Uudet ongelmat - vanhat keinot : diskurssianalyyttinen tutkimus Suomen 2000-luvun aseidenriisuntapolitiikasta
PELKONEN, ANNIKA (2013)
PELKONEN, ANNIKA
2013
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312101710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312101710
Tiivistelmä
Pro gradu -työssäni tarkastelen Suomen 2000-luvun aseidenriisuntapolitiikan lähtökohtia kolmen pääasiallisen tutkimuskysymyksen kautta. Ensinnäkin tavoitteena on eritellä, mitä aseidenriisunnan teemoja Suomi on pitänyt esillä. Toiseksi selvitetään, millaiseksi Suomen omaa roolia kansainvälisessä aseidenriisuntatyössä rakennetaan. Kolmanneksi tarkastellaan Suomen rakentamia yleisiä merkityksiä ja tavoitteita aseidenriisunnalle ja siihen osallistumiselle. Lisäksi näiden tutkimuskysymysten avulla saavutettuja tuloksia verrataan Suomen aseidenriisuntapolitiikasta kylmän sodan aikana tehtyihin analysointeihin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kahdesta kokonaisuudesta. Ensinnäkin asei-denriisuntaa tarkastellaan kansainvälispoliittisena kysymyksenä perehtymällä aseidenriisun-nan yleiseen kehitykseen ja merkitykseen. Toiseksi keskitytään nimenomaan suomalaisen aseidenriisuntapolitiikan perusteisiin ennen kylmän sodan päättymistä sekä Suomen yleiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sen muutokseen uudessa turvallisuusympäristössä. Tutkimusmenetelmänä käytetään konstruktiiviseen kielikäsitykseen pohjautuvaa diskurssianalyysia. Tutkimusaineisto muodostuu Suomen sekä kotimaisilla että kansainvälisillä foorumeilla esittämistä aseidenriisuntaan liittyvistä kannanotoista.
Suomen painottamat teemat näyttäisivät olevan pitkälti samat verrattuna kylmän sodan aikaan Suomen korostaessa erityisesti ydinaseriisunnan ja monenvälisten aseidenriisuntafoorumien merkitystä. Ainoa muutos aikaisempiin painotuksiin näyttäisi liittyvän alueellisuuteen, jossa huomio kiinnitetään Pohjolan ja Itämeren alueen sekä suurvaltasuhteiden sijasta yhä useammin alueellisiin konflikteihin sekä niiden vaikutukseen yleiseen kansainväliseen turvallisuuteen. Suomen roolia kansainvälisessä aseidenriisunnassa kuvastavat yhteisöllisyys-, vastuullisuus-, kannustavuus-, asiantuntijuus- ja pienvaltiodiskurssi rakentavat puolestaan yhdessä kuvaa Suomesta pienvaltioidentiteetiltään edelleen vahvana ja puolueettomuuttaan korostavana kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Joistakin sävyeroista huolimatta myös roolidiskurssit edustavat näin jatkuvuutta sekä kylmän sodan aikaiseen aseidenriisuntapolitiikkaan että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perinteeseen yleisemminkin. Myös aseidenriisunnan yleisiä tavoitteita ja merkityksiä kuvaavat diskurssit ilmentävät jatkuvuutta aikaisempaan rakentaessaan aseidenriisuntaa edelleen ennen kaikkea turvallisuuspoliittisesti motivoituneeksi toi-minnaksi. Turvallisuusdiskurssi on tosin laajentunut realistisesta perinteestä myös laajan turvallisuuden ulottuvuuksiin.
Kokonaisuudessaan Suomen suhtautuminen aseidenriisuntaan näyttäisi ainakin diskursiivisella tasolla kärsivän samanlaisesta etsikkovaiheesta ja pysähtyneisyydestä kuin koko kansainvälinen yhteisökin. Uudesta turvallisuusympäristöstä johtuvaa muutosta ei tunnisteta tai ainakaan sisäistetä, jolloin uusien ongelmien ratkaisijana näyttäytyvät vanhat keinot. Tämän myötä myös Suomen aseidenriisuntapolitiikan lopullinen tavoite näyttäisi diskurssien sisältämien asevalvonta- ja aseidenriisuntaulottuvuuksien ristiriitaisuuden vuoksi jäävän hämäräksi.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kahdesta kokonaisuudesta. Ensinnäkin asei-denriisuntaa tarkastellaan kansainvälispoliittisena kysymyksenä perehtymällä aseidenriisun-nan yleiseen kehitykseen ja merkitykseen. Toiseksi keskitytään nimenomaan suomalaisen aseidenriisuntapolitiikan perusteisiin ennen kylmän sodan päättymistä sekä Suomen yleiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sen muutokseen uudessa turvallisuusympäristössä. Tutkimusmenetelmänä käytetään konstruktiiviseen kielikäsitykseen pohjautuvaa diskurssianalyysia. Tutkimusaineisto muodostuu Suomen sekä kotimaisilla että kansainvälisillä foorumeilla esittämistä aseidenriisuntaan liittyvistä kannanotoista.
Suomen painottamat teemat näyttäisivät olevan pitkälti samat verrattuna kylmän sodan aikaan Suomen korostaessa erityisesti ydinaseriisunnan ja monenvälisten aseidenriisuntafoorumien merkitystä. Ainoa muutos aikaisempiin painotuksiin näyttäisi liittyvän alueellisuuteen, jossa huomio kiinnitetään Pohjolan ja Itämeren alueen sekä suurvaltasuhteiden sijasta yhä useammin alueellisiin konflikteihin sekä niiden vaikutukseen yleiseen kansainväliseen turvallisuuteen. Suomen roolia kansainvälisessä aseidenriisunnassa kuvastavat yhteisöllisyys-, vastuullisuus-, kannustavuus-, asiantuntijuus- ja pienvaltiodiskurssi rakentavat puolestaan yhdessä kuvaa Suomesta pienvaltioidentiteetiltään edelleen vahvana ja puolueettomuuttaan korostavana kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Joistakin sävyeroista huolimatta myös roolidiskurssit edustavat näin jatkuvuutta sekä kylmän sodan aikaiseen aseidenriisuntapolitiikkaan että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perinteeseen yleisemminkin. Myös aseidenriisunnan yleisiä tavoitteita ja merkityksiä kuvaavat diskurssit ilmentävät jatkuvuutta aikaisempaan rakentaessaan aseidenriisuntaa edelleen ennen kaikkea turvallisuuspoliittisesti motivoituneeksi toi-minnaksi. Turvallisuusdiskurssi on tosin laajentunut realistisesta perinteestä myös laajan turvallisuuden ulottuvuuksiin.
Kokonaisuudessaan Suomen suhtautuminen aseidenriisuntaan näyttäisi ainakin diskursiivisella tasolla kärsivän samanlaisesta etsikkovaiheesta ja pysähtyneisyydestä kuin koko kansainvälinen yhteisökin. Uudesta turvallisuusympäristöstä johtuvaa muutosta ei tunnisteta tai ainakaan sisäistetä, jolloin uusien ongelmien ratkaisijana näyttäytyvät vanhat keinot. Tämän myötä myös Suomen aseidenriisuntapolitiikan lopullinen tavoite näyttäisi diskurssien sisältämien asevalvonta- ja aseidenriisuntaulottuvuuksien ristiriitaisuuden vuoksi jäävän hämäräksi.