Särkyneiden sydänten sota. Tampereen raastuvanoikeudessa vuosina 1943 ja 1945 myönnetyt avioerot sota-ajan moraali-ilmaston kuvaajana.
NIEMINEN, ANNIKA (2013)
NIEMINEN, ANNIKA
2013
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312101712
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312101712
Tiivistelmä
Jatkosodan aikana ja sen jälkeen nähtiin merkittävä nousu avioerojen määrässä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Suomessa erojen määrä nousi erityisen selvästi vuosina 1943 ja 1945. Tutkimuskirjallisuudessa aihe nousee yleensä esiin sodanaikaisten ihmissuhteiden tai sukupuolimoraalin muutosten yhteydessä. Aikalaiset olivat huolissaan avioerojen lisääntymisestä ja sukupuolimoraalin pelättiin löystyneen sodan seurauksena. Muutoksen nähtiin olevan merkki siitä, että moraalissa oli tapahtunut muutoksia. Avioerojen taustalla nähtiin mahdollisesti vaikuttavan myös sota-aikana lyhyemmän tutustumisajan jälkeen solmittujen "sota-avioliittojen" purkautuminen. Tämä ilmiö toimii lähtökohtana pro gradu -tutkielmalleni, jossa selvitän millaisista syistä pariskunnat näinä kahtena vuonna erosivat ja näkyivätkö sukupuolimoraalissa mahdollisesti tapahtuneet muutokset myönnetyissä avioeroissa.
Toinen sukupuolten välisiin suhteisiin liittyvä teema, joka aikakautta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa on vahvasti esillä, on perinteisten sukupuoliroolien horjuminen sodan seurauksena. Sota toi naisille mukanaan uudenlaisia työtehtäviä ja lisää itsenäisyyttä miesten ollessa rintamalla. Useiden naisten kohdalla nämä muutokset vahvistivat heidän itsetuntoaan ja käsitystä omista kyvyistään. Tarkastelen aineistoani myös tästä näkökulmasta ja siitä etsin mahdollisia merkkejä naisten itsenäistymisestä.
Tutkielmani rajautuu Tampereen raastuvanoikeudessa myönnettyihin avioeroihin. Lähdeaineistona toimivat Tampereen kaupunginarkistossa sijaitsevat Tampereen raastuvanoikeuden tuomiokirjat ja tuomioluettelot. Aineistooni kuuluu yhteensä 528 avioerotapausta, joista 207 myönnettiin vuonna 1943 ja 321 vuonna 1945. Tutkielmassani yhdistän sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Kysymyksenasetteluni ja lähestymistapani ovat laadullisia, mutta olen hyödyntänyt myös kvantitatiivisia menetelmiä pystyäkseni vastaamaan tutkimuskysymykseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielmani sijoittuu historiantutkimuksen kentällä uuden sotahistorian ja rauhaan paluun tutkimuksen piiriin. Uudelle sotahistorialle on tyypillistä tutkia sodan vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään ja ulottaa tutkimusta myös muuhun kuin varsinaisten sotatapahtumien aikaan. Nämä molemmat seikat kuuluvat olennaisesti myös omaan tutkielmaani. Lisäksi tutkimukseni sijoittuu osittain myös rauhaan palaavaan yhteiskuntaan. Rauhaan palaaminen ei käynyt kivuttomasti, ja osittain nämä olosuhteet heijastuvat myös vuoden 1945 avioeroissa.
Tutkimuksessani havaitsin, että yleisin syy erolle molempina vuosina oli kahden vuoden erilläänasuminen ja toiseksi yleisin syy uskottomuus. Kolmantena syynä oli huumaavien aineiden eli käytännössä alkoholin väärinkäyttö. Tämän syyn kohdalla tapahtui myös huomattava muutos kahden vuoden välillä, ja sen osuus oli huomattavasti korkeampi vuonna 1945. Osassa tapauksista näkyi sodan vaikutus yksilötasolla, kun pariskunnan mainittiin esimerkiksi erkaantuneen sodan aikana tai uskottomuuden kerrottiin tapahtuneen sodan aiheuttaman erossaolon aikana. Myös alkoholinkäytön lisääntyminen liittyi hyvin todennäköisesti sodan päättymiseen, sillä alkoholikulttuurissa oli sodan aikana tapahtunut muutoksia ja alkoholia saatettiin nauttia myös lääkkeeksi sodan aiheuttamiin traumoihin.
Uskottomuuden yleisyys molempina vuosina antoi viitteitä siitä, että aikalaisten tuntema huoli sukupuolimoraalista ei ollut täysin turha. Uskottomuuden nousu eron syynä ei näkynyt tutkimusaineistossani, sillä se ei ulottunut sotaa edeltävään aikaan, mutta koko maan tasolla oli sodan aikana nähtävissä nousua tämän avioeroperusteen käytössä. Mistään moraalin romahtamisesta ei kuitenkaan vaikuttanut aineistoni perusteella olevan kyse, vaan ennemminkin suurista haasteita, joita poikkeukselliset olosuhteet asettivat avioliitoille. Naisten ja miesten uskottomuustapauksissa oli nähtävissä eroja, sillä miesten kohdalla tyypillisessä tapauksessa avioliiton ulkopuolinen suhde oli kestänyt pidempään ja seurustelu tapahtunut yhden naisen kanssa, kun taas naisten kohdalla tyypillisiä olivat tapaukset, joissa kumppaneja oli ollut useita.
Tutkimissani avioeroissa viitteitä muutoksesta naisten asemassa antoi se, että vuonna 1945 huomattavasti suurempi osa erojen hakijoista oli naisia edeltävään tutkimaani vuoteen verrattuna. Taustalla tässä muutoksessa saattoi olla esimerkiksi se, että naisten oli helpompi lähteä epätyydyttäviksi kokemistaan avioliitoista, kun he olivat sodan aikana tottuneet itsenäiseen elämään ja huomanneet pärjäävänsä omillaan. Edellisessä kappaleessa toin esille, millaisia eroja naisten ja miesten uskottomuudessa oli. Tämä viittaa siihen, että ainakin osa naisista toimi yhteisön odotuksia ja sosiaalisia normeja rikkoen, ja oli myös seksuaalikäyttäytymisensä suhteen hyvin vapaamielisiä.
Toinen sukupuolten välisiin suhteisiin liittyvä teema, joka aikakautta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa on vahvasti esillä, on perinteisten sukupuoliroolien horjuminen sodan seurauksena. Sota toi naisille mukanaan uudenlaisia työtehtäviä ja lisää itsenäisyyttä miesten ollessa rintamalla. Useiden naisten kohdalla nämä muutokset vahvistivat heidän itsetuntoaan ja käsitystä omista kyvyistään. Tarkastelen aineistoani myös tästä näkökulmasta ja siitä etsin mahdollisia merkkejä naisten itsenäistymisestä.
Tutkielmani rajautuu Tampereen raastuvanoikeudessa myönnettyihin avioeroihin. Lähdeaineistona toimivat Tampereen kaupunginarkistossa sijaitsevat Tampereen raastuvanoikeuden tuomiokirjat ja tuomioluettelot. Aineistooni kuuluu yhteensä 528 avioerotapausta, joista 207 myönnettiin vuonna 1943 ja 321 vuonna 1945. Tutkielmassani yhdistän sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Kysymyksenasetteluni ja lähestymistapani ovat laadullisia, mutta olen hyödyntänyt myös kvantitatiivisia menetelmiä pystyäkseni vastaamaan tutkimuskysymykseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielmani sijoittuu historiantutkimuksen kentällä uuden sotahistorian ja rauhaan paluun tutkimuksen piiriin. Uudelle sotahistorialle on tyypillistä tutkia sodan vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään ja ulottaa tutkimusta myös muuhun kuin varsinaisten sotatapahtumien aikaan. Nämä molemmat seikat kuuluvat olennaisesti myös omaan tutkielmaani. Lisäksi tutkimukseni sijoittuu osittain myös rauhaan palaavaan yhteiskuntaan. Rauhaan palaaminen ei käynyt kivuttomasti, ja osittain nämä olosuhteet heijastuvat myös vuoden 1945 avioeroissa.
Tutkimuksessani havaitsin, että yleisin syy erolle molempina vuosina oli kahden vuoden erilläänasuminen ja toiseksi yleisin syy uskottomuus. Kolmantena syynä oli huumaavien aineiden eli käytännössä alkoholin väärinkäyttö. Tämän syyn kohdalla tapahtui myös huomattava muutos kahden vuoden välillä, ja sen osuus oli huomattavasti korkeampi vuonna 1945. Osassa tapauksista näkyi sodan vaikutus yksilötasolla, kun pariskunnan mainittiin esimerkiksi erkaantuneen sodan aikana tai uskottomuuden kerrottiin tapahtuneen sodan aiheuttaman erossaolon aikana. Myös alkoholinkäytön lisääntyminen liittyi hyvin todennäköisesti sodan päättymiseen, sillä alkoholikulttuurissa oli sodan aikana tapahtunut muutoksia ja alkoholia saatettiin nauttia myös lääkkeeksi sodan aiheuttamiin traumoihin.
Uskottomuuden yleisyys molempina vuosina antoi viitteitä siitä, että aikalaisten tuntema huoli sukupuolimoraalista ei ollut täysin turha. Uskottomuuden nousu eron syynä ei näkynyt tutkimusaineistossani, sillä se ei ulottunut sotaa edeltävään aikaan, mutta koko maan tasolla oli sodan aikana nähtävissä nousua tämän avioeroperusteen käytössä. Mistään moraalin romahtamisesta ei kuitenkaan vaikuttanut aineistoni perusteella olevan kyse, vaan ennemminkin suurista haasteita, joita poikkeukselliset olosuhteet asettivat avioliitoille. Naisten ja miesten uskottomuustapauksissa oli nähtävissä eroja, sillä miesten kohdalla tyypillisessä tapauksessa avioliiton ulkopuolinen suhde oli kestänyt pidempään ja seurustelu tapahtunut yhden naisen kanssa, kun taas naisten kohdalla tyypillisiä olivat tapaukset, joissa kumppaneja oli ollut useita.
Tutkimissani avioeroissa viitteitä muutoksesta naisten asemassa antoi se, että vuonna 1945 huomattavasti suurempi osa erojen hakijoista oli naisia edeltävään tutkimaani vuoteen verrattuna. Taustalla tässä muutoksessa saattoi olla esimerkiksi se, että naisten oli helpompi lähteä epätyydyttäviksi kokemistaan avioliitoista, kun he olivat sodan aikana tottuneet itsenäiseen elämään ja huomanneet pärjäävänsä omillaan. Edellisessä kappaleessa toin esille, millaisia eroja naisten ja miesten uskottomuudessa oli. Tämä viittaa siihen, että ainakin osa naisista toimi yhteisön odotuksia ja sosiaalisia normeja rikkoen, ja oli myös seksuaalikäyttäytymisensä suhteen hyvin vapaamielisiä.