Lehmänmaitoallerginen lapsi sairaalassa
NAUKKARINEN, MIRA (2013)
NAUKKARINEN, MIRA
2013
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401031001
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201401031001
Tiivistelmä
Lehmänmaitoallergia on yksi yleisimmistä lasten ruoka-aineallergioista. Hankalimmillaan sen aiheuttamat oireet voivat vaatia osastohoitoa. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella osastohoitoon johtaneita tekijöitä sekä osastojakson aikana tehtyjä tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä.
Tutkimuksessa tutkittiin 115 iältään 0-16-vuotiasta lasta, jotka ovat joutuneet vuosien 2000- 2011 välisenä aikana Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten sisätautiosastolle lehmänmaitoallergian tai sen epäilyn vuoksi. Osastojakson aikaiset tapahtumat haettiin potilaskertomuksista ja kirjattiin ylös tiedonkeruulomakkeeseen. Tiedot analysoitiin tilastollisen ohjelman IBM SPSS Statistics 20 avulla.
Osastolle tullessa oireita ilmeni 91,3 %:lla lapsista. Iho-oireita esiintyi 51,3 %:lla, ruoansulatuskanavaoireita 60 %:lla ja hengitysoireita 8,7 %:lla lapsista. Suurimmalle osalle (74,8 %) lapsista tehtiin osastolla ainakin yksi tutkimus, joista yleisimpiä olivat seerumin kokonais-IgE (20,9 %), maito-RAST-testi (14,8 %), maitoaltistus (13 %) sekä Prick-testi (10,4 %). Lapsista 53,9 %:lle annettiin osastolla lääkettä. Eniten käytetyt valmisteet olivat antihistamiini (22,6 %), perusvoiteet (20,0 %) ja steroidivoiteet (19,2 %). Muiden käytettyjen lääkevalmisteiden laajuus oli suuri ja käyttömäärät vähäisempiä.
Pahimmillaan lehmänmaitoallergiaa sairastavan lapsen altistuminen lehmänmaidon proteiineille voi aiheuttaa henkeä uhkaavia oireita ja pidemmällä aikavälillä vaikuttaa lapsen kasvuun sekä koko perheen jaksamiseen. Tällöin lapsi tulisi ohjata erikoissairaanhoitoon ja tarvittaessa osastohoitoon. Näin lapsen ongelmat saadaan selvitettyä yhdellä kertaa mahdollisimman kattavasti.
Tutkimuksessa tutkittiin 115 iältään 0-16-vuotiasta lasta, jotka ovat joutuneet vuosien 2000- 2011 välisenä aikana Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten sisätautiosastolle lehmänmaitoallergian tai sen epäilyn vuoksi. Osastojakson aikaiset tapahtumat haettiin potilaskertomuksista ja kirjattiin ylös tiedonkeruulomakkeeseen. Tiedot analysoitiin tilastollisen ohjelman IBM SPSS Statistics 20 avulla.
Osastolle tullessa oireita ilmeni 91,3 %:lla lapsista. Iho-oireita esiintyi 51,3 %:lla, ruoansulatuskanavaoireita 60 %:lla ja hengitysoireita 8,7 %:lla lapsista. Suurimmalle osalle (74,8 %) lapsista tehtiin osastolla ainakin yksi tutkimus, joista yleisimpiä olivat seerumin kokonais-IgE (20,9 %), maito-RAST-testi (14,8 %), maitoaltistus (13 %) sekä Prick-testi (10,4 %). Lapsista 53,9 %:lle annettiin osastolla lääkettä. Eniten käytetyt valmisteet olivat antihistamiini (22,6 %), perusvoiteet (20,0 %) ja steroidivoiteet (19,2 %). Muiden käytettyjen lääkevalmisteiden laajuus oli suuri ja käyttömäärät vähäisempiä.
Pahimmillaan lehmänmaitoallergiaa sairastavan lapsen altistuminen lehmänmaidon proteiineille voi aiheuttaa henkeä uhkaavia oireita ja pidemmällä aikavälillä vaikuttaa lapsen kasvuun sekä koko perheen jaksamiseen. Tällöin lapsi tulisi ohjata erikoissairaanhoitoon ja tarvittaessa osastohoitoon. Näin lapsen ongelmat saadaan selvitettyä yhdellä kertaa mahdollisimman kattavasti.