Kiinteistön myynnin ja vuokrauksen rajanveto arvonlisäverotuksessa
Tiitinen, Manu-Pekka (2021)
Tiitinen, Manu-Pekka
2021
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104052826
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104052826
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman aiheena on kiinteistön myynnin ja vuokrauksen rajanveto arvonlisäverotuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää arvonlisäverotuksessa poikkeuksellisesti verovapaaksi säädetyn kiinteistön myynnin ja vuokrauksen rajanvetoa sekä tutkia, missä tilanteissa syntyy epävarmuutta siitä, miten kiinteistönluovutuksen arvonlisäverotuksellinen käsittely määräytyy. Rajanvedon lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten arvonlisäverotuksessa määritellään kiinteistön, kiinteistön myynnin sekä vuokrauksen käsitteet ja millä ehdoin yhtiö voi hakeutua vapaaehtoisesti verovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta.
Arvonlisäverotuksessa kiinteistön myynnin ja vuokrauksen rajanveto on todettu ongelmalliseksi etenkin tilanteissa, jossa kiinteistön rahoitus on toteutettu leasingilla. Tutkimuksessa keskitytään selvittämään, miten kiinteistöleasingsopimuksen ehdot vaikuttavat sen arvonlisäverotulkintaan, ja millaisia seurauksia verovelvolliselle voi aiheutua virheellisestä sopimuksen tulkinnasta. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten muissa Euroopan maissa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Saksassa on ohjeistettu leasingin osalta. Tuloksia vertaillaan Suomen lainsäädäntöön ja Verohallinnon ohjeistukseen. Havaintojen perusteella voidaan selvittää, kuinka laajaa ja riittävää Verohallinnon antama ohjeistus on. Lisäksi vertailusta pyritään saamaan vastauksia siihen, tulisiko Suomen kiinteistöleasingiiin liittyvässä ohjeistuksessa tehdä muutoksia tai parannuksia ja jos tulisi, niin millaisia ne voisivat olla.
Tutkimuksen lähestymistapa on oikeusdogmaattinen eli lakia tulkitseva. Tutkimuksessa käsitellään kiinteistön myynnin ja vuokrauksen arvonlisäverotusta voimassa olevan oikeuden kautta, minkä vuoksi arvonlisäverodirektiivi ja arvonlisäverolaki ovat tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä. Näiden lähteiden lisäksi tutkimuksessa keskeisessä asemassa on oikeuskäytäntö, jonka avulla tutkimuksessa saadaan näkemys siitä, millaisiksi esimerkiksi arvonlisäverodirektiivissä määritetyt kiinteistön ja sen luovutuksen käsitteet ovat todellisuudessa muotoutuneet.
Tutkimuksessa havaitaan, että kiinteistön myynnin ja vuokrauksen rajanvedossa ratkaisevaa on osapuolien välinen sopimus ja sen ehdot. Ehtojen perusteella voidaan määritellä, onko kyseessä kiinteistön myynti vai vuokraus. Kiinteistöleasingsopimusta pidetään tavallisesti kiinteistön vuokrauksena. Sopimus voi kuitenkin olla kiinteistön myynti, jos sopimus sisältää lunastusvelvollisuuden tai jos sopimuksen ehdot sellaiset, että lunastusoikeuden käyttäminen on vuokralleottajalle ainoa taloudellisesti rationaalinen valinta. Rajanvedolla on suuri merkitys varsinkin tilanteessa, jossa kiinteistön vuokrauksesta on hakeuduttu vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi. Kiinteistönluovutuksen oikean arvonlisäverotulkinnan selvittäminen etukäteen on erittäin tärkeää, sillä tulkinnan ollessa virheellinen, ovat seuraukset huomattavat sekä vuokralleantajalle että vuokralleottajalle. Vertailumaiden Verohallintojen antama ohjeistus leasingiin liittyen on laajempaa kuin Suomen Verohallinnon. Suomessa tulisikin lisätä leasingiin liittyvää ohjeistusta ja siinä tulisi tuoda selkeästi esille, minkä suuruisen lisämaksun vuokralleottaja voi maksaa vuokralleantajalle käyttäessään lunastusoikeutta. Lisämaksun rajan määritteleminen on tärkeää, jotta tiedetään, tulisiko leasingsopimusta käsitellä arvonlisäverotuksessa kiinteistön myyntinä vai vuokrauksena. Rajanvedossa on kuitenkin edelleen tulkintaongelmia, joihin saadaan vastauksia vasta siinä vaiheessa, kun asiaa käsitellään lisää verotus- ja oikeuskäytännössä.
Arvonlisäverotuksessa kiinteistön myynnin ja vuokrauksen rajanveto on todettu ongelmalliseksi etenkin tilanteissa, jossa kiinteistön rahoitus on toteutettu leasingilla. Tutkimuksessa keskitytään selvittämään, miten kiinteistöleasingsopimuksen ehdot vaikuttavat sen arvonlisäverotulkintaan, ja millaisia seurauksia verovelvolliselle voi aiheutua virheellisestä sopimuksen tulkinnasta. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten muissa Euroopan maissa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Saksassa on ohjeistettu leasingin osalta. Tuloksia vertaillaan Suomen lainsäädäntöön ja Verohallinnon ohjeistukseen. Havaintojen perusteella voidaan selvittää, kuinka laajaa ja riittävää Verohallinnon antama ohjeistus on. Lisäksi vertailusta pyritään saamaan vastauksia siihen, tulisiko Suomen kiinteistöleasingiiin liittyvässä ohjeistuksessa tehdä muutoksia tai parannuksia ja jos tulisi, niin millaisia ne voisivat olla.
Tutkimuksen lähestymistapa on oikeusdogmaattinen eli lakia tulkitseva. Tutkimuksessa käsitellään kiinteistön myynnin ja vuokrauksen arvonlisäverotusta voimassa olevan oikeuden kautta, minkä vuoksi arvonlisäverodirektiivi ja arvonlisäverolaki ovat tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä. Näiden lähteiden lisäksi tutkimuksessa keskeisessä asemassa on oikeuskäytäntö, jonka avulla tutkimuksessa saadaan näkemys siitä, millaisiksi esimerkiksi arvonlisäverodirektiivissä määritetyt kiinteistön ja sen luovutuksen käsitteet ovat todellisuudessa muotoutuneet.
Tutkimuksessa havaitaan, että kiinteistön myynnin ja vuokrauksen rajanvedossa ratkaisevaa on osapuolien välinen sopimus ja sen ehdot. Ehtojen perusteella voidaan määritellä, onko kyseessä kiinteistön myynti vai vuokraus. Kiinteistöleasingsopimusta pidetään tavallisesti kiinteistön vuokrauksena. Sopimus voi kuitenkin olla kiinteistön myynti, jos sopimus sisältää lunastusvelvollisuuden tai jos sopimuksen ehdot sellaiset, että lunastusoikeuden käyttäminen on vuokralleottajalle ainoa taloudellisesti rationaalinen valinta. Rajanvedolla on suuri merkitys varsinkin tilanteessa, jossa kiinteistön vuokrauksesta on hakeuduttu vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvolliseksi. Kiinteistönluovutuksen oikean arvonlisäverotulkinnan selvittäminen etukäteen on erittäin tärkeää, sillä tulkinnan ollessa virheellinen, ovat seuraukset huomattavat sekä vuokralleantajalle että vuokralleottajalle. Vertailumaiden Verohallintojen antama ohjeistus leasingiin liittyen on laajempaa kuin Suomen Verohallinnon. Suomessa tulisikin lisätä leasingiin liittyvää ohjeistusta ja siinä tulisi tuoda selkeästi esille, minkä suuruisen lisämaksun vuokralleottaja voi maksaa vuokralleantajalle käyttäessään lunastusoikeutta. Lisämaksun rajan määritteleminen on tärkeää, jotta tiedetään, tulisiko leasingsopimusta käsitellä arvonlisäverotuksessa kiinteistön myyntinä vai vuokrauksena. Rajanvedossa on kuitenkin edelleen tulkintaongelmia, joihin saadaan vastauksia vasta siinä vaiheessa, kun asiaa käsitellään lisää verotus- ja oikeuskäytännössä.