Pohjoismainen puolustusyhteistyö - nostalgiaa vai futurismia?
VUOLA, ILARI (2014)
VUOLA, ILARI
2014
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402051088
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402051088
Tiivistelmä
Pro gradu- tutkielmani tarkastelee pohjoismaisen puolustustyön historiaa sen ensi askelista aina tähän päivään asti. Kylmän sodan aikana Pohjoismaiden välinen yhteistyö otti aimo harppauksia eteenpäin yhteiskunnan eri osa-alueilla, mutta sen ajan kansainvälispoliittisen tilanteen johdosta Pohjoismaiden ulkopoliittinen liikkumatila oli sangen rajallinen. Kylmän sodan päätyminen mahdollisti Pohjoismaille liittymisen niin eurooppalaiseen integraatioon kuin pohjoismaisen puolustusyhteistyönkin tiivistämisen. Syvenevän yhteistyön taustalla on ollut tarve vastata alueellisin järjestelyin yleismaailmallisiin haasteisiin, kuten kutistuviin puolustusbudjetteihin ja kallistuvaan sotilasteknologiaan. Luomalla historiallisen katsauksen yhteistyöhön pyrin analysoimaan tietä nykyhetkeen sekä pohtimaan puolustusyhteistyön tulevaisuudennäkymiä.
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii englantilainen koulukunta, jonka kansainvälinen yhteisö- käsitteen pohjalta tarkastelen pohjoismaisen yhteistyön sosiaalisia aspekteja. Tukeudun suurelta osin Barry Buzanin teokseen From International to World Society, jossa Alexander Wendtin konstruktiivisia ajatuksia mukaillen Buzan tarkastelee yhteisöjä ja niiden koossa pitäviä voimia. Pohjoismaista puolustusyhteistyötä on markkinoitu sen teknistaloudellisten hyötyjen avulla, mutta käsitteiden, kuten jaetun identiteetin ja normien syvän sisäistämisen asteen avulla pyrin tuomaan esiin yhteistyön syvemmän luonteen.
Työni metodikseni on valikoitunut historiallinen analyysi johtuen työni luonteen lisäksi suurelta osin myös englantilaisen koulukunnan perinteisestä historiaorientaatiosta. Koulukunnan ajattelussa historiallisuutta ja historiallista tietämystä on korostettu edellytyksenä kansainvälisten suhteiden ymmärtämiselle. Toisaalta koulukunnan oppi-isät varoittavat myös historiaan takertumisen voivan rajoittaa nykyhetken toimintaamme. Tämän jokseenkin ristiriitaisen lähestymistavan vastapainoksi tuon esiin myös Michael Oakeshottin näkemyksiä historian roolista perustuen William Bainin julkaisuun The English School and the Activity of Being an Historian. Oakeshottin mukaan historia tulee nähdä ideana eikä työkaluna nykyhetken ymmärtämiseen. Menneisyys on eräällä tavalla menetettyä eikä sillä ole mitään sanottavaa. Näitä kahta lähestymistapaa tutkimalla pyrin löytämään mielekkään tavan tarkastella Pohjoismaiden yhteistä historiaa nykyhetken valossa.
Työni jälkimmäinen osa käsittelee kylmän sodan jälkeistä aikaa ja sen aiheuttaman muutoksen merkitystä Pohjoismaiden toimintaympäristöön. Tarkastelen myös maakohtaisesti kunkin Pohjoismaan suhteita sekä Natoon että eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön saadakseni kokonaiskuvan mahdollisimman kattavaksi. Pohdin lisäksi maiden mahdollisten turvallisuusidentiteettien eroavaisuuksien merkitystä yhteistyön syventämiselle, sekä maantieteellisesti laajentuvan yhteistyön vaikutusta pohjoismaisen arvo- ja identiteettipohjan asemaan yhteistyötä koossapitävänä voimana.
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii englantilainen koulukunta, jonka kansainvälinen yhteisö- käsitteen pohjalta tarkastelen pohjoismaisen yhteistyön sosiaalisia aspekteja. Tukeudun suurelta osin Barry Buzanin teokseen From International to World Society, jossa Alexander Wendtin konstruktiivisia ajatuksia mukaillen Buzan tarkastelee yhteisöjä ja niiden koossa pitäviä voimia. Pohjoismaista puolustusyhteistyötä on markkinoitu sen teknistaloudellisten hyötyjen avulla, mutta käsitteiden, kuten jaetun identiteetin ja normien syvän sisäistämisen asteen avulla pyrin tuomaan esiin yhteistyön syvemmän luonteen.
Työni metodikseni on valikoitunut historiallinen analyysi johtuen työni luonteen lisäksi suurelta osin myös englantilaisen koulukunnan perinteisestä historiaorientaatiosta. Koulukunnan ajattelussa historiallisuutta ja historiallista tietämystä on korostettu edellytyksenä kansainvälisten suhteiden ymmärtämiselle. Toisaalta koulukunnan oppi-isät varoittavat myös historiaan takertumisen voivan rajoittaa nykyhetken toimintaamme. Tämän jokseenkin ristiriitaisen lähestymistavan vastapainoksi tuon esiin myös Michael Oakeshottin näkemyksiä historian roolista perustuen William Bainin julkaisuun The English School and the Activity of Being an Historian. Oakeshottin mukaan historia tulee nähdä ideana eikä työkaluna nykyhetken ymmärtämiseen. Menneisyys on eräällä tavalla menetettyä eikä sillä ole mitään sanottavaa. Näitä kahta lähestymistapaa tutkimalla pyrin löytämään mielekkään tavan tarkastella Pohjoismaiden yhteistä historiaa nykyhetken valossa.
Työni jälkimmäinen osa käsittelee kylmän sodan jälkeistä aikaa ja sen aiheuttaman muutoksen merkitystä Pohjoismaiden toimintaympäristöön. Tarkastelen myös maakohtaisesti kunkin Pohjoismaan suhteita sekä Natoon että eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön saadakseni kokonaiskuvan mahdollisimman kattavaksi. Pohdin lisäksi maiden mahdollisten turvallisuusidentiteettien eroavaisuuksien merkitystä yhteistyön syventämiselle, sekä maantieteellisesti laajentuvan yhteistyön vaikutusta pohjoismaisen arvo- ja identiteettipohjan asemaan yhteistyötä koossapitävänä voimana.