Sopeutumaton nuori - arvokas kansalainen? Tutkimus nuorten asemasta tämän hetkisessä syrjäytymiskeskustelussa
ÅGREN, SUSANNA (2013)
ÅGREN, SUSANNA
2013
Nuorisotyö ja nuorisotutkimus - Youth Work and Youth Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-11-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311131590
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311131590
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on tutkia nuoren asemaa yhteiskunnassa tämän hetkisen syrjäytymiskeskustelun näkökulmasta. Lähestyn aihetta myöhäismodernin teorian, sukupolvien välisen ohipuhumisen sekä Frank Furedin pelon kulttuurin avulla. Tutkielmani keskittyy siihen, miten nuorten syrjäytymiskeskustelulle ja nuorten omalle asemalleen siinä antamat merkitykset eroavat kenttätyöntekijä- ja päättäjätason näkemyksistä. Syrjäytymiskeskustelua tutkielmassani edustaa nuorten yhteiskuntatakuu, nuorisotakuu, joka otettiin käyttöön vuoden 2013 alusta.
Keräsin tutkimukseni aineiston teemahaastatteluina syksyllä 2012 ja keväällä 2013. Teemahaastattelurungon koostin nuorten yhteiskuntatakuun väliraportin pohjalta. Lisäksi sovelsin aineistonkeruussa BIKVA-arviointimenetelmää. Haastattelin ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavan ja valmistavan koulutuksen, ammattistartin opiskelijoita, työpajalla opiskelevia nuoria sekä ammatillisen koulutuksen opiskelija-asuntolassa asuvia nuoria. Nämä edustivat tutkielmassani nuorten tasoa. Lisäksi haastattelin kenttätyöntekijätasolta edellä mainittujen nuorten ryhmien ohjaajia. Haastattelin myös päättäjiä, joita edustivat opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä ne toimijat, jotka olivat olleet mukana nuorisotakuun valmistelussa. Analysointimenetelmänä käytin sovellettuna fenomenografiaa.
Tutkielmani tulokset osoittavat, että syrjäytymiskeskustelu on huolen kulttuurin piirre. Syrjäytymiskeskustelulla pidetään yllä järjestelmää, joka perustuu perinteiseen elämänkulkuun, josta poikkeava yksilö tulkitaan syrjäytymisvaarassa olevaksi. Nuorisotakuu perustuu ajatukselle perinteisen koulutus- ja työputken olemassaolosta ja siitä poikkeaminen aiheuttaa niin kenttätyöntekijä- kuin myös päättäjätasolta huolta. Nuoren kansalaisuutta määrittelee pitkälti työmarkkinakansalaisuus. Kuitenkin niin haastattelemani nuoret kuin aikuisetkin tunnistavat sen, että yhteiskunta on muuttunut ja tarvitaan myös uudenlaisia tapoja kiinnittyä tähän yhteiskuntaan. Tämä toteutuu nuorta kuuntelemalla, kohtaamalla ja antamalla tilaa myös erilaisille tavoille toteuttaa kansalaisuutta. Ne nuoret, jotka eivät sopeudu määrittelemäämme perinteiseen elämänkulkuun saattavat osoittaa kehittämisen paikkoja yhteiskunnassa, eikä ulkopuolella oleminen välttämättä ole uhka yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Pohdinkin sitä, että kenen tarpeista yhteiskunnan järjestelmät on luotu, aikuisten vai nuorten sukupolven. Ehkä nuorille pitäisi antaa tilaa luoda omanlaista yhteiskuntaa ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat. Sukupolvien välistä ohipuhumista voidaan kaventaa sillä, että nuorille annetaan aidosti tilaa toteuttaa itseään, sen sijaan että heitä yritetään väkisin kiinnittää palveluihin. Nämä palvelut on määritellyt sukupolvi, jonka kokemukset yhteiskunnasta saattavat olla hyvin erilaiset kuin nuorten.
Keräsin tutkimukseni aineiston teemahaastatteluina syksyllä 2012 ja keväällä 2013. Teemahaastattelurungon koostin nuorten yhteiskuntatakuun väliraportin pohjalta. Lisäksi sovelsin aineistonkeruussa BIKVA-arviointimenetelmää. Haastattelin ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavan ja valmistavan koulutuksen, ammattistartin opiskelijoita, työpajalla opiskelevia nuoria sekä ammatillisen koulutuksen opiskelija-asuntolassa asuvia nuoria. Nämä edustivat tutkielmassani nuorten tasoa. Lisäksi haastattelin kenttätyöntekijätasolta edellä mainittujen nuorten ryhmien ohjaajia. Haastattelin myös päättäjiä, joita edustivat opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä ne toimijat, jotka olivat olleet mukana nuorisotakuun valmistelussa. Analysointimenetelmänä käytin sovellettuna fenomenografiaa.
Tutkielmani tulokset osoittavat, että syrjäytymiskeskustelu on huolen kulttuurin piirre. Syrjäytymiskeskustelulla pidetään yllä järjestelmää, joka perustuu perinteiseen elämänkulkuun, josta poikkeava yksilö tulkitaan syrjäytymisvaarassa olevaksi. Nuorisotakuu perustuu ajatukselle perinteisen koulutus- ja työputken olemassaolosta ja siitä poikkeaminen aiheuttaa niin kenttätyöntekijä- kuin myös päättäjätasolta huolta. Nuoren kansalaisuutta määrittelee pitkälti työmarkkinakansalaisuus. Kuitenkin niin haastattelemani nuoret kuin aikuisetkin tunnistavat sen, että yhteiskunta on muuttunut ja tarvitaan myös uudenlaisia tapoja kiinnittyä tähän yhteiskuntaan. Tämä toteutuu nuorta kuuntelemalla, kohtaamalla ja antamalla tilaa myös erilaisille tavoille toteuttaa kansalaisuutta. Ne nuoret, jotka eivät sopeudu määrittelemäämme perinteiseen elämänkulkuun saattavat osoittaa kehittämisen paikkoja yhteiskunnassa, eikä ulkopuolella oleminen välttämättä ole uhka yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Pohdinkin sitä, että kenen tarpeista yhteiskunnan järjestelmät on luotu, aikuisten vai nuorten sukupolven. Ehkä nuorille pitäisi antaa tilaa luoda omanlaista yhteiskuntaa ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat. Sukupolvien välistä ohipuhumista voidaan kaventaa sillä, että nuorille annetaan aidosti tilaa toteuttaa itseään, sen sijaan että heitä yritetään väkisin kiinnittää palveluihin. Nämä palvelut on määritellyt sukupolvi, jonka kokemukset yhteiskunnasta saattavat olla hyvin erilaiset kuin nuorten.
Abstract:
Young Person as a Misfit – Valuable Citizen? Study on the position of the adolescents in the present social exclusion discussion
Keräsin tutkimukseni aineiston teemahaastatteluina syksyllä 2012 ja keväällä 2013. Teemahaastattelurungon koostin nuorten yhteiskuntatakuun väliraportin pohjalta. Lisäksi sovelsin aineistonkeruussa BIKVA-arviointimenetelmää. Haastattelin ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavan ja valmistavan koulutuksen, ammattistartin opiskelijoita, työpajalla opiskelevia nuoria sekä ammatillisen koulutuksen opiskelija-asuntolassa asuvia nuoria. Nämä edustivat tutkielmassani nuorten tasoa. Lisäksi haastattelin kenttätyöntekijätasolta edellä mainittujen nuorten ryhmien ohjaajia. Haastattelin myös päättäjiä, joita edustivat opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä ne toimijat, jotka olivat olleet mukana nuorisotakuun valmistelussa. Analysointimenetelmänä käytin sovellettuna fenomenografiaa.
Tutkielmani tulokset osoittavat, että syrjäytymiskeskustelu on huolen kulttuurin piirre. Syrjäytymiskeskustelulla pidetään yllä järjestelmää, joka perustuu perinteiseen elämänkulkuun, josta poikkeava yksilö tulkitaan syrjäytymisvaarassa olevaksi. Nuorisotakuu perustuu ajatukselle perinteisen koulutus- ja työputken olemassaolosta ja siitä poikkeaminen aiheuttaa niin kenttätyöntekijä- kuin myös päättäjätasolta huolta. Nuoren kansalaisuutta määrittelee pitkälti työmarkkinakansalaisuus. Kuitenkin niin haastattelemani nuoret kuin aikuisetkin tunnistavat sen, että yhteiskunta on muuttunut ja tarvitaan myös uudenlaisia tapoja kiinnittyä tähän yhteiskuntaan. Tämä toteutuu nuorta kuuntelemalla, kohtaamalla ja antamalla tilaa myös erilaisille tavoille toteuttaa kansalaisuutta. Ne nuoret, jotka eivät sopeudu määrittelemäämme perinteiseen elämänkulkuun saattavat osoittaa kehittämisen paikkoja yhteiskunnassa, eikä ulkopuolella oleminen välttämättä ole uhka yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Pohdinkin sitä, että kenen tarpeista yhteiskunnan järjestelmät on luotu, aikuisten vai nuorten sukupolven. Ehkä nuorille pitäisi antaa tilaa luoda omanlaista yhteiskuntaa ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat. Sukupolvien välistä ohipuhumista voidaan kaventaa sillä, että nuorille annetaan aidosti tilaa toteuttaa itseään, sen sijaan että heitä yritetään väkisin kiinnittää palveluihin. Nämä palvelut on määritellyt sukupolvi, jonka kokemukset yhteiskunnasta saattavat olla hyvin erilaiset kuin nuorten.
Keräsin tutkimukseni aineiston teemahaastatteluina syksyllä 2012 ja keväällä 2013. Teemahaastattelurungon koostin nuorten yhteiskuntatakuun väliraportin pohjalta. Lisäksi sovelsin aineistonkeruussa BIKVA-arviointimenetelmää. Haastattelin ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavan ja valmistavan koulutuksen, ammattistartin opiskelijoita, työpajalla opiskelevia nuoria sekä ammatillisen koulutuksen opiskelija-asuntolassa asuvia nuoria. Nämä edustivat tutkielmassani nuorten tasoa. Lisäksi haastattelin kenttätyöntekijätasolta edellä mainittujen nuorten ryhmien ohjaajia. Haastattelin myös päättäjiä, joita edustivat opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä ne toimijat, jotka olivat olleet mukana nuorisotakuun valmistelussa. Analysointimenetelmänä käytin sovellettuna fenomenografiaa.
Tutkielmani tulokset osoittavat, että syrjäytymiskeskustelu on huolen kulttuurin piirre. Syrjäytymiskeskustelulla pidetään yllä järjestelmää, joka perustuu perinteiseen elämänkulkuun, josta poikkeava yksilö tulkitaan syrjäytymisvaarassa olevaksi. Nuorisotakuu perustuu ajatukselle perinteisen koulutus- ja työputken olemassaolosta ja siitä poikkeaminen aiheuttaa niin kenttätyöntekijä- kuin myös päättäjätasolta huolta. Nuoren kansalaisuutta määrittelee pitkälti työmarkkinakansalaisuus. Kuitenkin niin haastattelemani nuoret kuin aikuisetkin tunnistavat sen, että yhteiskunta on muuttunut ja tarvitaan myös uudenlaisia tapoja kiinnittyä tähän yhteiskuntaan. Tämä toteutuu nuorta kuuntelemalla, kohtaamalla ja antamalla tilaa myös erilaisille tavoille toteuttaa kansalaisuutta. Ne nuoret, jotka eivät sopeudu määrittelemäämme perinteiseen elämänkulkuun saattavat osoittaa kehittämisen paikkoja yhteiskunnassa, eikä ulkopuolella oleminen välttämättä ole uhka yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Pohdinkin sitä, että kenen tarpeista yhteiskunnan järjestelmät on luotu, aikuisten vai nuorten sukupolven. Ehkä nuorille pitäisi antaa tilaa luoda omanlaista yhteiskuntaa ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat. Sukupolvien välistä ohipuhumista voidaan kaventaa sillä, että nuorille annetaan aidosti tilaa toteuttaa itseään, sen sijaan että heitä yritetään väkisin kiinnittää palveluihin. Nämä palvelut on määritellyt sukupolvi, jonka kokemukset yhteiskunnasta saattavat olla hyvin erilaiset kuin nuorten.
Abstract:
Young Person as a Misfit – Valuable Citizen? Study on the position of the adolescents in the present social exclusion discussion