”Hän kehräs lankaa sadun vyyhteen” : Kokemuksellisuus ja tarinamaailmat Zacharias Topeliuksen Lukemisia lapsille –saduissa
Anttoora, Aapo (2021)
Anttoora, Aapo
2021
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105014214
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105014214
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Zacharias Topeliuksen Lukemisia lapsille –satukokoelman (Läsning för barn, 1865–1896) ensimmäisen niteen kokemuksellisuutta ja satumaailman rakentumista. Teoreettinen viitekehys tutkimuksessa on kognitiivinen narratologia, josta analyysin tukena hyödynnän Monika Fludernikin (1996) teoriaa kokemuksen välittymisestä kognitiivisten kehysten kautta tajuntaan. Kertomuksen kerronnallisuus ilmenee välitettynä kokemuksellisuutena. Kertojan rooli kokemuksen tuottajana on vahva, sillä satujen alussa kerronnassa painottuu vuorovaikutuksellinen tilanne yleisön kanssa, mikä herättää lukijan mielenkiinnon. Kertoja myös esittää tapahtumat oman yksilöllisen kokemisensa kautta, jolloin kerrontaan rakentuu henkilökohtainen silminnäkijän aspekti. Analyysissani huomioni kiinnittyy kertojan luomaan kokemukselliseen tilaan sekä vuorovaikutteisuuteen yleisön kanssa. Satujen lopussa kertoja usein esittää loppuarvioinnin, joka painottaa kerronnan viestiä ja sanomaa. Toisena tutkimuksen tarkastelupisteenä toimii satumaailman rakentuminen, jonka teoreettisena pohjana on David Hermanin (2009) maailmanrakentumisen kategoriat. Satumaailman muodostumisessa merkittävä rooli on kerronnan outojen elementtien tulkinnalla, jonka toimii reaalimaailmasta peräisin olevien ymmärtämismallien kautta. Yksi keskeinen näkökulma satumaailman kokemuksellisuuteen on Marie-Laure Ryanin (2001) esittelemä immersio, joka tarkoittaa lukijan kokemuksellista heittäytymistä tarinamaailman tapahtumatasolle. Yhtäältä satumaailmassa ilmenee yhteys reaalimaailman tapahtumiin ja havaintoihin ja samalla mielikuvituksellinen seikkailu todellisen maailman ulkopuolelle muodostetussa fiktiivisessä kertomustasossa. Kokemuksen välittymisen tarkastelussa pyrin etsimään elementtejä, jotka kuljettavat merkityksiä kertomukselta vastaanottajalle ja mahdollistavat ”hermeneuttista seikkailua”. Tarinamaailman tasolla merkityksellinen hahmo saduissa on enkeliin viittaava Nukku-Matti, jolla on selkeä tehtävä kokemuksellisuuden ja tarinamaailman rakentumisen välittymisessä.
Kertomusten kollektiivinen mieli ja allegorinen lukeminen toimivat myös näkökulmina Topeliuksen kokemuksellisuuden tarkasteluun. Kokemuksen kollektiivisuutta analysoin Alan Palmerin (2004) fiktiivisiä mieliä koskevan ajattelun avulla. Mielen narratiivi esitetään dynaamisena prosessina, jossa vuorovaikuttajina ovat kertoja, hahmo ja lukija, mutta kuitenkin tulkinnallisen merkituksen prosesille tuottaa lukija. Lukija myös täyttää kertojan tarinamaailmaan jättämät aukot niin, että kertomuksen kokonaisuudesta muodostuu ymmärrettävä kokonaisuus. Tarinamaailma pohjautuu reaalisen todellisuuden kokemuksiin, mutta sen ristiiriitaisuuksiisn lukija soveltaa valitsemaansa kehystä. Yksi tällainen tulkintakehys on Pirjo Lyytikäisen (2014) mukaan soveltamani allegorinen lukeminen, jota hyödynnän satujen allegorisen unimaailman, kollektiivisen kokemisen ja toposten välittämän temaattisuuden analyysissa. Kielikuvalliset ja temaattiset elementit vahvistavat ja visualisoivat satujen sanomaa. Huomioin toposten aseman kokemuksellisuuden kiintopisteenä ja satujen temaattisena tulkinta-avaimena. Kollektiivisen mielen tarkastelussa analysoin sadun yhteisön mielen kuvausta, jonka kautta kuulija ohjataan osaksi kollektiivista kokemista sekä vahvistetaan kerronnan sidosteisuutta. Kollektiivisessa tarkastelussa nousevat painotuksen ja toiston kautta kodin ja kristillisen ajattelun tematiikat osana kansallista identiteettiä. Intertekstuaalisuus eli tekstien välinen viittauksellisuus on tarkasteluni pohjalta myös yksi Lukemisia lapsille –saduissa kokemuksellisuutta lisäävä toisteinen tekijä. Esitänkin saduissa ilmenevien raamatullisen intertekstuaalisuuden kautta kokemuksellisuuden rikastamista luennassa rinnakkaisten kertomusten myötä. Satujen kokemustasojen ja tarinamaailman rakentumisen tarkastelun kautta avaan uusia näköaloja luennan mielikuvitukselliseen tilaan, immersion metodin käytettävyyteen sekä tutun kokemuselementin ja kollektiivisen mielen merkityksiin.
Kertomusten kollektiivinen mieli ja allegorinen lukeminen toimivat myös näkökulmina Topeliuksen kokemuksellisuuden tarkasteluun. Kokemuksen kollektiivisuutta analysoin Alan Palmerin (2004) fiktiivisiä mieliä koskevan ajattelun avulla. Mielen narratiivi esitetään dynaamisena prosessina, jossa vuorovaikuttajina ovat kertoja, hahmo ja lukija, mutta kuitenkin tulkinnallisen merkituksen prosesille tuottaa lukija. Lukija myös täyttää kertojan tarinamaailmaan jättämät aukot niin, että kertomuksen kokonaisuudesta muodostuu ymmärrettävä kokonaisuus. Tarinamaailma pohjautuu reaalisen todellisuuden kokemuksiin, mutta sen ristiiriitaisuuksiisn lukija soveltaa valitsemaansa kehystä. Yksi tällainen tulkintakehys on Pirjo Lyytikäisen (2014) mukaan soveltamani allegorinen lukeminen, jota hyödynnän satujen allegorisen unimaailman, kollektiivisen kokemisen ja toposten välittämän temaattisuuden analyysissa. Kielikuvalliset ja temaattiset elementit vahvistavat ja visualisoivat satujen sanomaa. Huomioin toposten aseman kokemuksellisuuden kiintopisteenä ja satujen temaattisena tulkinta-avaimena. Kollektiivisen mielen tarkastelussa analysoin sadun yhteisön mielen kuvausta, jonka kautta kuulija ohjataan osaksi kollektiivista kokemista sekä vahvistetaan kerronnan sidosteisuutta. Kollektiivisessa tarkastelussa nousevat painotuksen ja toiston kautta kodin ja kristillisen ajattelun tematiikat osana kansallista identiteettiä. Intertekstuaalisuus eli tekstien välinen viittauksellisuus on tarkasteluni pohjalta myös yksi Lukemisia lapsille –saduissa kokemuksellisuutta lisäävä toisteinen tekijä. Esitänkin saduissa ilmenevien raamatullisen intertekstuaalisuuden kautta kokemuksellisuuden rikastamista luennassa rinnakkaisten kertomusten myötä. Satujen kokemustasojen ja tarinamaailman rakentumisen tarkastelun kautta avaan uusia näköaloja luennan mielikuvitukselliseen tilaan, immersion metodin käytettävyyteen sekä tutun kokemuselementin ja kollektiivisen mielen merkityksiin.