasivat oppilaiden välille dialogisen tilan, jossa yhteisen taiteen tekeminen saattoi ryhmien jäsenet keskustelemaan, kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisiaan. Taiteen tekeminen ja myöhemmin valmiit taideteokset avasivat väylän oppilaiden väliseen kommunikaatioon, kohtaamiseen sekä yhteisten merkitysten luomiseen.
Tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi hyödynnettiin taidekasvatuksen laajaa toimintakenttää, jonka yhtenä pyrkimyksenä oli saada nuori työskentelemään avoimempana vuorovaikutussuhteissa. Sarjakuvaprojektissa käytettiin sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti ryhmää tukevia ja vahvistavia didaktisia työtapoja. Taiteen tekeminen ja tekemisen tutkiminen olivat keskeisessä asemassa, sillä tutkimuksessa pohditaan millaisia mahdollisuuksia taiteen läsnäolo antoi yhteisöllisyyden rakentumiselle.
Sarjakuvaprojektista kertyneen havaintoaineiston tulkinta vaati yhteistä ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Tämän takia jäsentelimme havaintoaineistoa yhteisen taiteellisen työskentelyn avulla, josta reflektiomme prosessoitui taideteokseksi - sarjakuvaksi. Tutkimuksen aineisto koostui tutkijaparin havainnoista koostetusta sarjakuvasta, taideprojektin aikana otetuista valokuvista sekä oppilaiden antamista kirjallisista loppupalautteista. Tutkimuksessa käytettiin taiteellisen tutkimuksen viitekehystä havaintojen, aineiston jäsentelyn sekä tulkinnan apuna. Taiteellisessa tutkimuksessa taiteen tekeminen nähdään arvokkaana tiedon tuottamisen keinona.
Oppilaiden työskentelystä oli havaittavissa, että oppilasryhmien prosessit noudattivat monin osin perinteisiä ryhmän kehitysvaiheita. Ohjaajien rooli oli tukea oppilaista muodostettuja pienryhmiä niiden eri vaiheissa, sekä auttaa oppilaita ymmärtämään ja hyödyntämään ryhmän tarjoama potentiaali. Oppilaiden yhteisöllinen työskentely kehittyi sarjakuvaprojektin aikana. Monet ryhmät, joissa oli aluksi ilmennyt työskentelyä haittaavia estoja, pääsivät projektin aikana niiden yli. Taiteellinen prosessi osoittautui merkittäväksi tekijäksi luokan yhteisöllisyyden rakentumiselle ja kehittymiselle. Projektin myötä oppilaat ymmärsivät, että heidän tulee tukea toisiaan sekä kuunnella ja arvostaa toistensa mielipiteitä. Taiteen välittämä kehollisuus ja aistillisuus avasivat oppilaiden välille dialogisen tilan, jossa yhteisen taiteen tekeminen saattoi ryhmien jäsenet keskustelemaan, kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisiaan. Taiteen tekeminen ja myöhemmin valmiit taideteokset avasivat väylän oppilaiden väliseen kommunikaatioon, kohtaamiseen sekä yhteisten merkitysten luomiseen.