Kielen norminmukaisuus alakoululaisten kirjoitelmissa
LEHTINEN, RIIKKA (2013)
LEHTINEN, RIIKKA
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-10-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310081463
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201310081463
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan alakoulun toisen, neljännen ja kuudennen luokan oppilaiden kielen norminmukaisuutta Unelmien(i) päivä -kirjoitelmissa. Tutkielma kuuluu projektiinSuomen kielen myöhempi hallinta: kouluikäiset ja nuoret aikuiset(Pajunen), ja sen aineistona toimii osa projektin yhteydessä kerätystä Koulukorpuksesta. Tutkielman aineiston 544 kirjoitelmaa on kerätty vuonna 2006 Etelä- ja Länsi-Suomen alakoulun 2. 6. luokalta.
Kielen norminmukaisuutta mitataan fenomenologis-deskriptiivisen virheanalyysin keinoin. Tarkastelun kohteeksi on valittu 13 oikeinkirjoitusvirhettä, joista suurin osa on fonologisia, yksittäisiin kirjaimiin ja merkkeihin kohdistuvia virheitä, mutta mukana on myös morfologisia ja syntaktisia piirteitä. Piirteet on valittu tutkimukseen perinteisen sanelukirjoituksessa käytettävän virheanalyysin virhekategorioita mukaillen, mutta perinteisen virheanalyysin mallia on tässä tutkimuksessa muokattu koulukirjoitelma-aineistoon paremmin sopivaksi.
Aineistosta tarkastellaan oikeinkirjoitusvirheiden esiintymistä ja esiintymäfrekvenssien kehityskulkuja luokka-asteilla kaksi, neljä ja kuusi sekä pohditaan syitä erilaisten virheiden esiintymiin. Pyrkimyksenä on tunnistaa todelliset virheet satunnaisista lipsahduksista. Hypoteesina on, että virheitä esiintyy kirjoitelmissa sitä vähemmän ja hallitummin, mitä ylemmästä luokka-asteesta on kyse. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan tyttöjen ja poikien eroja oikeinkirjoitustaidoissa. Oletuksena on, että poikien tutkitusti tyttöjä kielteisempi asennoituminen äidinkielen opetukseen sekä sanamääriltään lyhyemmät kirjoitelmat voisivat viitata siihen, että tytöt hallitsevat kirjoitetun kielen normit poikia paremmin.
Tutkimusanalyysi osoittaa, että tutkitut virheet ovat luonteeltaan hyvin erityyppisiä ja selittyvät eri luokka-asteilla eri tekijöillä. Eniten virheitä on kaikilla luokka-asteilla sanarajojen merkitsemisessä ja yhdyssanoissa. Varsinaisia virheitä on aineiston nuorimmilla oppilailla melko runsaasti, kun taas vanhempien oppilaiden virheet ovat todennäköisemmin satunnaisia lipsahduksia. Virheiden määrä vähenee radikaalisti toisen ja neljännen luokan välissä, mutta erot tasoittuvat neljännen ja kuudennen luokan aineistoja vertailtaessa. Tyttöjen ja poikien tekemien virheiden määrässä on melko selvä ero. Kirjoitelmien pituuksiin suhteutettu poikien oikeinkirjoitusvirheiden määrä on lähes kaksinkertainen tyttöihin verrattuna kaikilla luokka-asteilla.
Kielen norminmukaisuutta mitataan fenomenologis-deskriptiivisen virheanalyysin keinoin. Tarkastelun kohteeksi on valittu 13 oikeinkirjoitusvirhettä, joista suurin osa on fonologisia, yksittäisiin kirjaimiin ja merkkeihin kohdistuvia virheitä, mutta mukana on myös morfologisia ja syntaktisia piirteitä. Piirteet on valittu tutkimukseen perinteisen sanelukirjoituksessa käytettävän virheanalyysin virhekategorioita mukaillen, mutta perinteisen virheanalyysin mallia on tässä tutkimuksessa muokattu koulukirjoitelma-aineistoon paremmin sopivaksi.
Aineistosta tarkastellaan oikeinkirjoitusvirheiden esiintymistä ja esiintymäfrekvenssien kehityskulkuja luokka-asteilla kaksi, neljä ja kuusi sekä pohditaan syitä erilaisten virheiden esiintymiin. Pyrkimyksenä on tunnistaa todelliset virheet satunnaisista lipsahduksista. Hypoteesina on, että virheitä esiintyy kirjoitelmissa sitä vähemmän ja hallitummin, mitä ylemmästä luokka-asteesta on kyse. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan tyttöjen ja poikien eroja oikeinkirjoitustaidoissa. Oletuksena on, että poikien tutkitusti tyttöjä kielteisempi asennoituminen äidinkielen opetukseen sekä sanamääriltään lyhyemmät kirjoitelmat voisivat viitata siihen, että tytöt hallitsevat kirjoitetun kielen normit poikia paremmin.
Tutkimusanalyysi osoittaa, että tutkitut virheet ovat luonteeltaan hyvin erityyppisiä ja selittyvät eri luokka-asteilla eri tekijöillä. Eniten virheitä on kaikilla luokka-asteilla sanarajojen merkitsemisessä ja yhdyssanoissa. Varsinaisia virheitä on aineiston nuorimmilla oppilailla melko runsaasti, kun taas vanhempien oppilaiden virheet ovat todennäköisemmin satunnaisia lipsahduksia. Virheiden määrä vähenee radikaalisti toisen ja neljännen luokan välissä, mutta erot tasoittuvat neljännen ja kuudennen luokan aineistoja vertailtaessa. Tyttöjen ja poikien tekemien virheiden määrässä on melko selvä ero. Kirjoitelmien pituuksiin suhteutettu poikien oikeinkirjoitusvirheiden määrä on lähes kaksinkertainen tyttöihin verrattuna kaikilla luokka-asteilla.