Valtakamppailua ja kompromisseja. Valtion ohjauksen vaikutus vaivaishoidon järjestämiseen Keuruun kunnassa 1880-luvulta 1910-luvulle.
VANHANEN, MARJO (2013)
VANHANEN, MARJO
2013
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310151480
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310151480
Tiivistelmä
Tiivistelmän nimeke: Valtakamppailuja ja kompromisseja.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vaivaishoidon kehitystä yhden paikallisyhteisön, Keuruun kunnan, kautta maaseudun murroskaudella 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Ajanjaksolla kuntaan muodostettiin kunnallinen paikallishallinto, jolle siirrettiin aiemmin kirkon vastuulle kuulunut vaivaishoito. Samaan aikaan valtakunnan tasolla uudistettiin vaivaishoitoa koskevaa lainsäädäntöä ja hallintoa. Tutkielman pääkysymyksenä on millä tavalla nämä uudistukset otettiin vastaan Keuruun kunnassa ja millä tavoin niitä yritettiin sovittaa kunnan vakiintuneisiin vaivaishoidontapoihin. Tutkimuskysymyksen taustalla on ajatus vallankäytöstä ja sen eri ilmenemismuodoista. Tässä tutkielmassa valtaa käsitellään ohjauksen, kontrollin ja hallitsemisen käsitteiden avulla.
Tutkielman lähdeaineisto muodostuu pääasiallisesti Keuruun kunnan vaivaishoitolautakunnan sekä kuntakokouksen pöytäkirjoista, vaivaishoidontarkastajan ja Keuruun kunnan välisestä kirjeenvaihdosta sekä pohjoisen piiritarkastajan tarkastuskertomuksista. Arkistolähteiden lisäksi lähteinä toimivatKeisarillisen majesteetin armollinen asetus yleisestä waiwaishoidostavuodelta 1879 sekäKeisarillisen majesteetin armollinen julistus vaivaishoidon tarkastelun järjestämisestä Suomessavuosilta 1888 sekä 1893. Asetusten lisäksi tutkielman yhtenä päälähteenä on G.A.Helsingiuksen kirjoittama Vaivaishoidon käsikirja vuodelta 1899.
Vuonna 1879 annettu asetus vaivaishoidosta jätti kunnille melko vapaat kädet toimittaa vaivaishoitoaan. Se siis tuki kunnallista itsehallinnon periaatetta. Vaivaishoidontarkastajan viran perustamisen myötä vuonna 1888 tilanne kuitenkin muuttui. Tarkastaja alkoi ajaa hyvin vahvasti kuntien vaivaishoidon yhdenmukaistamista koko maassa. Tarkastajan tahdon mukaiset kunnalliset vaivaishoidon ohjesäännöt sekä vaivaistalojen perustaminen olivat esimerkkejä niistä toimista, joiden kautta tarkastaja pyrki saavuttamaan yhdenmukaistamisen tavoitteensa. Kunnat asetettiin näin uudenlaisen tilanteen eteen, jossa niiden tuli muuttaa omia perinteisiä vaivaishoidontapojaan tarkastajan tahdon mukaisiksi.
Tässä tutkielmassa vaivaishoidon ohjesäännöt, vaivaistalo sekä perinteiset vaivaishoidonmuodot nousevat niiksi kiistakysymyksiksi, joista Keuruun kunta ja vaivaishoidontarkastaja Helsingius kävivät kamppailua. Tutkimustulosten myötä oli mahdollista jakaa tarkastelujakso kolmeen osittain päällekkäiseen ajanjaksoon, jotka kuvaavat sitä kehityskulkua, jonka kunta ja tarkastaja kävivät läpi yrittäessään löytää molempia tyydyttävän ratkaisun kunnallisen vaivaishoidon järjestämiseen liittyen. Vaivaishoidontarkastajan auktoriteettiaseman kehittyminen kuntalaisten silmissä kesti pitkään ja kunta sivuutti tarkastajan vaatimukset tarkastelujakson alkuvuosikymmeninä, jolleivät ne sopineet kunnan omiin tapoihin. Tutkimustulokset osoittavat, että kunta toimi useaan otteeseen myös omia virallisia ohjeitaan vastaan. Toisin sanoen viranomaisille annetut tiedot eivät vastanneet todellisuutta kunnassa. Tarkastajan vaatimusten huomiotta jättäminen sekä omien virallisten ja kirjattujen säännösten kanssa ristiriidassa oleva käytännön toiminta kertovat kunnan ja valtion välisestä valta-asema kamppailusta kunnallisen vaivaishoidon järjestämisen alkuvuosikymmeninä. Samalla ne osoittavat konkreettisella tavalla sen, kuinka niin sanottu virallinen historia ei kerro koko totuutta asioiden kehityksestä.
Tarkastelujakson lopulla on löydettävissä tasapaino kunnan ja valtion tahdon välillä. Yhteistyö alkoi vähitellen sujua paremmin ja kunta alkoi itse aktiivisesti toteuttamaan vaivaishoitoon liittyviä uudistuksia, joita valtiotaso oli pyrkinyt saamaan läpi jo kaksi vuosikymmentä. Tämän tutkielman valossa näyttää siltä, että valtion ajamat uudistukset olivat toimivia ratkaisuja, mutta ne esitettiin Keuruulle liian aikaisessa vaiheessa. Kunta ei ollut vielä 1800-luvun lopulla valmis uudistuksiin, eikä sillä ollut niille samanlaista tarvetta kuin joillakin muilla alueilla. Valtionohjauksen vaikutus Keuruun vaivaishoitoon tapahtui siis viiveellä. Kuntalaiset hyväksyivät ja toteuttivat uudistukset vasta sitten, kun he itse kokivat ne tarpeellisiksi.
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vaivaishoidon kehitystä yhden paikallisyhteisön, Keuruun kunnan, kautta maaseudun murroskaudella 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Ajanjaksolla kuntaan muodostettiin kunnallinen paikallishallinto, jolle siirrettiin aiemmin kirkon vastuulle kuulunut vaivaishoito. Samaan aikaan valtakunnan tasolla uudistettiin vaivaishoitoa koskevaa lainsäädäntöä ja hallintoa. Tutkielman pääkysymyksenä on millä tavalla nämä uudistukset otettiin vastaan Keuruun kunnassa ja millä tavoin niitä yritettiin sovittaa kunnan vakiintuneisiin vaivaishoidontapoihin. Tutkimuskysymyksen taustalla on ajatus vallankäytöstä ja sen eri ilmenemismuodoista. Tässä tutkielmassa valtaa käsitellään ohjauksen, kontrollin ja hallitsemisen käsitteiden avulla.
Tutkielman lähdeaineisto muodostuu pääasiallisesti Keuruun kunnan vaivaishoitolautakunnan sekä kuntakokouksen pöytäkirjoista, vaivaishoidontarkastajan ja Keuruun kunnan välisestä kirjeenvaihdosta sekä pohjoisen piiritarkastajan tarkastuskertomuksista. Arkistolähteiden lisäksi lähteinä toimivatKeisarillisen majesteetin armollinen asetus yleisestä waiwaishoidostavuodelta 1879 sekäKeisarillisen majesteetin armollinen julistus vaivaishoidon tarkastelun järjestämisestä Suomessavuosilta 1888 sekä 1893. Asetusten lisäksi tutkielman yhtenä päälähteenä on G.A.Helsingiuksen kirjoittama Vaivaishoidon käsikirja vuodelta 1899.
Vuonna 1879 annettu asetus vaivaishoidosta jätti kunnille melko vapaat kädet toimittaa vaivaishoitoaan. Se siis tuki kunnallista itsehallinnon periaatetta. Vaivaishoidontarkastajan viran perustamisen myötä vuonna 1888 tilanne kuitenkin muuttui. Tarkastaja alkoi ajaa hyvin vahvasti kuntien vaivaishoidon yhdenmukaistamista koko maassa. Tarkastajan tahdon mukaiset kunnalliset vaivaishoidon ohjesäännöt sekä vaivaistalojen perustaminen olivat esimerkkejä niistä toimista, joiden kautta tarkastaja pyrki saavuttamaan yhdenmukaistamisen tavoitteensa. Kunnat asetettiin näin uudenlaisen tilanteen eteen, jossa niiden tuli muuttaa omia perinteisiä vaivaishoidontapojaan tarkastajan tahdon mukaisiksi.
Tässä tutkielmassa vaivaishoidon ohjesäännöt, vaivaistalo sekä perinteiset vaivaishoidonmuodot nousevat niiksi kiistakysymyksiksi, joista Keuruun kunta ja vaivaishoidontarkastaja Helsingius kävivät kamppailua. Tutkimustulosten myötä oli mahdollista jakaa tarkastelujakso kolmeen osittain päällekkäiseen ajanjaksoon, jotka kuvaavat sitä kehityskulkua, jonka kunta ja tarkastaja kävivät läpi yrittäessään löytää molempia tyydyttävän ratkaisun kunnallisen vaivaishoidon järjestämiseen liittyen. Vaivaishoidontarkastajan auktoriteettiaseman kehittyminen kuntalaisten silmissä kesti pitkään ja kunta sivuutti tarkastajan vaatimukset tarkastelujakson alkuvuosikymmeninä, jolleivät ne sopineet kunnan omiin tapoihin. Tutkimustulokset osoittavat, että kunta toimi useaan otteeseen myös omia virallisia ohjeitaan vastaan. Toisin sanoen viranomaisille annetut tiedot eivät vastanneet todellisuutta kunnassa. Tarkastajan vaatimusten huomiotta jättäminen sekä omien virallisten ja kirjattujen säännösten kanssa ristiriidassa oleva käytännön toiminta kertovat kunnan ja valtion välisestä valta-asema kamppailusta kunnallisen vaivaishoidon järjestämisen alkuvuosikymmeninä. Samalla ne osoittavat konkreettisella tavalla sen, kuinka niin sanottu virallinen historia ei kerro koko totuutta asioiden kehityksestä.
Tarkastelujakson lopulla on löydettävissä tasapaino kunnan ja valtion tahdon välillä. Yhteistyö alkoi vähitellen sujua paremmin ja kunta alkoi itse aktiivisesti toteuttamaan vaivaishoitoon liittyviä uudistuksia, joita valtiotaso oli pyrkinyt saamaan läpi jo kaksi vuosikymmentä. Tämän tutkielman valossa näyttää siltä, että valtion ajamat uudistukset olivat toimivia ratkaisuja, mutta ne esitettiin Keuruulle liian aikaisessa vaiheessa. Kunta ei ollut vielä 1800-luvun lopulla valmis uudistuksiin, eikä sillä ollut niille samanlaista tarvetta kuin joillakin muilla alueilla. Valtionohjauksen vaikutus Keuruun vaivaishoitoon tapahtui siis viiveellä. Kuntalaiset hyväksyivät ja toteuttivat uudistukset vasta sitten, kun he itse kokivat ne tarpeellisiksi.