Kokemuksia emotionaalisesta yksinäisyydestä ihmisten seurassa
Brusila, Noora (2023)
Brusila, Noora
2023
Hoitotieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310218958
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310218958
Tiivistelmä
Vuonna 2022 Suomessa yksinäisyyttä koki lähes 30 % ihmisistä koko ajan tai suurimman osan ajasta. Yksinäisyyden kokeminen on kasvussa kaikissa ikäryhmissä. Yksinasuvat kokevat yksinäisyyttä yleisemmin, mutta yksinäisyyden kokeminen on kasvussa kaikenlaisissa kotitalouksissa.
Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen kokemus. Kokemus yksinäisyydestä voi vaihdella eri elämäntilanteiden ja olosuhteiden mukaan. Joku voi olla fyysisesti yksin, vaikka ei koe olevansa yksinäinen, jolloin yksin oleminen voidaan kokea voimaannuttavana asiana. Toisaalta ihminen voi myös olla ihmisten ympäröimänä ja silti kokea olevansa yksinäinen.
Yksinäisyys voidaan määritellä emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihminen ei välttämättä koe ympärillä olevia ihmissuhteita merkityksellisinä. Ihminen voi olla toisen kanssa tai toisen ihmisen seurassa, mutta ei koe kiintymystä toiseen. Tällöin ihmiseltä puuttuu ihmissuhde, joka tarjoaa kiintymystä ja turvaa. Tämä voi johtaa hylätyksi tulemisen ja tyhjyyden tunteisiin sekä lohduttomuuteen ja epävarmuuteen. Sosiaalisessa yksinäisyydessä ihmisellä ei ole sosiaalisia verkostoja ympärillään. Ihminen voi kokea esimerkiksi puolison kuoleman jälkeen, ettei hänellä ole ketään ihmistä fyysisesti elämässään.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksia muiden ihmisten seurassa.
Tutkimuksessa käytettiin valmista Tietoarkiston aineistoa, jonka on kerännyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) yhteistyössä Suomen mielenterveys ry:n ja HelsinkiMission kanssa. Aineisto on kerätty marraskuun 2020 ja huhtikuun 2021 välisenä aikana SKS:n verkkosivuilla julkaistun kirjoituskutsun avulla. Kirjoituskutsuun ovat voineet vastata kaikki suomalaiset, joilla on yksinäisyyden kokemuksia. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia.
Emotionaalisen yksinäisyyden kokemukset muodostuivat kokemuksista, että ei kelpaa muille, sosiaaliset kanssakäymiset eivät muodostu merkityksellisiksi ihmissuhteiksi, ihmissuhteissa on haasteita, sosiaalisissa tilanteissa toimiminen on haastavaa ja yksinäisyys haastaa hyvinvointia.
Yksinäisyyttä koetaan muiden ihmisten seurassa. Asia on merkityksellinen hoitotyön kannalta, kun työskennellään ihmisten kanssa, jotka kokevat yksinäisyyttä. Puolison tai perheen kanssa asuminen ei takaa sitä, että ihminen ei kokisi yksinäisyyttä. Emotionaalinen ulottuvuus tulee huomioida yksinäisyyden ja sen vaikutusten arvioinnissa.
Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen kokemus. Kokemus yksinäisyydestä voi vaihdella eri elämäntilanteiden ja olosuhteiden mukaan. Joku voi olla fyysisesti yksin, vaikka ei koe olevansa yksinäinen, jolloin yksin oleminen voidaan kokea voimaannuttavana asiana. Toisaalta ihminen voi myös olla ihmisten ympäröimänä ja silti kokea olevansa yksinäinen.
Yksinäisyys voidaan määritellä emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen. Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihminen ei välttämättä koe ympärillä olevia ihmissuhteita merkityksellisinä. Ihminen voi olla toisen kanssa tai toisen ihmisen seurassa, mutta ei koe kiintymystä toiseen. Tällöin ihmiseltä puuttuu ihmissuhde, joka tarjoaa kiintymystä ja turvaa. Tämä voi johtaa hylätyksi tulemisen ja tyhjyyden tunteisiin sekä lohduttomuuteen ja epävarmuuteen. Sosiaalisessa yksinäisyydessä ihmisellä ei ole sosiaalisia verkostoja ympärillään. Ihminen voi kokea esimerkiksi puolison kuoleman jälkeen, ettei hänellä ole ketään ihmistä fyysisesti elämässään.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksia muiden ihmisten seurassa.
Tutkimuksessa käytettiin valmista Tietoarkiston aineistoa, jonka on kerännyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) yhteistyössä Suomen mielenterveys ry:n ja HelsinkiMission kanssa. Aineisto on kerätty marraskuun 2020 ja huhtikuun 2021 välisenä aikana SKS:n verkkosivuilla julkaistun kirjoituskutsun avulla. Kirjoituskutsuun ovat voineet vastata kaikki suomalaiset, joilla on yksinäisyyden kokemuksia. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia.
Emotionaalisen yksinäisyyden kokemukset muodostuivat kokemuksista, että ei kelpaa muille, sosiaaliset kanssakäymiset eivät muodostu merkityksellisiksi ihmissuhteiksi, ihmissuhteissa on haasteita, sosiaalisissa tilanteissa toimiminen on haastavaa ja yksinäisyys haastaa hyvinvointia.
Yksinäisyyttä koetaan muiden ihmisten seurassa. Asia on merkityksellinen hoitotyön kannalta, kun työskennellään ihmisten kanssa, jotka kokevat yksinäisyyttä. Puolison tai perheen kanssa asuminen ei takaa sitä, että ihminen ei kokisi yksinäisyyttä. Emotionaalinen ulottuvuus tulee huomioida yksinäisyyden ja sen vaikutusten arvioinnissa.