Hyvän hallinnon lähteillä. Tapaustutkimus suurten kaupunkien valvontaympäristöistä
STENGÅRD, RIKU (2013)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
STENGÅRD, RIKU
2013
Kunnallistalous - Local Public Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311261649
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311261649
Tiivistelmä
Hyvän hallinnon takeiden turvaamisesta säädetään Suomen perustuslaissa, mikä asettaa vaatimuksia myös kunnallishallinnolle. Viimeisimpien kuntalain muutosten myötä kuntien hyvän hallintotavan kehittämisen edellytyksiä on parannettu erityisesti sisäistä valvontaa koskevia säännöksiä uudistamalla. Sisäisellä valvonnalla on keskeinen merkitys kuntien hyvän hallintotavan toteutumisessa. Sääntelyn vähäisyydestä johtuen kunnilla on huomattava vapaus sisäisen valvonnan käytännön järjestämisessä ja ohjeistamisessa.
Sisäisen valvonnan kokonaisuuden ymmärtämiseksi tutkielmassa tehdään selkoa päämies-agenttiteoriasta sekä hyvään hallintoon liittyvistä keskeisistä käsitteistä, jotka muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen.
Tutkielman empiirisessä osassa käsitellään Suomen kuuden suurimman kaupungin valvontaympäristöjä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten suurten kaupunkien sisäinen valvonta on ohjeistettu. Kysymykseen vastataan analysoimalla kaupunkien sisäisen valvonnan yleisohjeiden sisältöä.
Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millainen valvontaympäristö on Suomen suurimmissa kaupungeissa sisäisen tarkastuksen esimiesten arvioiden mukaan. Sisäisen tarkastuksen esimiesten näkökulmaa kaupunkien valvontaympäristöihin kartoitetaan kyselyn avulla.
Suurten kaupunkien sisäisen valvonnan yleisohjeet ovat viime vuosina yleistyneet ja laajentuneet. Yleisohjeet pohjautuvat yhtäläiselle säädös- ja teoriaperustalle. Säädösten ohella ne ovat saaneet vaikutteita myös toisistaan, mikä näkyy ohjeiden rakenteessa ja sisällössä. Tarkasteltujen ohjeiden välillä on kuitenkin myös olennaisia sisältö- ja painotuseroja, mikä havainnollistaa kuntien oikeutta ohjeistaa sisäinen valvonta parhaaksi katsomallaan tavalla. Osassa yleisohjeista korostuvat esimerkiksi riskienhallinnan tai arvioinnin näkökulmat, kun taas osassa ohjeista sisäistä valvontaa käsitellään kokonaisvaltaisemmin.
Kyselyn tulokset kuvaavat sisäisen tarkastuksen esimiesten käsityksiä edustamiensa kaupunkien valvontaympäristöistä. Tulokset havainnollistavat valvontaympäristön keskeistä merkitystä osana sisäistä valvontaa ja nostavat esiin tulkintoja liittyen kaupunkien yksilöllisiin valvontaympäristöihin ja niiden kehittämistarpeisiin. Vastaajien kokonaisarviot edustamiensa kaupunkien valvontaympäristöistä vaihtelivat heikon ja vahvan välillä. Vastauksista esiin nousseita teemoja ovat esimerkiksi kaupungin palvelutoiminnan ulkoistamisen asettamat haasteet valvontaympäristölle ja kaupungin eri toimialojen valvontaympäristöissä olevat erot. Toimintojen ulkoistaminen voi olla ongelmallista esimerkiksi sisäisen tarkastuksen toimintaedellytysten kannalta.
Sisäisen valvonnan kokonaisuuden ymmärtämiseksi tutkielmassa tehdään selkoa päämies-agenttiteoriasta sekä hyvään hallintoon liittyvistä keskeisistä käsitteistä, jotka muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen.
Tutkielman empiirisessä osassa käsitellään Suomen kuuden suurimman kaupungin valvontaympäristöjä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten suurten kaupunkien sisäinen valvonta on ohjeistettu. Kysymykseen vastataan analysoimalla kaupunkien sisäisen valvonnan yleisohjeiden sisältöä.
Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millainen valvontaympäristö on Suomen suurimmissa kaupungeissa sisäisen tarkastuksen esimiesten arvioiden mukaan. Sisäisen tarkastuksen esimiesten näkökulmaa kaupunkien valvontaympäristöihin kartoitetaan kyselyn avulla.
Suurten kaupunkien sisäisen valvonnan yleisohjeet ovat viime vuosina yleistyneet ja laajentuneet. Yleisohjeet pohjautuvat yhtäläiselle säädös- ja teoriaperustalle. Säädösten ohella ne ovat saaneet vaikutteita myös toisistaan, mikä näkyy ohjeiden rakenteessa ja sisällössä. Tarkasteltujen ohjeiden välillä on kuitenkin myös olennaisia sisältö- ja painotuseroja, mikä havainnollistaa kuntien oikeutta ohjeistaa sisäinen valvonta parhaaksi katsomallaan tavalla. Osassa yleisohjeista korostuvat esimerkiksi riskienhallinnan tai arvioinnin näkökulmat, kun taas osassa ohjeista sisäistä valvontaa käsitellään kokonaisvaltaisemmin.
Kyselyn tulokset kuvaavat sisäisen tarkastuksen esimiesten käsityksiä edustamiensa kaupunkien valvontaympäristöistä. Tulokset havainnollistavat valvontaympäristön keskeistä merkitystä osana sisäistä valvontaa ja nostavat esiin tulkintoja liittyen kaupunkien yksilöllisiin valvontaympäristöihin ja niiden kehittämistarpeisiin. Vastaajien kokonaisarviot edustamiensa kaupunkien valvontaympäristöistä vaihtelivat heikon ja vahvan välillä. Vastauksista esiin nousseita teemoja ovat esimerkiksi kaupungin palvelutoiminnan ulkoistamisen asettamat haasteet valvontaympäristölle ja kaupungin eri toimialojen valvontaympäristöissä olevat erot. Toimintojen ulkoistaminen voi olla ongelmallista esimerkiksi sisäisen tarkastuksen toimintaedellytysten kannalta.