MS-taudin kognitiiviset ja neuropsykologiset oireet
LEINONEN, LAURA (2014)
LEINONEN, LAURA
2014
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2014-01-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401101023
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401101023
Tiivistelmä
Johdanto
MS-tauti on erityisesti nuorten naisten krooninen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa yksilöllisen aleneman työ- ja toimintakykyyn. Sen vähemmän näkyvänä oireena ovat kognitiiviset ongelmat, joita esiintyy 40-60%:lla sairastuneista. Kognitiivisten ongelmien lisäksi uupumus on erittäin yleistä MS-tautia sairastavilla. Se voidaan jakaa kognitiiviseen ja fyysiseen uupumukseen. Kognitiivisten ongelmien ja uupumuksen lisäksi MS-tautia sairastavilla on valtaväestöä suurempi riski sairastua depressioon. Kirjallisuuskatsauksessani käsittelen niin kognitiivisten oireiden, uupumuksen kuin depressionkin esiintyvyyttä, diagnosointia, MRI- kuvantamislöydöksiä ja hoitoa. Tutkimusosassa käsittelen MS-tautia sairastaville tehtyjä neuropsykologisia tutkimuksia ja tarkastelen muun muassa tutkimukseen johtaneita syitä ja tutkittavilla todettuja kognitiivisia ongelmia.
Aineisto ja menetelmät
Aineisto muodostuu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuosina 1991-2010 diagnosoiduista KEO- ja MS-potilaista, joilla on todettu ensioireena näköhermon tulehdus. Neuropsykologiset tulokset on kerätty neuropsykologin tekemistä sairaskertomusmerkinnöistä. Taudinkulkua eli lääkitystä, MRI-seurantaa ja yleistä toimintakykyä koskevat tiedot on kerätty potilaiden sairaskertomusmerkinnöistä.
Tulokset
Aineistosta (n=79) kymmenelle oli tehty neuropsykologinen tutkimus (13%) heistä kahdeksan tiedot olivat käytettävissä (10%). Tutkimus tehtiin osana työkykyarviota noin 6 vuotta MS-taudin diagnosoinnin jälkeen, EDSS-pisteytys oli tutkimushetkellä keskimäärin 2.5 (vaihteluväli 1-5). Kolmella tutkituista (37,5%) ilmeni löydöksiä neuropsykologisessa tutkimuksessa. Kognitiivisina ongelmina olivat toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden ylläpidon häiriöt, uupumus sekä muistiongelmat, koskien erityisesti viivästettyä muistia. Viiden kohdalla (62,5%) neuropsykologisen tutkimuksen tulokset jäivät toistettuinakin normaaleiksi. Seitsemän (87,5%) koki subjektiivisesti kognitiivista tai fyysistä uupumusta, heistä kahdella (28,5%:lla) oli ollut käytössä uupumuksen hoitoon tarkoitettu lääkitys.
Pohdinta
Neuropsykologiseen tutkimukseen ja kuntoutukseen pääsevät pääasiassa työikäiset MS-tautia sairastavat, mikä näyttäytyy myös tässä pienessä otoksessa. Kognitiivisia ongelmia voi esiintyä missä taudin vaiheessa tahansa. Aineistossani tutkimus tehtiin varhaisessa vaiheessa riippumatta siitä, kokiko potilas itse kognitiivisia oireita, mutta subjektiivisia oireita kokeneilta potilailta paljastui kaksi kertaa useammin kognitiivinen oireprofiili. Voidaankin päätellä, että oireita kokevan potilaan kohdalla tutkimukseen pääseminen olisi erityisen tärkeää ja potilaan omaa oiretuntemusta tulee kuunnella. Nykytiedon mukaan aivoatrofiaa ja kognitiivisia ongelmia voi esiintyä jo taudin varhaisessa vaiheessa. Jatkossa varhaisvaiheessa oikein kohdistettu neuropsykologinen selvittely ja erotusdiagnostisten tekijöiden tunnistaminen voivat tukea työ- ja toimintakykyä sekä parantaa elämänlaatua. Neuropsykologisen suorituskyvyn seurannan tarve on yksilöllistä ja sen tarve tulisi tämänkin tutkimuksen perusteella arvioida osana moniammatillista kuntoutussuunnitelmaa.
MS-tauti on erityisesti nuorten naisten krooninen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa yksilöllisen aleneman työ- ja toimintakykyyn. Sen vähemmän näkyvänä oireena ovat kognitiiviset ongelmat, joita esiintyy 40-60%:lla sairastuneista. Kognitiivisten ongelmien lisäksi uupumus on erittäin yleistä MS-tautia sairastavilla. Se voidaan jakaa kognitiiviseen ja fyysiseen uupumukseen. Kognitiivisten ongelmien ja uupumuksen lisäksi MS-tautia sairastavilla on valtaväestöä suurempi riski sairastua depressioon. Kirjallisuuskatsauksessani käsittelen niin kognitiivisten oireiden, uupumuksen kuin depressionkin esiintyvyyttä, diagnosointia, MRI- kuvantamislöydöksiä ja hoitoa. Tutkimusosassa käsittelen MS-tautia sairastaville tehtyjä neuropsykologisia tutkimuksia ja tarkastelen muun muassa tutkimukseen johtaneita syitä ja tutkittavilla todettuja kognitiivisia ongelmia.
Aineisto ja menetelmät
Aineisto muodostuu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuosina 1991-2010 diagnosoiduista KEO- ja MS-potilaista, joilla on todettu ensioireena näköhermon tulehdus. Neuropsykologiset tulokset on kerätty neuropsykologin tekemistä sairaskertomusmerkinnöistä. Taudinkulkua eli lääkitystä, MRI-seurantaa ja yleistä toimintakykyä koskevat tiedot on kerätty potilaiden sairaskertomusmerkinnöistä.
Tulokset
Aineistosta (n=79) kymmenelle oli tehty neuropsykologinen tutkimus (13%) heistä kahdeksan tiedot olivat käytettävissä (10%). Tutkimus tehtiin osana työkykyarviota noin 6 vuotta MS-taudin diagnosoinnin jälkeen, EDSS-pisteytys oli tutkimushetkellä keskimäärin 2.5 (vaihteluväli 1-5). Kolmella tutkituista (37,5%) ilmeni löydöksiä neuropsykologisessa tutkimuksessa. Kognitiivisina ongelmina olivat toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden ylläpidon häiriöt, uupumus sekä muistiongelmat, koskien erityisesti viivästettyä muistia. Viiden kohdalla (62,5%) neuropsykologisen tutkimuksen tulokset jäivät toistettuinakin normaaleiksi. Seitsemän (87,5%) koki subjektiivisesti kognitiivista tai fyysistä uupumusta, heistä kahdella (28,5%:lla) oli ollut käytössä uupumuksen hoitoon tarkoitettu lääkitys.
Pohdinta
Neuropsykologiseen tutkimukseen ja kuntoutukseen pääsevät pääasiassa työikäiset MS-tautia sairastavat, mikä näyttäytyy myös tässä pienessä otoksessa. Kognitiivisia ongelmia voi esiintyä missä taudin vaiheessa tahansa. Aineistossani tutkimus tehtiin varhaisessa vaiheessa riippumatta siitä, kokiko potilas itse kognitiivisia oireita, mutta subjektiivisia oireita kokeneilta potilailta paljastui kaksi kertaa useammin kognitiivinen oireprofiili. Voidaankin päätellä, että oireita kokevan potilaan kohdalla tutkimukseen pääseminen olisi erityisen tärkeää ja potilaan omaa oiretuntemusta tulee kuunnella. Nykytiedon mukaan aivoatrofiaa ja kognitiivisia ongelmia voi esiintyä jo taudin varhaisessa vaiheessa. Jatkossa varhaisvaiheessa oikein kohdistettu neuropsykologinen selvittely ja erotusdiagnostisten tekijöiden tunnistaminen voivat tukea työ- ja toimintakykyä sekä parantaa elämänlaatua. Neuropsykologisen suorituskyvyn seurannan tarve on yksilöllistä ja sen tarve tulisi tämänkin tutkimuksen perusteella arvioida osana moniammatillista kuntoutussuunnitelmaa.