Suvereniteetin normista poikkeamisen legitimointi turvallisuusretoriikalla YK:n turvallisuusneuvoston keskusteluissa
FORSBACKA, NORA (2014)
FORSBACKA, NORA
2014
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402051085
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201402051085
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -työssäni suvereniteetin normista poikkeamisen legitimointia turvallisuusretoriikalla turvallisuusneuvoston keskusteluissa. Analyysi keskittyy Libyan, Norsunluurannikon ja Syyrian tapauksiin. Tutkielman aineistona on turvallisuusneuvoston keskustelupöytäkirjat Libyan, Norsunluurannikon ja Syyrian tapauksissa, ja metodina toimii yhdistelmä puheaktiteoriaa ja retoriikan analyysia. Tutkielma vasta kysymyksiin: Minkälaisilla turvallisuusargumenteilla suvereniteetin normista poikkeamista legitimoidaan turvallisuusneuvoston keskusteluissa? Minkälaisilla argumenteilla suvereniteetin normista poikkeamista vastustetaan?
Lähestyn aihetta Kööpenhaminan koulukunnan kautta. Kööpenhaminan koulukunta näkee turvallisuuden sosiaalisessa kanssakäymisessä rakentuvaksi ilmiöksi. Turvallisuuden uudelleen määrittely tapahtuu turvallistamisen kautta, eli ilmaisemalla, että jokin suojelemisen arvoinen viitekohde on olemassaolon uhan alla. Tällöin asia siirtyy poliittisen agendan ulkopuolelle hätäpolitiikan piiriin ja toimija saa käyttöönsä hätätoimia. Tutkielman aihealueena on suojeluvastuu. Suojeluvastuu on 2000-luvulla kehittynyt käsite, jonka mukaan valtiolla on vastuu suojella väestöään. Kansainvälisellä yhteisöllä on vastuu auttaa ja tukea valtiota tässä. Jos valtio selvästi epäonnistuu vastuussaan suojella väestöön, siirtyy vastuu kansainväliselle yhteisölle, joka ääritapauksissa voi turvautua jopa sotilaalliseen väliintuloon siviilien suojelemiseksi. Suojeluvastuun käsitteeseen liittyy suvereniteetin uudelleenmäärittely ehdolliseksi.
Tutkielmassa käy ilmi, että suvereniteetin normista poikkeamista legitimoidaan eritasoisilla turvallisuusargumenteilla turvallisuusneuvoston keskusteluissa. Nämä turvallisuusargumentit on mahdollista jaotella turvallisuuden viitekohteen mukaan. Viitekohteita ovat siviiliväestö, alueellinen vakaus ja kansainvälinen rauha ja turvallisuus. Turvallisuuden viitekohteet ovat linkittyneitä toisiinsa ja olemassaolon uhka koetaan yhtenäisenä. Libyan ja Norsunluurannikon tapauksissa turvallistamisen voidaan sanoa onnistuneen, sillä turvallisuusneuvosto valtuutti hätätoimet, eli suvereniteetin normista poikkeamisen. Syyrian tapauksessa turvallistaminen on kohdannut enemmän vastustusta sekä turvallistamisen kieltämisen että vastaturvallistamisen kautta.
Lähestyn aihetta Kööpenhaminan koulukunnan kautta. Kööpenhaminan koulukunta näkee turvallisuuden sosiaalisessa kanssakäymisessä rakentuvaksi ilmiöksi. Turvallisuuden uudelleen määrittely tapahtuu turvallistamisen kautta, eli ilmaisemalla, että jokin suojelemisen arvoinen viitekohde on olemassaolon uhan alla. Tällöin asia siirtyy poliittisen agendan ulkopuolelle hätäpolitiikan piiriin ja toimija saa käyttöönsä hätätoimia. Tutkielman aihealueena on suojeluvastuu. Suojeluvastuu on 2000-luvulla kehittynyt käsite, jonka mukaan valtiolla on vastuu suojella väestöään. Kansainvälisellä yhteisöllä on vastuu auttaa ja tukea valtiota tässä. Jos valtio selvästi epäonnistuu vastuussaan suojella väestöön, siirtyy vastuu kansainväliselle yhteisölle, joka ääritapauksissa voi turvautua jopa sotilaalliseen väliintuloon siviilien suojelemiseksi. Suojeluvastuun käsitteeseen liittyy suvereniteetin uudelleenmäärittely ehdolliseksi.
Tutkielmassa käy ilmi, että suvereniteetin normista poikkeamista legitimoidaan eritasoisilla turvallisuusargumenteilla turvallisuusneuvoston keskusteluissa. Nämä turvallisuusargumentit on mahdollista jaotella turvallisuuden viitekohteen mukaan. Viitekohteita ovat siviiliväestö, alueellinen vakaus ja kansainvälinen rauha ja turvallisuus. Turvallisuuden viitekohteet ovat linkittyneitä toisiinsa ja olemassaolon uhka koetaan yhtenäisenä. Libyan ja Norsunluurannikon tapauksissa turvallistamisen voidaan sanoa onnistuneen, sillä turvallisuusneuvosto valtuutti hätätoimet, eli suvereniteetin normista poikkeamisen. Syyrian tapauksessa turvallistaminen on kohdannut enemmän vastustusta sekä turvallistamisen kieltämisen että vastaturvallistamisen kautta.