Kasvatusteema apostoli Paavalin kirjeissä - Hermeneuttinen analyysi
KÄHKÖNEN, ESA (2013)
KÄHKÖNEN, ESA
2013
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310301538
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310301538
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Uuteen testamenttiin sisältyvien Paavalin kirjeiden kasvatusajattelua. Tarkastelun kohteena ovat vanhemman ja lapsen kasvatuksellista suhdetta käsittelevät Paavalin kirjeiden kohdat. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavalla kasvatusteema esiintyy Paavalin kirjeissä, miten kasvatussuhteeseen liittyviä ohjeita perustellaan, millainen historiallinen tilanne ohjeiden taustalla on, millaisia ideologisia piirteitä kasvatusteemaan liittyy ja mitä Paavalin kirjeistä hahmottuva kasvatusajattelu merkitsee nykyajan ihmiselle.
Tutkimuksen metodi on hermeneuttinen analyysi ja sen teoreettisen taustan muodostaa tiedonsosiologinen teoria. Tutkimuksen heuristisen ja kokoavan viitekehyksen muodostaa Kari Syreenin kehittämä kolmen maailman malli, jossa inhimillistä todellisuutta tarkastellaan tekstimaailman, symbolisen maailman ja konkreettisen maailman tasoilla. Tekstimaailman tasolla tarkastellaan tekstin sisäisiä ilmiöitä, symbolisen maailman tasolla tekstin heijastamaa ideologiaa ja konkreettisen maailman tasolla pohditaan, millaisessa historiallisessa tilanteessa teksti on syntynyt.
Tutkimusta jäsentää tiedonsosiologiseen teoriaan pohjautuva näkemys, jonka mukaan Paavalin kirjeet heijastavat varhaiskristillisen yhteisön instituutioitumisen vaiheita. Instituutioituminen tarkoittaa prosessia, jonka seurauksena yhteisön jäsen kokee todellisuuden objektiiviseksi, annetuksi todellisuudeksi. Näkemyksen mukaan Paavalin kirjeet heijastavat yhteisön rakentamiseen, vakauttamiseen ja suojelemiseen liittyviä instituutioitumisen vaiheita.
Varhaiskristillisen yhteisön rakentamisvaihetta edustavissa Paavalin aidoissa kirjeissä vanhemman ja lapsen välinen kasvatuksellinen suhde esiintyy lähinnä vertauskuvallisessa ja metaforisessa mielessä. Paavali antaa ymmärtää olevansa seurakunnan hengellinen isä, joka opettaa ja tukee seurakunnan jäseniä, hengellisiä lapsiaan. Vastaavasti hän odottaa hengellisiltä lapsiltaan kuuliaisuutta. Paavali soveltaa seurakunnan johtamisessa antiikin kreikkalais-roomalaisen maailman perheenisän (paterfamilias) ideaa.
Yhteisön vakauttamisvaihetta edustavat Kolossalaiskirje ja Efesolaiskirje. Niissä kasvatusteema esiintyy huoneentauluissa, joissa käsitellään perheenjäsenten keskinäisiä velvollisuuksia. Perheenjäsenten ihanneroolit ovat sopusoinnussa oman aikansa patriarkaalisen yhteiskunnan näkemysten kanssa. Huoneentaulujen kasvatusohjeille on kuitenkin ominaista se, että vanhemman ja lapsen kasvatussuhteeseen kuuluvia ohjeita perustellaan kristillisen ideologian avulla.
Yhteisön suojelemisvaihetta heijastavissa pastoraalikirjeissä seurakuntaa verrataan Jumalan perheeseen tai kotitalouteen. Seurakunnan viranhaltijoiden edellytetään kunnostautuneen lastensa kasvatuksessa. Entistä merkittävämmäksi on tullut kristillisen tradition välittäminen perheinstituution ja seurakunnan välityksellä. Hyvää kasvatusta pidetään tärkeänä myös yhteisön julkisuuskuvan takia.
Paavalin kirjeiden kasvatusajattelu edustaa länsimaiseen sivistysajatteluun merkittävästi vaikuttanutta Imago Dei -perinnettä, jossa ihmisen katsotaan elävän Jumalan luomassa maailmassa. Kasvattajaa ja kasvatettavia koskevat ohjeet ja ihanteet kytkeytyvät kristillisen ideologian keskeisiin elementteihin. Kasvattajaa ja kasvatettavaa kehotetaan elämään Herrassa ja rakkaudessa . Kristillinen ideologia on kasvattajan ja kasvatettavan yhteinen maailma , jonka puitteissa kasvatus tapahtuu ja suuntautuu.
Tutkimuksen metodi on hermeneuttinen analyysi ja sen teoreettisen taustan muodostaa tiedonsosiologinen teoria. Tutkimuksen heuristisen ja kokoavan viitekehyksen muodostaa Kari Syreenin kehittämä kolmen maailman malli, jossa inhimillistä todellisuutta tarkastellaan tekstimaailman, symbolisen maailman ja konkreettisen maailman tasoilla. Tekstimaailman tasolla tarkastellaan tekstin sisäisiä ilmiöitä, symbolisen maailman tasolla tekstin heijastamaa ideologiaa ja konkreettisen maailman tasolla pohditaan, millaisessa historiallisessa tilanteessa teksti on syntynyt.
Tutkimusta jäsentää tiedonsosiologiseen teoriaan pohjautuva näkemys, jonka mukaan Paavalin kirjeet heijastavat varhaiskristillisen yhteisön instituutioitumisen vaiheita. Instituutioituminen tarkoittaa prosessia, jonka seurauksena yhteisön jäsen kokee todellisuuden objektiiviseksi, annetuksi todellisuudeksi. Näkemyksen mukaan Paavalin kirjeet heijastavat yhteisön rakentamiseen, vakauttamiseen ja suojelemiseen liittyviä instituutioitumisen vaiheita.
Varhaiskristillisen yhteisön rakentamisvaihetta edustavissa Paavalin aidoissa kirjeissä vanhemman ja lapsen välinen kasvatuksellinen suhde esiintyy lähinnä vertauskuvallisessa ja metaforisessa mielessä. Paavali antaa ymmärtää olevansa seurakunnan hengellinen isä, joka opettaa ja tukee seurakunnan jäseniä, hengellisiä lapsiaan. Vastaavasti hän odottaa hengellisiltä lapsiltaan kuuliaisuutta. Paavali soveltaa seurakunnan johtamisessa antiikin kreikkalais-roomalaisen maailman perheenisän (paterfamilias) ideaa.
Yhteisön vakauttamisvaihetta edustavat Kolossalaiskirje ja Efesolaiskirje. Niissä kasvatusteema esiintyy huoneentauluissa, joissa käsitellään perheenjäsenten keskinäisiä velvollisuuksia. Perheenjäsenten ihanneroolit ovat sopusoinnussa oman aikansa patriarkaalisen yhteiskunnan näkemysten kanssa. Huoneentaulujen kasvatusohjeille on kuitenkin ominaista se, että vanhemman ja lapsen kasvatussuhteeseen kuuluvia ohjeita perustellaan kristillisen ideologian avulla.
Yhteisön suojelemisvaihetta heijastavissa pastoraalikirjeissä seurakuntaa verrataan Jumalan perheeseen tai kotitalouteen. Seurakunnan viranhaltijoiden edellytetään kunnostautuneen lastensa kasvatuksessa. Entistä merkittävämmäksi on tullut kristillisen tradition välittäminen perheinstituution ja seurakunnan välityksellä. Hyvää kasvatusta pidetään tärkeänä myös yhteisön julkisuuskuvan takia.
Paavalin kirjeiden kasvatusajattelu edustaa länsimaiseen sivistysajatteluun merkittävästi vaikuttanutta Imago Dei -perinnettä, jossa ihmisen katsotaan elävän Jumalan luomassa maailmassa. Kasvattajaa ja kasvatettavia koskevat ohjeet ja ihanteet kytkeytyvät kristillisen ideologian keskeisiin elementteihin. Kasvattajaa ja kasvatettavaa kehotetaan elämään Herrassa ja rakkaudessa . Kristillinen ideologia on kasvattajan ja kasvatettavan yhteinen maailma , jonka puitteissa kasvatus tapahtuu ja suuntautuu.