Vakioehtojen tulkinta ja soveltaminen vapaaehtoisissa kuluttajavakuutuksissa - tarkastelussa ajoneuvovakuutukset
JALOMÄKI, LEENA (2013)
JALOMÄKI, LEENA
2013
Kauppatieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401171039
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401171039
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on vakuutusehtojen tulkinta ja soveltaminen erityisesti vapaaehtoisissa kuluttajille suunnatuissa ajoneuvovakuutuksissa. Tutkielmassa selvitään, miten vapaaehtoisten ajoneuvovakuutusten vakuutusehtoja tulee tulkita ja soveltaa sopimusoikeudellisten periaatteiden, lainsäädännön ja muiden normien sekä oikeudellisen ratkaisukäytännön perusteella. Tutkielmassa on käytetty lainopillista tutkimusmetodia.
Vakuutukset ovat lähtökohtaisesti vakiosopimuksia, joiden ehdot vakuutuksenantaja on laatinut yksipuolisesti. Kuluttaja ei voi juurikaan vaikuttaa vakuutussopimuksissa käytettäviin ehtoihin, minkä vuoksi kuluttajaa voidaan pitää vakuutussopimussuhteen heikompana osapuolena. Tästä syystä kuluttajan asemaa ja oikeuksia on haluttu suojata vakuutussopimuslailla. Erityisesti vakuutussopimuslain mukaisella tiedonantovelvollisuudella on erityistä merkitystä vakuutusehtojen soveltamisessa. Vakuutusalalla vakiintuneen hyvän vakuutustavan mukaiset periaatteet vaikuttavat myös vakuutusehtojen muotoilua, soveltamista ja tulkintaa koskeviin vaatimuksiin. Vakuutuksenottajan ja muun korvauksenhakijan oikeusturvaa lisää mahdollisuus viedä vakuutuksenantajan päätös esimerkiksi Vakuutuslautakunnan arvioitavaksi.
Vakuutusehtojen tulkintaa koskevat lähtökohtaisesti samat tulkintaperiaatteet kuin sopimuksia yleensä. Tulkinnan lähtökohtana on sanamuodon ja yleiskielen mukainen objektiivinen tulkinta. Keskeisimpiä vakuutussopimukseen sovellettavia tulkintaperiaatteita ovat epäselvyyssääntönä tunnettu tulkintaperiaate, jonka mukaan epäselvästi laadittua vakioehtoa tulkitaan laatijansa vahingoksi, ja erityisesti rajoitusehtojen tulkinnassa sovellettava suppean tulkinnan periaate. Sopimuksen tulkinnan tavoitteena on selvittää sopimuksen tai sen yksittäisen ehdon sisältö ja tarkoitus. Jos yksittäinen ehto todetaan kohtuuttomaksi, voidaan ehtoa sovitella.
Vapaaehtoiset ajoneuvovakuutukset voidaan jakaa esine- ja varallisuusvakuutuksin. Kolarivakuutus on korvauspiiriltään vakuutuslajeista laajin. Tutkielmassa esitellään tyypillisiä ajoneuvovakuutuksia ja niiden ehtoja, joiden tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä havainnoidaan erityisesti Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten avulla. Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksista ilmenee, että monet ajoneuvovakuuttamista koskevat erimielisyydet liittyvät rajoitusehtojen tulkintaan ja soveltamiseen. Näin ollen myös rajoitusehtojen suppea tulkinta korostuu Vakuutuslautakunnan ratkaisuissa.
Vakuutukset ovat lähtökohtaisesti vakiosopimuksia, joiden ehdot vakuutuksenantaja on laatinut yksipuolisesti. Kuluttaja ei voi juurikaan vaikuttaa vakuutussopimuksissa käytettäviin ehtoihin, minkä vuoksi kuluttajaa voidaan pitää vakuutussopimussuhteen heikompana osapuolena. Tästä syystä kuluttajan asemaa ja oikeuksia on haluttu suojata vakuutussopimuslailla. Erityisesti vakuutussopimuslain mukaisella tiedonantovelvollisuudella on erityistä merkitystä vakuutusehtojen soveltamisessa. Vakuutusalalla vakiintuneen hyvän vakuutustavan mukaiset periaatteet vaikuttavat myös vakuutusehtojen muotoilua, soveltamista ja tulkintaa koskeviin vaatimuksiin. Vakuutuksenottajan ja muun korvauksenhakijan oikeusturvaa lisää mahdollisuus viedä vakuutuksenantajan päätös esimerkiksi Vakuutuslautakunnan arvioitavaksi.
Vakuutusehtojen tulkintaa koskevat lähtökohtaisesti samat tulkintaperiaatteet kuin sopimuksia yleensä. Tulkinnan lähtökohtana on sanamuodon ja yleiskielen mukainen objektiivinen tulkinta. Keskeisimpiä vakuutussopimukseen sovellettavia tulkintaperiaatteita ovat epäselvyyssääntönä tunnettu tulkintaperiaate, jonka mukaan epäselvästi laadittua vakioehtoa tulkitaan laatijansa vahingoksi, ja erityisesti rajoitusehtojen tulkinnassa sovellettava suppean tulkinnan periaate. Sopimuksen tulkinnan tavoitteena on selvittää sopimuksen tai sen yksittäisen ehdon sisältö ja tarkoitus. Jos yksittäinen ehto todetaan kohtuuttomaksi, voidaan ehtoa sovitella.
Vapaaehtoiset ajoneuvovakuutukset voidaan jakaa esine- ja varallisuusvakuutuksin. Kolarivakuutus on korvauspiiriltään vakuutuslajeista laajin. Tutkielmassa esitellään tyypillisiä ajoneuvovakuutuksia ja niiden ehtoja, joiden tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä havainnoidaan erityisesti Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten avulla. Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksista ilmenee, että monet ajoneuvovakuuttamista koskevat erimielisyydet liittyvät rajoitusehtojen tulkintaan ja soveltamiseen. Näin ollen myös rajoitusehtojen suppea tulkinta korostuu Vakuutuslautakunnan ratkaisuissa.