Kriisin heijastuminen organisaation sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin
Svahn, Veera (2021)
Svahn, Veera
2021
Viestinnän maisteriohjelma - Master's Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104163057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104163057
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan eri organisaatioiden työntekijöiden kokemuksia kriisitilanteista ja niiden jälkihoidosta sekä syvennetään ymmärrystä siitä, millaisia heijastuksia kriisitilanteilla voi olla organisaation sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Kriisiviestintää on tutkittu laajasti viestinnän eri näkökulmista, mutta kriisejä on harvoin tutkittu puheviestinnän näkökulmasta. Tämän lisäksi kriisitilanteen vaiheista jälkimmäisiä, kuten kriisin jälkihoitoa, on tutkittu muita kriisin vaiheita vähemmän. Organisaatiot keskittyvät kriisitilanteissa usein viestimään ulkoisille sidosryhmilleen, jolloin sisäinen viestintä esimerkiksi työntekijöille jää vähemmälle huomiolle. Tässä tutkielmassa vuorovaikutus kriisissä nähdään yksisuuntaista ylhäältä alaspäin suuntautuvaa viestintää laajempana käsitteenä ja tutkielmassa käytetään kriisivuorovaikutuksen käsitettä kuvaamaan kriisitilanteissa tapahtuvaa – ja toivottavaa – vuorovaikutusta. Tutkielman tutkimusongelma kuuluu: miten työntekijät kokevat kriisin heijastuneen organisaation sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin?
Organisaation sisäisiä vuorovaikutussuhteita ja niissä kriisien myötä tapahtuneita muutoksia lähestytään organisaatioiden työntekijöiden kokemusten kuvaamana. Tämän laadullisen tutkielman tutkimusaineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, joissa kuvataan yhteensä seitsemää erilaista kriisitilannetta ja työntekijöiden kokemuksia niiden hallinnasta. Aineisto on analysoitu kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisten teemoittelun ja tyypittelyn keinoin.
Tutkielman päätulos kytkeytyy kriisivuorovaikutuksen tarpeellisuuteen kriisin kaltaisessa kaoottisessa tilanteessa. Tulosten mukaan niissä organisaatioissa, joissa vuorovaikutus toimi työntekijöiden ja johdon välillä kriisitilanteessa, kriisi ei heikentänyt luottamusta vuorovaikutussuhteissa, vaan päinvastoin se jopa vahvisti sitä. Vastaavasti niissä organisaatioissa, joissa vuorovaikutus ei toiminut, vuorovaikutussuhteet ja niissä ilmenevä luottamus heikkenivät. Tuloksista käy ilmi, että kriisi heijastui kaikkiin organisaation sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin: esimies-alaissuhteeseen, työntekijöiden keskinäisiin vertaissuhteisiin sekä työntekijän ja organisaation väliseen suhteeseen.
Tutkielman tulosten mukaan sillä, miten kriisi oli alun perin saanut alkunsa, oli vaikutusta siihen, kokivatko työntekijät organisaation hoitaneen kriisitilanteen ammattimaisesti vai epäammattimaisesti. Tulosten mukaan organisaatiosta tai sen toimijasta riippumatta syntyneet kriisit hoidettiin pääosin ammattimaisesti ja vastaavasti organisaation tai sen toimijan itse aiheuttamat kriisit epäammattimaisesti. Mikäli organisaatio hoiti kriisitilanteen ja kriisin jälkihoidon työntekijöiden kokemuksen mukaan ammattimaisesti, kokivat he kriisin heijastuneen positiivisesti organisaation sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Vastaavasti, jos työntekijöiden kokemuksen mukaan kriisi oli hoidettu epäammattimaisesti, sillä koettiin olleen negatiivisia vaikutuksia vuorovaikutussuhteisiin.
Organisaation sisäisiä vuorovaikutussuhteita ja niissä kriisien myötä tapahtuneita muutoksia lähestytään organisaatioiden työntekijöiden kokemusten kuvaamana. Tämän laadullisen tutkielman tutkimusaineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, joissa kuvataan yhteensä seitsemää erilaista kriisitilannetta ja työntekijöiden kokemuksia niiden hallinnasta. Aineisto on analysoitu kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisten teemoittelun ja tyypittelyn keinoin.
Tutkielman päätulos kytkeytyy kriisivuorovaikutuksen tarpeellisuuteen kriisin kaltaisessa kaoottisessa tilanteessa. Tulosten mukaan niissä organisaatioissa, joissa vuorovaikutus toimi työntekijöiden ja johdon välillä kriisitilanteessa, kriisi ei heikentänyt luottamusta vuorovaikutussuhteissa, vaan päinvastoin se jopa vahvisti sitä. Vastaavasti niissä organisaatioissa, joissa vuorovaikutus ei toiminut, vuorovaikutussuhteet ja niissä ilmenevä luottamus heikkenivät. Tuloksista käy ilmi, että kriisi heijastui kaikkiin organisaation sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin: esimies-alaissuhteeseen, työntekijöiden keskinäisiin vertaissuhteisiin sekä työntekijän ja organisaation väliseen suhteeseen.
Tutkielman tulosten mukaan sillä, miten kriisi oli alun perin saanut alkunsa, oli vaikutusta siihen, kokivatko työntekijät organisaation hoitaneen kriisitilanteen ammattimaisesti vai epäammattimaisesti. Tulosten mukaan organisaatiosta tai sen toimijasta riippumatta syntyneet kriisit hoidettiin pääosin ammattimaisesti ja vastaavasti organisaation tai sen toimijan itse aiheuttamat kriisit epäammattimaisesti. Mikäli organisaatio hoiti kriisitilanteen ja kriisin jälkihoidon työntekijöiden kokemuksen mukaan ammattimaisesti, kokivat he kriisin heijastuneen positiivisesti organisaation sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Vastaavasti, jos työntekijöiden kokemuksen mukaan kriisi oli hoidettu epäammattimaisesti, sillä koettiin olleen negatiivisia vaikutuksia vuorovaikutussuhteisiin.