Hyvinvoinnin mahdollisuudet ja rajoitteet : kokeneiden sosiaali- ja terveysalan opettajien käsityksiä hyvinvoinnista työssään.
LUUKKONEN, TANJA (2013)
LUUKKONEN, TANJA
2013
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091698
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201312091698
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kokeneiden sosiaali- ja terveysalan opettajien käsityksiä siitä, millaiset tekijät mahdollistavat heidän hyvinvointiaan työssä ja mitkä puolestaan rajoittavat mahdollisuutta kokea hyvinvointia. Koska selvitin kokeneiden opettajien käsityksiä, tuon esille myös työkokemuksen merkitystä edellä mainittuihin käsityksiin.
Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena haastatellen yhdeksää sosiaali- ja terveysalan opettajaa. Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa koulutetaan lähihoitajia toisen asteen perustutkintokoulutuksena sekä aikuiskoulutuksena. Haastattelemillani opettajilla oli työkokemusta 16 - 29 vuotta ja he olivat iältään 47-61-vuotiaita. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teemoittelin aineiston ylä- ja alakategorioihin, ja niihin sisältyviin avainteemojen ryhmiin ja avainteemoihin, jotka puolestaan sisälsivät käsityksiä hyvinvointia mahdollistavista ja rajoittavista tekijöistä.
Tutkimustehtävä sisälsi kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäiseksi, mitkä ovat kokeneiden sosiaali- ja terveysalan opettajien käsitykset siitä, millaiset tekijät mahdollistavat heidän hyvinvointiaan työssä ja mitkä puolestaan sitä rajoittavat. Toiseksi miten kertynyt työkokemus on vaikuttanut edellä mainittuihin käsityksiin hyvinvoinnista työssä.
Tutkimuksen mukaan kokeneiden sosiaali- ja terveysalan opettajien hyvinvointia työssä mahdollistivat niin yksilölliset kuin sosiaalisetkin tekijät. Yksilöllisiä tekijöitä olivat henkilökohtaisesti koetut subjektiiviset tekijät, kuten voimavarat, työn kokeminen merkityksellisenä sekä kertynyt (työ)kokemus hyvinvointia mahdollistavana tekijänä. Lisäksi hyvinvointia mahdollistavat opettajien käsitysten mukaan piirretekijät ja taidot, kuten sosiaaliset taidot, itsesäätelytaidot, ammatillisen kehittymisen halu ja oppimismyönteisyys. Näitä yksilöllisiä hyvinvointia mahdollistavia tekijöitä yhdistää kompetenssin käsite. Sosiaalisia hyvinvointia mahdollistavia tekijöitä olivat puolestaan työyhteisön tekijät, kuten ilmapiiri, ja opetustyön piirteet, kuten autonomia, vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa ja opetuksen intensiivisyys. Hyvinvointia mahdollistavissa tekijöissä muutokset ymmärrettiin positiivisiksi tekijöiksi, kuten ammatilliseksi kasvuksi ja kehitykseksi ja kertynyt työkokemus hyvinvointia edistäväksi.
Työssä koettua hyvinvointia rajoittavaksi tekijöiksi muodostuivat puolestaan käsitykset yksilöllisistä ja sosiaalisista tekijöistä, joissa muutos koettiin yleisesti negatiiviseksi ja ulkoapäin tulevaksi ja pakotetuksi. Yksilöllisiä hyvinvointia rajoittavia tekijöitä opettajien käsitysten mukaan olivat negatiiviset muutokset psyykkisissä ja kognitiivisissa tekijöissä, kuten depersonalisaatio ja leipääntyminen, puutteelliset oman työn hallintakeinot sekä ikääntymisen vaikutukset. Sosiaalisia hyvinvointia rajoittavia tekijöitä puolestaan olivat toimintakulttuurin vaikutus, organisaation tiukentuneet reunaehdot (puutteet fyysisessä ympäristössä ja resurssien tiukkeneminen), muutokset opetustyön luonteessa, kuten pirstaloituminen ja opetustyön teknistyminen, johtamisen huonot käytännöt (koettu tuen puute, työn järjestämisen puutteet, ja kokemus siitä, että ammatillista kehittymistä ei arvosteta kuten ennen) sekä (haastava) vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa. Opiskelija-aineksen koettiin myös muuttuneen. Tuli esille, että työkokemus voi hyvinvointia rajoittavissa tekijöissä vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin hankaloittamalla muutoksiin sopeutumista.
Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena haastatellen yhdeksää sosiaali- ja terveysalan opettajaa. Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa koulutetaan lähihoitajia toisen asteen perustutkintokoulutuksena sekä aikuiskoulutuksena. Haastattelemillani opettajilla oli työkokemusta 16 - 29 vuotta ja he olivat iältään 47-61-vuotiaita. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teemoittelin aineiston ylä- ja alakategorioihin, ja niihin sisältyviin avainteemojen ryhmiin ja avainteemoihin, jotka puolestaan sisälsivät käsityksiä hyvinvointia mahdollistavista ja rajoittavista tekijöistä.
Tutkimustehtävä sisälsi kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäiseksi, mitkä ovat kokeneiden sosiaali- ja terveysalan opettajien käsitykset siitä, millaiset tekijät mahdollistavat heidän hyvinvointiaan työssä ja mitkä puolestaan sitä rajoittavat. Toiseksi miten kertynyt työkokemus on vaikuttanut edellä mainittuihin käsityksiin hyvinvoinnista työssä.
Tutkimuksen mukaan kokeneiden sosiaali- ja terveysalan opettajien hyvinvointia työssä mahdollistivat niin yksilölliset kuin sosiaalisetkin tekijät. Yksilöllisiä tekijöitä olivat henkilökohtaisesti koetut subjektiiviset tekijät, kuten voimavarat, työn kokeminen merkityksellisenä sekä kertynyt (työ)kokemus hyvinvointia mahdollistavana tekijänä. Lisäksi hyvinvointia mahdollistavat opettajien käsitysten mukaan piirretekijät ja taidot, kuten sosiaaliset taidot, itsesäätelytaidot, ammatillisen kehittymisen halu ja oppimismyönteisyys. Näitä yksilöllisiä hyvinvointia mahdollistavia tekijöitä yhdistää kompetenssin käsite. Sosiaalisia hyvinvointia mahdollistavia tekijöitä olivat puolestaan työyhteisön tekijät, kuten ilmapiiri, ja opetustyön piirteet, kuten autonomia, vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa ja opetuksen intensiivisyys. Hyvinvointia mahdollistavissa tekijöissä muutokset ymmärrettiin positiivisiksi tekijöiksi, kuten ammatilliseksi kasvuksi ja kehitykseksi ja kertynyt työkokemus hyvinvointia edistäväksi.
Työssä koettua hyvinvointia rajoittavaksi tekijöiksi muodostuivat puolestaan käsitykset yksilöllisistä ja sosiaalisista tekijöistä, joissa muutos koettiin yleisesti negatiiviseksi ja ulkoapäin tulevaksi ja pakotetuksi. Yksilöllisiä hyvinvointia rajoittavia tekijöitä opettajien käsitysten mukaan olivat negatiiviset muutokset psyykkisissä ja kognitiivisissa tekijöissä, kuten depersonalisaatio ja leipääntyminen, puutteelliset oman työn hallintakeinot sekä ikääntymisen vaikutukset. Sosiaalisia hyvinvointia rajoittavia tekijöitä puolestaan olivat toimintakulttuurin vaikutus, organisaation tiukentuneet reunaehdot (puutteet fyysisessä ympäristössä ja resurssien tiukkeneminen), muutokset opetustyön luonteessa, kuten pirstaloituminen ja opetustyön teknistyminen, johtamisen huonot käytännöt (koettu tuen puute, työn järjestämisen puutteet, ja kokemus siitä, että ammatillista kehittymistä ei arvosteta kuten ennen) sekä (haastava) vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa. Opiskelija-aineksen koettiin myös muuttuneen. Tuli esille, että työkokemus voi hyvinvointia rajoittavissa tekijöissä vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin hankaloittamalla muutoksiin sopeutumista.