Synnytyskivut : pohdintoja feministisen, lääke- ja hoitotieteellisen tutkimuksen näkökulmista
RÖNKÄ, JULIA (2013)
RÖNKÄ, JULIA
2013
Sukupuolentutkimus - Gender Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310301544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310301544
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella synnystyskipuja feministisen, lääketieteellisen ja hoitotieteellisen tutkimuksen näkökulmista. Pyrkimykseni on kyseenalaistaa synnytyskipujen luonnollisuutta. Tutkimuksen kysymykset ovat seuraavat: Miten feministisessä tutkimuksessa tarkastellaan synnytyskipuja? Kuinka tutkielman lähdemateriaalissa, joka tässä tutkimuksessa edustaa suomalaista synnytyslääke- ja hoitotiedettä, käsitellään synnytyskivut ja miten synnytyskipujen lievityksen tehokkuudesta kiistellään?
Analysoin ensiksi feminististä kirjallisuutta, jossa käsitellään synnytyskipuja, naisen synnyttäjäroolin luonnollisuutta sekä lääketieteen ja reproduktioteknologioden roolia synnytysten kannalta. Toiseksi, analysoin lähdemateriaalia, joka koostuu suomalaisista lääketieteen ja hoitotieteen tutkimuksista sekä artikkeleista. Lähdemateriaalissa käsitellään synnytyskipua, lääketieteen ja hoitotieteiden synnytyskivunhoidon lähestymistapoja sekä synnytyskivunhoidon tehokkuutta. Tutkimalla aineistoa synnytyskivusta pyrin tuottamaan uutta tietoa sosiaalisesta maailmasta ja naisten paikasta siinä maailmassa.
Tutkimukseni lähestymistapa on postmoderni feminismi, joka vastaa parhaiten näkemystäni siitä, kuinka oikeudenmukaista ja emansipatorista tiedettä tuotetaan. Valitsin sen epistemologiseksi positiokseni, koska mielestäni feministinen postmoderni epistemologia johtaa kohdallisen tiedon saavuttamiseen.
Synnytyskipua käsittelevissä teksteissä ilmeni, että puolet (50%) synnyttäjistä kokee erittäin kovaa kipua ja viidennes (20%) sietämätöntä kipua ja että synnytyskipu (kuten kipu yleensä) vaatii hoitoa. Synnytyskipu voi olla haitallista sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle. Tällä hetkellä Suomessa vallitsee kaksi käsitystä synnytyskivun lievittämiseen: lääketieteellinen ja luonnonmukainen. Luonnonmukaisessa lähestymistavassa synnytyskipu nähdään ennalta annettuna, joten sitä ei kyseenalaisteta tai problematisoida. Ajatellaan, että tehokasta hoitoa siihen ei tarvita, joten kivun hoidon tavoitteena on kivun kestämisen helpottaminen esimerkiksi rentoutumisen avulla. Synnytyskivun lievittämisen kannalta kätilöiden käyttämät menetelmät ovat harvoin tarpeeksi tehokkaita.
Tehokkain kivunlievitysmenetelmä on epiduraalipuudutus, joka lukeutuu lääketieteellisiin synnytyskivun hoitomenetelmiin. Tästä huolimatta epiduraalin käyttö ei takaa aina kivunlievitystä, mikä johtuu lääkeannoksen vähäisestä määrästä tai teknisestä epäonnistumisesta. Ei-lääketieteellisiä keinoja priorisoivan sairaalan synnyttäjillä tyytyväisyys hoitoon on matalampi kuin tehokkaasti lääketieteellisiä kivunlievitysmenetelmiä käytettävän sairaalan potilailla. Epiduraalin riittämätöntä annostusta voidaan pitää uudenlaisena vallan käyttönä.
Analysoin ensiksi feminististä kirjallisuutta, jossa käsitellään synnytyskipuja, naisen synnyttäjäroolin luonnollisuutta sekä lääketieteen ja reproduktioteknologioden roolia synnytysten kannalta. Toiseksi, analysoin lähdemateriaalia, joka koostuu suomalaisista lääketieteen ja hoitotieteen tutkimuksista sekä artikkeleista. Lähdemateriaalissa käsitellään synnytyskipua, lääketieteen ja hoitotieteiden synnytyskivunhoidon lähestymistapoja sekä synnytyskivunhoidon tehokkuutta. Tutkimalla aineistoa synnytyskivusta pyrin tuottamaan uutta tietoa sosiaalisesta maailmasta ja naisten paikasta siinä maailmassa.
Tutkimukseni lähestymistapa on postmoderni feminismi, joka vastaa parhaiten näkemystäni siitä, kuinka oikeudenmukaista ja emansipatorista tiedettä tuotetaan. Valitsin sen epistemologiseksi positiokseni, koska mielestäni feministinen postmoderni epistemologia johtaa kohdallisen tiedon saavuttamiseen.
Synnytyskipua käsittelevissä teksteissä ilmeni, että puolet (50%) synnyttäjistä kokee erittäin kovaa kipua ja viidennes (20%) sietämätöntä kipua ja että synnytyskipu (kuten kipu yleensä) vaatii hoitoa. Synnytyskipu voi olla haitallista sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle. Tällä hetkellä Suomessa vallitsee kaksi käsitystä synnytyskivun lievittämiseen: lääketieteellinen ja luonnonmukainen. Luonnonmukaisessa lähestymistavassa synnytyskipu nähdään ennalta annettuna, joten sitä ei kyseenalaisteta tai problematisoida. Ajatellaan, että tehokasta hoitoa siihen ei tarvita, joten kivun hoidon tavoitteena on kivun kestämisen helpottaminen esimerkiksi rentoutumisen avulla. Synnytyskivun lievittämisen kannalta kätilöiden käyttämät menetelmät ovat harvoin tarpeeksi tehokkaita.
Tehokkain kivunlievitysmenetelmä on epiduraalipuudutus, joka lukeutuu lääketieteellisiin synnytyskivun hoitomenetelmiin. Tästä huolimatta epiduraalin käyttö ei takaa aina kivunlievitystä, mikä johtuu lääkeannoksen vähäisestä määrästä tai teknisestä epäonnistumisesta. Ei-lääketieteellisiä keinoja priorisoivan sairaalan synnyttäjillä tyytyväisyys hoitoon on matalampi kuin tehokkaasti lääketieteellisiä kivunlievitysmenetelmiä käytettävän sairaalan potilailla. Epiduraalin riittämätöntä annostusta voidaan pitää uudenlaisena vallan käyttönä.