Orfeus ja hai. Oudon elämäntarinan rakentuminen Steven Hallin romaanissa Haiteksti
PAASI, LAURA (2013)
PAASI, LAURA
2013
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311081577
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201311081577
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään Steven Hallin romaania Haiteksti (The Raw Shark Texts 2007) ja sen muodostamaa outoa elämäntarinaa. Työn ydin on teoksen kertoja: tutkimus pyrkii hahmottamaan fiktiivisen omaelämäkerran rakentumista erittelemällä minäkertoja Eric Sandersonin kerrontakeinoja sekä kerrottuja asioita. Haitekstiä määrittelevä postmodernismi antaa suuntaviivat myös teoreettisille lähtökohdille, joista olennaisimpia ovat hajoava kerronta, intertekstuaalisuus, ontologinen maailmankuva ja kulttuurintutkimuksen tarjoama laajempi näkökulma. Kerronnan analyysissa pohjana toimii klassisen sekä jälkiklassisen narratologian vertailu ja tarkastelu suhteessa Haitekstiin. Erityisesti luonnollisen ja epäluonnollisen narratologian vastakkainasettelu nousee tutkimuksessa oleelliseksi kehykseksi. Tutkielma osoittaa, kuinka jokainen näistä suuntauksista samanaikaisesti toimii ja ei toimi Haitekstin kaltaisen moniäänisen ja kerronnalliselta rakenteeltaan hajoavan romaanin analyysissa ja tulkinnassa. Voimakkaan intertekstuaalisuuden ja teokselle ominaisen kuvallisuuden myötä tutkimuksessa pohditaan myös intermediaalisen narratologian mahdollista roolia ja sitä, mitä kyseisen suuntauksen tulisi edes tutkia.
Kerrontaan liittyvien elementtiensä lisäksi intertekstuaalisuus ja -mediaalisuus ovat tärkeitä kerrottujen asioiden kannalta, sillä Haitekstissä sekoittuvat alluusioiden ja pastissien kautta kertomukset Herman Melvillen Moby Dickistä Steven Spielbergin elokuvaan Tappajahai. Tutkielma pyrkii osoittamaan, kuinka nämä lainatut kertomukset toisaalta rikkovat teoksen sisäistä ontologiaa ja samalla kuitenkin rakentavat sitä: Eric Sanderson eheyttää murtuvan todellisuuden muiden kertomusten tarjoamilla kirjallisilla kehyksillä. Olennaista on myös romaanin intertekstuaalisuuden diakronisuus, sillä kuten Tappajahaista Moby Dickin kautta Raamattuun ketjuuntuvat merkitykset osoittavat, tekstit eivät koskaan synny kirjallisessa tyhjiössä. Haitekstin konkreettinen hajautuminen eri maiden painoksiin ja tekijän kotisivuillaan pudottelemat vihjeet rakentavat romaania vielä fyysisten kansien ulkopuolellakin. Tutkielmassa lähestytään tätä kerronnallista haastetta paratekstuaalisuuden näkökulmasta korostaen sitä, että Haitekstille ominaiset intertekstuaalisuuteen verhotut mysteerit muodostavat eräänlaisen kirjallisen pelin tekijän ja lukijan välille. Kirjailija Hall ojentaa paratekstien kautta lukijalle mahdollisuuden olla osallisena rakentamassa Eric Sandersonin kertomaa kertomusta.
Tutkielman viimeisessä luvussa kerronnan ja intertekstuaalisuuden suhde ulotetaan kaunokirjallisuuden ulkopuolelle kulttuurintutkimukseen ja tarkemmin meemiteoriaan. Haitekstin tärkeimpien teemojen (kirjallinen mieli, kertomus ja muisti sekä kuolema ja siitä kertominen) kautta lähestytään niitä kysymyksiä, joita romaani laajemmalla tasolla käsittelee. Rinnastamalla Haiteksti useisiin kaunokirjallisiin teoksiin sekä elokuviin pyritään vastaamaan siihen, mitä romaani esittää kielestä sekä kertomusten luonteesta ja rakentumisesta yleisesti.
Kerrontaan liittyvien elementtiensä lisäksi intertekstuaalisuus ja -mediaalisuus ovat tärkeitä kerrottujen asioiden kannalta, sillä Haitekstissä sekoittuvat alluusioiden ja pastissien kautta kertomukset Herman Melvillen Moby Dickistä Steven Spielbergin elokuvaan Tappajahai. Tutkielma pyrkii osoittamaan, kuinka nämä lainatut kertomukset toisaalta rikkovat teoksen sisäistä ontologiaa ja samalla kuitenkin rakentavat sitä: Eric Sanderson eheyttää murtuvan todellisuuden muiden kertomusten tarjoamilla kirjallisilla kehyksillä. Olennaista on myös romaanin intertekstuaalisuuden diakronisuus, sillä kuten Tappajahaista Moby Dickin kautta Raamattuun ketjuuntuvat merkitykset osoittavat, tekstit eivät koskaan synny kirjallisessa tyhjiössä. Haitekstin konkreettinen hajautuminen eri maiden painoksiin ja tekijän kotisivuillaan pudottelemat vihjeet rakentavat romaania vielä fyysisten kansien ulkopuolellakin. Tutkielmassa lähestytään tätä kerronnallista haastetta paratekstuaalisuuden näkökulmasta korostaen sitä, että Haitekstille ominaiset intertekstuaalisuuteen verhotut mysteerit muodostavat eräänlaisen kirjallisen pelin tekijän ja lukijan välille. Kirjailija Hall ojentaa paratekstien kautta lukijalle mahdollisuuden olla osallisena rakentamassa Eric Sandersonin kertomaa kertomusta.
Tutkielman viimeisessä luvussa kerronnan ja intertekstuaalisuuden suhde ulotetaan kaunokirjallisuuden ulkopuolelle kulttuurintutkimukseen ja tarkemmin meemiteoriaan. Haitekstin tärkeimpien teemojen (kirjallinen mieli, kertomus ja muisti sekä kuolema ja siitä kertominen) kautta lähestytään niitä kysymyksiä, joita romaani laajemmalla tasolla käsittelee. Rinnastamalla Haiteksti useisiin kaunokirjallisiin teoksiin sekä elokuviin pyritään vastaamaan siihen, mitä romaani esittää kielestä sekä kertomusten luonteesta ja rakentumisesta yleisesti.