Missä heitä kuunneltaisiin? Kuinka Tampereen Torikokousliike ja Occupy Wall Street -liike pyrkivät vaikuttamaan julkisoissa
LEIVISKÄ, PEKKA (2014)
LEIVISKÄ, PEKKA
2014
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402201155
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin, kuinka Tampereen Torikokousliike ja Occupy Wall Street -liike pyrkivät vaikuttamaan asioihin julkisuuden kautta. Tämän selvittämisessä oli tärkeätä tutkia aktivistien mediankäyttöä. Toiseksi tutkitaan sitä, minkälainen suomalainen julkinen keskustelu on Tampereen Torikokousliikkeen aktivistien mielestä ja mitä Torikokousliike kertoo suomalaisesta julkisesta keskustelusta. Tutkimuksessa on myös vertaileva ote, koska samalla on tutkittu Occupy Wall Streetin toimintaa.
Aihetta on tutkittu haastatteluiden, osallistuvan havainnoinnin, aiemman kirjallisuuden ja liikkeiden tuottamien materiaalien perusteella. Haastattelujen antia on verrattu erityisesti Esa Reunasen ja Auli Harjun teokseen Media iholla (2012). Occupy Wall Streetin osalta havaintojen ja liikkeen tuottamien materiaalin lisäksi olennainen tietolähde on ollut Manuel Castellsin kirja Networks of Outrage and Hope: Social Movements in the Internet Age.
Pohjimmiltaan kyseessä on tapaustutkimus, jonka kautta lähestytään julkisen keskustelun luonnetta nykyisessä mediaympäristössä.Tutkimus osoitti, kuinka aktivistit pyrkivät osallistumaan julkiseen keskustelun monenlaisilla keinoilla. Yhtenä ensimmäisenä havaintona oli että sekä Tampereen Torikokousliike että Occupy Wall Street -liike pyrkivät aktiivisesti luomaan julkison, koska heillä oli vaikeuksia tulla kuulluksi valtamediassa käydyssä julkisessa keskustelussa. Torikokousliike ei onnistunut varteenotettavan julkison luomisessa, mutta Occupy-liike onnistui. Syynä tähän oli erot liikkeiden suosiossa sekä erilaiset käytännöt medioiden käyttämisessä.
Aktivistien mielestä julkinen keskustelu liikkuu liikaa talouseliitin ehdoilla. Tampereen Torikokousliikkeen tutkiminen paljastaa jo aiemmissa tutkimuksissa esille tulleen asian siitä, että suomalainen julkisuus ei kovin helposti ota huomioon vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tampereen Torikokouksen aktivistien näkemykset valtamediasta olivat välillä jopa vihamielisiä. Samalla kuitenkin kaivattiin analyyttisempaa ja kantaaottavampaa journalismia. Tämä kertonee siitä, että journalismi nähdään totuuden ja perusteltujen näkemyksien areenana. Ehkä journalismin pitäisi alkaa hylätä hieman tasapuolisuuden perinnettä ja pyrkiä rohkeammin analysoimaan ajankohtaisia asioita.
Tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa, että ylipäätään suomalainen julkinen keskustelu kaipaa rohkeammin erilaisia näkemyksiä. Tätä kautta yhteiskunta saa tuoreita ajatuksia ja monet kokevat, että he tulevat kuulluksi. Tämä taas lisää kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon.
Aihetta on tutkittu haastatteluiden, osallistuvan havainnoinnin, aiemman kirjallisuuden ja liikkeiden tuottamien materiaalien perusteella. Haastattelujen antia on verrattu erityisesti Esa Reunasen ja Auli Harjun teokseen Media iholla (2012). Occupy Wall Streetin osalta havaintojen ja liikkeen tuottamien materiaalin lisäksi olennainen tietolähde on ollut Manuel Castellsin kirja Networks of Outrage and Hope: Social Movements in the Internet Age.
Pohjimmiltaan kyseessä on tapaustutkimus, jonka kautta lähestytään julkisen keskustelun luonnetta nykyisessä mediaympäristössä.Tutkimus osoitti, kuinka aktivistit pyrkivät osallistumaan julkiseen keskustelun monenlaisilla keinoilla. Yhtenä ensimmäisenä havaintona oli että sekä Tampereen Torikokousliike että Occupy Wall Street -liike pyrkivät aktiivisesti luomaan julkison, koska heillä oli vaikeuksia tulla kuulluksi valtamediassa käydyssä julkisessa keskustelussa. Torikokousliike ei onnistunut varteenotettavan julkison luomisessa, mutta Occupy-liike onnistui. Syynä tähän oli erot liikkeiden suosiossa sekä erilaiset käytännöt medioiden käyttämisessä.
Aktivistien mielestä julkinen keskustelu liikkuu liikaa talouseliitin ehdoilla. Tampereen Torikokousliikkeen tutkiminen paljastaa jo aiemmissa tutkimuksissa esille tulleen asian siitä, että suomalainen julkisuus ei kovin helposti ota huomioon vaihtoehtoisia näkemyksiä. Tampereen Torikokouksen aktivistien näkemykset valtamediasta olivat välillä jopa vihamielisiä. Samalla kuitenkin kaivattiin analyyttisempaa ja kantaaottavampaa journalismia. Tämä kertonee siitä, että journalismi nähdään totuuden ja perusteltujen näkemyksien areenana. Ehkä journalismin pitäisi alkaa hylätä hieman tasapuolisuuden perinnettä ja pyrkiä rohkeammin analysoimaan ajankohtaisia asioita.
Tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa, että ylipäätään suomalainen julkinen keskustelu kaipaa rohkeammin erilaisia näkemyksiä. Tätä kautta yhteiskunta saa tuoreita ajatuksia ja monet kokevat, että he tulevat kuulluksi. Tämä taas lisää kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon.