Fenomenografinen analyysi. Fenomenografisen analyysin lähtökohdat ja esimerkki aineiston analyysistä sosiaalityön tutkimuksessa
HAAPANIEMI, PIA (2013)
HAAPANIEMI, PIA
2013
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310081465
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310081465
Tiivistelmä
Teoreettisen tutkimuksen aiheena on fenomenografinen tutkimus ja erityisesti fenomenografinen analyysi. Fenomenografisen tutkimuksen on kehittänyt Ference Marton tutkimusryhmineen kasvatustieteessä, jossa sitä on myös eniten käytetty. Fenomenografisen tutkimuksen keskiössä on kiinnostus yksilöiden käsityksiin erilaisista ilmiöistä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaista fenomenografinen analyysi on ja miten sitä voidaan soveltaa sosiaalityön tutkimuksessa.
Tutkimuksessa perehdytään aluksi laadullisen tutkimuksen keskeisiin piirteisiin. Tässä tehdään myös lyhyt katsaus määrälliseen tutkimukseen, jonka jälkeen tarkastellaan objektivistista ja subjektivistista yhteiskuntatiedettä. Grounded theorya ja fenomenologiaa tarkastellaan esimerkkeinä laadullisesta tutkimustavasta sekä vertaillaan niitä fenomenografiaan. Toiseksi perehdytään fenomenografian keskeisiin piirteisiin tarkastelemalla sen tieteenfilosofisia lähtökohtia. Lisäksi tarkastellaan, millaista fenomenografia on laadullisena tutkimussuuntauksena. Kolmanneksi perehdytään siihen, miten fenomenografisen analyysin vaiheita on fenomenografisessa kirjallisuudessa kuvattu ja miten sitä on tehty hoito- ja kasvatustieteellisissä sekä sosiaalityön tutkimuksissa. Lopuksi selvitetään, miten fenomenografista analyysiä voisi soveltaa sosiaalityön tutkimuksessa. Tätä tarkoitusta varten on tutkimuksessa tehty fenomenografinen aineiston analyysi, joka esitellään yhtenä tapana tehdä fenomenografista analyysiä. Fenomenografista analyysiä varten kerätty aineisto koostuu informanttien ottamista valokuvista ja näiden pohjalta tehdyistä teemahaastatteluista.
Tutkimuksen tuloksena todetaan fenomenografisen tutkimuksen täyttävän laadullisen tutkimuksen tunnusmerkit ja sijoittuvan konstruktionistiseen perinteeseen. Keskeinen kiinnostuksen kohde tutkimuksessa on, miten analyysiä voi tehdä ja miten sen vaiheista voi raportoida. Tässä tutkimuksessa analysoitu empiirinen aineisto ja sen pohjalta tehdyt havainnot osoittavat, ettei fenomenografista analyysiä ja sen vaiheita ole mahdollista selostaa kovin yksityiskohtaisesti. Toinen kiinnostuksen kohde oli fenomenografisen tutkimussuuntauksen soveltuminen sosiaalityön tutkimukseen. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta fenomenografisen tutkimuksen sopivan sosiaalityön tutkimukseen, koska siinä, kuten sosiaalityössä ollaan kiinnostuneita ihmisten kokemuksista ja käsityksistä.
Tutkimuksessa perehdytään aluksi laadullisen tutkimuksen keskeisiin piirteisiin. Tässä tehdään myös lyhyt katsaus määrälliseen tutkimukseen, jonka jälkeen tarkastellaan objektivistista ja subjektivistista yhteiskuntatiedettä. Grounded theorya ja fenomenologiaa tarkastellaan esimerkkeinä laadullisesta tutkimustavasta sekä vertaillaan niitä fenomenografiaan. Toiseksi perehdytään fenomenografian keskeisiin piirteisiin tarkastelemalla sen tieteenfilosofisia lähtökohtia. Lisäksi tarkastellaan, millaista fenomenografia on laadullisena tutkimussuuntauksena. Kolmanneksi perehdytään siihen, miten fenomenografisen analyysin vaiheita on fenomenografisessa kirjallisuudessa kuvattu ja miten sitä on tehty hoito- ja kasvatustieteellisissä sekä sosiaalityön tutkimuksissa. Lopuksi selvitetään, miten fenomenografista analyysiä voisi soveltaa sosiaalityön tutkimuksessa. Tätä tarkoitusta varten on tutkimuksessa tehty fenomenografinen aineiston analyysi, joka esitellään yhtenä tapana tehdä fenomenografista analyysiä. Fenomenografista analyysiä varten kerätty aineisto koostuu informanttien ottamista valokuvista ja näiden pohjalta tehdyistä teemahaastatteluista.
Tutkimuksen tuloksena todetaan fenomenografisen tutkimuksen täyttävän laadullisen tutkimuksen tunnusmerkit ja sijoittuvan konstruktionistiseen perinteeseen. Keskeinen kiinnostuksen kohde tutkimuksessa on, miten analyysiä voi tehdä ja miten sen vaiheista voi raportoida. Tässä tutkimuksessa analysoitu empiirinen aineisto ja sen pohjalta tehdyt havainnot osoittavat, ettei fenomenografista analyysiä ja sen vaiheita ole mahdollista selostaa kovin yksityiskohtaisesti. Toinen kiinnostuksen kohde oli fenomenografisen tutkimussuuntauksen soveltuminen sosiaalityön tutkimukseen. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta fenomenografisen tutkimuksen sopivan sosiaalityön tutkimukseen, koska siinä, kuten sosiaalityössä ollaan kiinnostuneita ihmisten kokemuksista ja käsityksistä.