Sosiaalisia verkostopalveluita kesyttämässä : verkostopalveluiden ja itsensä esittämisen käsittely Helsingin Sanomissa vuosina 2004-2012
SAARI, HENRIK (2013)
SAARI, HENRIK
2013
Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091705
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091705
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelen, miten mediassa on käsitelty sosiaalisia verkostopalveluita (social network services) ja itsensä esittämistä niissä. Tutkimuskysymykseni liittyvät siihen, miten verkostopalveluissa esiintymisestä on keskusteltu Helsingin Sanomissa ja onko tämä keskustelu muuttunut vuosien 2004-2012 välillä. Lisäksi selvitän, miten aiheen käsittely näyttäytyy teknologian kesyttämisen näkökulmasta. Työhypoteesini on ollut, että verkostopalvelut ovat käyneet läpi teknologian kesyttämisprosessin, jonka aikana myös verkostopalveluissa esiintymisestä on tullut hyväksyttävää. Aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin tarve verkostopalveluiden vastaanottoon ja omaksumiseen keskittyvälle tutkimukselle, joten tutkielmalla olen pyrkinyt vastaamaan myös tähän tarpeeseen. Tutkielma kytkeytyy itsensä esittämisen ja teknologian kesyttämisen tutkimusperinteisiin.
Tutkimusaineisto koostuu 54:stä Helsingin Sanomien verkkoarkistosta kerätystä lehtikirjoituksesta. Aineisto on valikoitu vuosilta 2004-2006, 2008 ja 2012. Olen päätynyt tähän asetelmaan, jotta ajallinen vertailu olisi mahdollista. Aineiston analysoinnissa olen hyödyntänyt aineistolähtöistä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Käytännössä analyysi on perustunut tekstin tarkkaan lähilukuun, redusoimiseen ja ryhmittelyyn.
Tutkimusprosessin tuloksena nimesin verkostopalveluista käydyn keskustelun eri vaiheet seuraavasti: verkostopalveluiden varhaiset vuodet (2004-2006), valtavirtaistumisen aika (2008) ja arkipäiväistymisen aika (2012). Ensimmäisessä vaiheessa verkostopalveluissa esiintymiseen liittyvää käsittelyä leimasi paheksunta, nuorten avoimen esiintymisen hämmästely ja suoranainen moraalipaniikki. Erityisesti käyttäjien itsestään palveluihin lataamat valokuvat ja seksuaalinen sisältö herättivät ihmetystä. Toisessa vaiheessa keskustelu monipuolistui, mutta yhä kirjoitettiin näkyvästi verkostopalveluissa esiintymiseen liittyvistä uhista, kuten identiteettivarkauksista. Erityisesti keskusteltiin julkisen ja yksityisen rajanvedosta. Verkostopalvelut hahmottuivatkin hallitsemattomina välineinä, jotka vaarantavat käyttäjiensä yksityisyyden. Kolmannessa vaiheessa ei enää puhuttu uhkista vaan verkostopalveluissa esiintymistä pidettiin jo jokapäiväisenä ilmiönä. Silti keskustelu julkisen ja yksityisen rajoista jatkui. Verkostopalveluista oli kuitenkin muodostunut olennainen osa yhteiskunnallisestikin merkittävää sosiaalisen median julkisuutta, jossa esiintymisen voi nähdä olevan erityisen tärkeää esimerkiksi poliitikoille ja muille vaikuttajille.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että verkostopalveluita on todella käsitelty mediassa hyvin erilaisilla tavoilla vuosien 2004-2012 välillä. Katson, että medialla on ollut merkittävä rooli verkostopalveluiden kesyttämisessä osaksi suomalaisten arkista mediankäyttöä. Mediassa on siirrytty paheksuvasta vastaanotosta puhetapoihin, jotka hyväksyvät verkostopalveluiden käytön ja niissä esiintymisen. Verkostopalvelut näyttävätkin lyhyessä ajassa vakiinnuttaneen asemansa yhtenä identiteetin rakentamisen ja viestinnän välineenä.
Tutkimusaineisto koostuu 54:stä Helsingin Sanomien verkkoarkistosta kerätystä lehtikirjoituksesta. Aineisto on valikoitu vuosilta 2004-2006, 2008 ja 2012. Olen päätynyt tähän asetelmaan, jotta ajallinen vertailu olisi mahdollista. Aineiston analysoinnissa olen hyödyntänyt aineistolähtöistä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Käytännössä analyysi on perustunut tekstin tarkkaan lähilukuun, redusoimiseen ja ryhmittelyyn.
Tutkimusprosessin tuloksena nimesin verkostopalveluista käydyn keskustelun eri vaiheet seuraavasti: verkostopalveluiden varhaiset vuodet (2004-2006), valtavirtaistumisen aika (2008) ja arkipäiväistymisen aika (2012). Ensimmäisessä vaiheessa verkostopalveluissa esiintymiseen liittyvää käsittelyä leimasi paheksunta, nuorten avoimen esiintymisen hämmästely ja suoranainen moraalipaniikki. Erityisesti käyttäjien itsestään palveluihin lataamat valokuvat ja seksuaalinen sisältö herättivät ihmetystä. Toisessa vaiheessa keskustelu monipuolistui, mutta yhä kirjoitettiin näkyvästi verkostopalveluissa esiintymiseen liittyvistä uhista, kuten identiteettivarkauksista. Erityisesti keskusteltiin julkisen ja yksityisen rajanvedosta. Verkostopalvelut hahmottuivatkin hallitsemattomina välineinä, jotka vaarantavat käyttäjiensä yksityisyyden. Kolmannessa vaiheessa ei enää puhuttu uhkista vaan verkostopalveluissa esiintymistä pidettiin jo jokapäiväisenä ilmiönä. Silti keskustelu julkisen ja yksityisen rajoista jatkui. Verkostopalveluista oli kuitenkin muodostunut olennainen osa yhteiskunnallisestikin merkittävää sosiaalisen median julkisuutta, jossa esiintymisen voi nähdä olevan erityisen tärkeää esimerkiksi poliitikoille ja muille vaikuttajille.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että verkostopalveluita on todella käsitelty mediassa hyvin erilaisilla tavoilla vuosien 2004-2012 välillä. Katson, että medialla on ollut merkittävä rooli verkostopalveluiden kesyttämisessä osaksi suomalaisten arkista mediankäyttöä. Mediassa on siirrytty paheksuvasta vastaanotosta puhetapoihin, jotka hyväksyvät verkostopalveluiden käytön ja niissä esiintymisen. Verkostopalvelut näyttävätkin lyhyessä ajassa vakiinnuttaneen asemansa yhtenä identiteetin rakentamisen ja viestinnän välineenä.