Psyykkinen kuormittuneisuus ja sen muutokset kilpaurheilijoilla ja urheilua harrastamattomilla kuuden kuukauden aikana
SUOMILAMMI, NOORA (2013)
SUOMILAMMI, NOORA
2013
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312231786
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312231786
Tiivistelmä
Urheilijoiden psyykkinen kuormittuneisuus on osoittautunut merkittäväksi sekä itse urheilusuoritusta että yksilön hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi. Sen synnystä ja kehityksestä ei kuitenkaan tiedetä vielä riittävästi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin psyykkisen kuormittuneisuuden osatekijöiden muutoksia ja kuormittuneisuuden määrässä ilmeneviä eroja kilpaurheilijoiden ja urheilua harrastamattomien välillä. Tutkimuksessa myös selvitettiin, onko perfektionismilla vaikutusta näihin muutoksiin tai eroihin. Lisäksi tarkasteltiin kuormittuneisuuden osatekijöissä ilmeneviä eroja. Osatekijöitä oli seitsemän: itsetunnon heikkeneminen, kyynisyys, uupumusasteinen väsymys, urheilusta/harrastuksesta ja muusta elämästä johtuva kielteinen ja myönteinen kuormittuneisuus.
Tutkimusaineisto kerättiin lokakuun 2012 ja huhtikuun 2013 välillä neljänä mittausajankohtana paperi- ja internetkyselynä. Tutkittavat olivat 15-29-vuotiaita koripalloa Suomessa kilpatasolla pelaavia naisia (n = 21) ja 19-40-vuotiaita Tampereen yliopistossa opiskelevia, urheilua harrastamattomia naisia (n = 46). Psyykkisessä kuormittuneisuudessa ilmeneviä muutoksia ja eroja tarkas-teltiin monimuuttujaisella toistettujen mittausten kovarianssianalyysilla (MANCOVA). Kuormittuneisuuden osatekijöiden välisiä eroja tarkasteltiin toistettujen mittausten t-testillä.
Tutkimuksessa havaittiin, että kilpaurheilijoilla ja urheilua harrastamattomilla ilmeni erilaisia muutoksia vain urheiluun tai harrastukseen liittyvässä kielteisessä kuormittuneisuudessa. Ero ilmeni siten, että urheilijoilla kuormittuneisuus väheni ja urheilua harrastamattomilla se säilyi melko muuttumattomana. Ajankohdasta riippumatta kilpaurheilijat raportoivat urheilua harrastamattomia enemmän itsetunnon heikkenemistä, uupumusasteista väsymystä ja urheilusta johtuvaa kielteistä kuormittuneisuutta. Urheilusta/harrastuksesta johtuvan kielteisen kuormittuneisuuden erot näkyivät erityisesti tutkimusjakson alussa. Kun perfektionismi kontrolloitiin, kilpaurheilijoilla ja urheilua harrastamattomilla ilmeni erilaisia muutoksia vain kyynisyydessä. Ero ilmeni siten, että kyynisyys väheni urheilijoilla ja lisääntyi urheilua harrastamattomilla tutkimusajan kuluessa. Ajankohdasta riippumatta urheilua harrastamattomat raportoivat enemmän muusta elämästä johtuvaa kielteistä kuormittuneisuutta. Urheilu ei ollut kilpaurheilijoilla muuta elämää merkittävämpi kuormittuneisuuden aiheuttaja, mutta se tuotti enemmän myönteistä kuormittuneisuutta.
Tulokset osoittivat, että kilpaurheilijoiden ei voida ilman muuta olettaa olevan psyykkisesti kuormittuneempia kuin urheilua harrastamattomien itse urheilemiseen liittyvistä tekijöistä johtuen. Ilmennyt ero johtunee lähinnä perfektionismin kuormittuneisuutta lisäävästä vaikutuksesta. Perfektionismi tulisikin huomioida kilpaurheilijoiden arjessa, jotta heidän tapansa kokea haasteet ja vaati-mukset olisi hyvinvointia tukeva. Tarpeettomien psykologisten stressitekijöiden poistaminen tai vähentäminen on keskeistä, jotta kilpaurheiluun kiinteästi liittyviin fyysisiin tekijöihin on mahdollista vastata paremmin. Kilpaurheilun ei voida siis olettaa tuottavan muuta elämää enempää kielteistä kuormittuneisuutta, mutta se saattaa tuottaa enemmän myönteistä kuormittuneisuutta, kuten haasteita ja kehittymismahdollisuuksia. Myönteisen kuormittuneisuuden on myös todettu voivan kumota kielteisen haitallisia vaikutuksia. Lisäksi tulokset antoivat viitteitä psyykkisen ylikuormittuneisuuden ajallisesta etenemisestä. Tulosten perusteella itsetunnon heikkenemiseen viittaaviin oireisiin tulisi kilpaurheilijoilla kiinnittää enemmän huomiota, jotta mahdollinen ylikuormittuneisuus voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ja ehkäistä sen pitkittymiseen liittyvät haitalliset terveysvaikutukset.
Tutkimusaineisto kerättiin lokakuun 2012 ja huhtikuun 2013 välillä neljänä mittausajankohtana paperi- ja internetkyselynä. Tutkittavat olivat 15-29-vuotiaita koripalloa Suomessa kilpatasolla pelaavia naisia (n = 21) ja 19-40-vuotiaita Tampereen yliopistossa opiskelevia, urheilua harrastamattomia naisia (n = 46). Psyykkisessä kuormittuneisuudessa ilmeneviä muutoksia ja eroja tarkas-teltiin monimuuttujaisella toistettujen mittausten kovarianssianalyysilla (MANCOVA). Kuormittuneisuuden osatekijöiden välisiä eroja tarkasteltiin toistettujen mittausten t-testillä.
Tutkimuksessa havaittiin, että kilpaurheilijoilla ja urheilua harrastamattomilla ilmeni erilaisia muutoksia vain urheiluun tai harrastukseen liittyvässä kielteisessä kuormittuneisuudessa. Ero ilmeni siten, että urheilijoilla kuormittuneisuus väheni ja urheilua harrastamattomilla se säilyi melko muuttumattomana. Ajankohdasta riippumatta kilpaurheilijat raportoivat urheilua harrastamattomia enemmän itsetunnon heikkenemistä, uupumusasteista väsymystä ja urheilusta johtuvaa kielteistä kuormittuneisuutta. Urheilusta/harrastuksesta johtuvan kielteisen kuormittuneisuuden erot näkyivät erityisesti tutkimusjakson alussa. Kun perfektionismi kontrolloitiin, kilpaurheilijoilla ja urheilua harrastamattomilla ilmeni erilaisia muutoksia vain kyynisyydessä. Ero ilmeni siten, että kyynisyys väheni urheilijoilla ja lisääntyi urheilua harrastamattomilla tutkimusajan kuluessa. Ajankohdasta riippumatta urheilua harrastamattomat raportoivat enemmän muusta elämästä johtuvaa kielteistä kuormittuneisuutta. Urheilu ei ollut kilpaurheilijoilla muuta elämää merkittävämpi kuormittuneisuuden aiheuttaja, mutta se tuotti enemmän myönteistä kuormittuneisuutta.
Tulokset osoittivat, että kilpaurheilijoiden ei voida ilman muuta olettaa olevan psyykkisesti kuormittuneempia kuin urheilua harrastamattomien itse urheilemiseen liittyvistä tekijöistä johtuen. Ilmennyt ero johtunee lähinnä perfektionismin kuormittuneisuutta lisäävästä vaikutuksesta. Perfektionismi tulisikin huomioida kilpaurheilijoiden arjessa, jotta heidän tapansa kokea haasteet ja vaati-mukset olisi hyvinvointia tukeva. Tarpeettomien psykologisten stressitekijöiden poistaminen tai vähentäminen on keskeistä, jotta kilpaurheiluun kiinteästi liittyviin fyysisiin tekijöihin on mahdollista vastata paremmin. Kilpaurheilun ei voida siis olettaa tuottavan muuta elämää enempää kielteistä kuormittuneisuutta, mutta se saattaa tuottaa enemmän myönteistä kuormittuneisuutta, kuten haasteita ja kehittymismahdollisuuksia. Myönteisen kuormittuneisuuden on myös todettu voivan kumota kielteisen haitallisia vaikutuksia. Lisäksi tulokset antoivat viitteitä psyykkisen ylikuormittuneisuuden ajallisesta etenemisestä. Tulosten perusteella itsetunnon heikkenemiseen viittaaviin oireisiin tulisi kilpaurheilijoilla kiinnittää enemmän huomiota, jotta mahdollinen ylikuormittuneisuus voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ja ehkäistä sen pitkittymiseen liittyvät haitalliset terveysvaikutukset.