Tietopyyntö takkuaa – KHO:n asiakirjajulkisuusratkaisut vuosina 2010–2020 journalismin tiedonhankinnan näkökulmasta
Paananen, Karoliina (2021)
Paananen, Karoliina
2021
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105245337
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105245337
Tiivistelmä
Tässä journalistiikan pro gradu -tutkielmassa selvitän, millaisia tiedonsaannin vaikeuksia asiakirjapyyntöjä tekevät toimittajat työssään kohtaavat ja mitä se kertoo läpinäkyvyyden periaatteen toteutumisesta julkishallinnossa journalismin näkökulmasta. Julkisuuslain takaama hallinnon läpinäkyvyys on journalistisen tiedonhankinnan keskeinen edellytys. Nykyinen, vuoden 1999 julkisuuslaki ei kuitenkaan ole ajan tasalla. Sen ovat todenneet niin sitä soveltavat viranomaiset kuin journalistit. Lain voimaan tulon jälkeen yhteiskunta ja maailma on muuttunut, ja esimerkiksi digitalisaation kaltaiset muutokset ovat vaikuttaneet siihen, miten tietoja käsitellään ja millainen tieto voi olla levitessään haavoittavaa. Muutoksilla on vaikutus siihen, miten viranomainen julkisuuslakia tulkitsee ja sitä kautta journalistien mahdollisuuksiin saada tietoa. Viranomaisen laintulkintojen ajankohtaisia ongelmia journalismin näkökulmasta selvitän tarkastelemalla korkeimman hallinto-oikeuden asiakirjajulkisuutta koskevia ratkaisuja aikavälillä 2010–2020, joissa kiista on syntynyt alun perin journalistin tekemän tietopyynnön seurauksena. Tapauksia on tutkielmassa mukana 62 kappaletta.
Aineisto on analysoitu temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta on etsitty paitsi kokonaiskuvaa siitä, millainen on journalistien ”tietopyyntö-” tai ”valituskoneisto” myös käsitystä siitä, mitkä asiat viranomaisen lain tulkinnoissa nousevat erityisen usein toimittajan tiedonsaannin esteeksi. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että julkisuuslain tulkintoja kyseenalaistaa varsin pieni joukko journalistien ammattikunnan edustajista. Heidän tiedonsaantinsa sakkaa tyypillisesti silloin, kun asiakirjapyyntö koskee tietoja, joita jollain yksityisen sektorin edustajalla on intressi salata. Useat tietopyynnöistä kohdistuvat viranomaisen oman toiminnan laillisuuteen tai tarkoituksenmukaisuuteen ja kytkeytyvät uutistilanteisiin, joissa journalisteilla on ollut syytä epäillä viranomaisen toiminnan kelvollisuutta. Tässä tutkielmassa tehdyt havainnot tukevat aiempia selvityksiä ja niin yksittäisten toimittajien kuin toimittajajärjestöjenkin esillä pitämiä havaintoja julkisuuslain tulkintaan liittyvistä ongelmista.
Aineisto on analysoitu temaattisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta on etsitty paitsi kokonaiskuvaa siitä, millainen on journalistien ”tietopyyntö-” tai ”valituskoneisto” myös käsitystä siitä, mitkä asiat viranomaisen lain tulkinnoissa nousevat erityisen usein toimittajan tiedonsaannin esteeksi. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että julkisuuslain tulkintoja kyseenalaistaa varsin pieni joukko journalistien ammattikunnan edustajista. Heidän tiedonsaantinsa sakkaa tyypillisesti silloin, kun asiakirjapyyntö koskee tietoja, joita jollain yksityisen sektorin edustajalla on intressi salata. Useat tietopyynnöistä kohdistuvat viranomaisen oman toiminnan laillisuuteen tai tarkoituksenmukaisuuteen ja kytkeytyvät uutistilanteisiin, joissa journalisteilla on ollut syytä epäillä viranomaisen toiminnan kelvollisuutta. Tässä tutkielmassa tehdyt havainnot tukevat aiempia selvityksiä ja niin yksittäisten toimittajien kuin toimittajajärjestöjenkin esillä pitämiä havaintoja julkisuuslain tulkintaan liittyvistä ongelmista.