Kun lehtikuvaaja tuli toimitukseen: Sisällönanalyysi Aamulehden valokuvista vuosilta 1927–1931
Kauta, Jasmina (2021)
Kauta, Jasmina
2021
Visuaalisen journalismin maisteriohjelma - Master's Programme in Visual Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103262706
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202103262706
Tiivistelmä
Selvitän tutkimuksessa, millaisiin aiheisiin Aamulehti on kuvallisesti panostanut omalla kuvatuotannollaan vuosina 1927–1931 ja millaisia eri käyttötarkoituksia Aamulehden kuvaajien ottamille kuville voi aineistosta löytää. Käytän analyysimenetelmänä sisällönanalyysia, joka sisältää sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysia.
Käytän tutkimuksen aineistona Aamulehden kuvauspäiväkirjamerkintöjä vuosilta 1927–1931, Aamulehden valokuvaajien ottamia valokuvia vuosilta 1927–1931 ja Aamulehden vuosikertoja samalta ajanjaksolta. Tutkimuksessa käytetyt kuvauspäiväkirjamerkinnät määräytyvät sen mukaan, löytyvätkö niitä vastaavat kuvanegatiivit tai kuvat Vapriikin kuva-arkiston fyysisestä arkistomateriaalista tai Tampereen museoiden sähköisestä Siiri-kokoelmatietokannasta. Aamulehden vuosikerroista mukaan valikoituivat pääasiassa ne numerot, joissa julkaistiin tutkimusaineiston kuvia.
Tutkimuksen teoreettinen osa koostuu tutkimusaineiston historiallisen kontekstin avaamisesta, visuaalisten järjestysten käsitteestä ja visuaalisen kulttuurin tutkimukseen liittyvistä käsitteistä ja menetelmistä, joita käytetään analyysissa. Tutkimuksen lähestymistapa on konstruktivistinen: Kuvien representaatioita lähestytään siitä näkökulmasta, että kuvat eivät esitä todellisuutta vaan ovat osa sitä.
Sisällönanalyysi toteutettiin yhden muuttujan ja koko aineiston läpikäynnin aikana tehtyjen huomioiden avulla. Muuttujaksi valikoitui kuvaustoimeksiantojen eli päiväkirjamerkintöjen ensisijainen aihe, jolle rakennettiin 13 eri arvoa. Tuloksista erottuu viisi kuva-aihetta, jotka hallitsevat Aamulehden oman tuotannon kuvastossa ja joiden arvojen määrä kattaa 73,6 prosenttia kaikkien yksiköiden määrästä. 23,6 prosenttia aineiston kuva-aiheista liittyi maisemiin, kaupunkikuviin ja rakennuksiin. 14,9 prosenttia kuva- aiheista liittyy urheiluun ja liikuntaan ja 14,6 prosenttia taiteeseen ja kulttuuriin. 10,5 prosenttia kuvista on tapahtumista, juhlista ja merkkipäivistä ja 10 prosenttia liittyy elin- keinoon ja työhön. Kuva-aiheiden analyysin lisäksi käsittelen muita tutkimuksen aikana esiin tulleita huomioita visuaalisista järjestyksistä. Aamulehden valokuvat sijoittavat alueen tärkeimmät kuvalliset aiheet kotien ja yksityiselämän ulkopuolelle. Lopuksi analysoin kvalitatiivisesti neljää tapausesimerkkiä, jotka olen valinnut aineistosta tutkimuksen syventämiseksi. Tapausesimerkeissä käsitellään kuvatekstin ja kuvien suhdetta, luonnehtivaa henkilökuvaa uutiskuvana, pehmeää uutiskuvaa ja kovaa uutiskuvaa.
Käytän tutkimuksen aineistona Aamulehden kuvauspäiväkirjamerkintöjä vuosilta 1927–1931, Aamulehden valokuvaajien ottamia valokuvia vuosilta 1927–1931 ja Aamulehden vuosikertoja samalta ajanjaksolta. Tutkimuksessa käytetyt kuvauspäiväkirjamerkinnät määräytyvät sen mukaan, löytyvätkö niitä vastaavat kuvanegatiivit tai kuvat Vapriikin kuva-arkiston fyysisestä arkistomateriaalista tai Tampereen museoiden sähköisestä Siiri-kokoelmatietokannasta. Aamulehden vuosikerroista mukaan valikoituivat pääasiassa ne numerot, joissa julkaistiin tutkimusaineiston kuvia.
Tutkimuksen teoreettinen osa koostuu tutkimusaineiston historiallisen kontekstin avaamisesta, visuaalisten järjestysten käsitteestä ja visuaalisen kulttuurin tutkimukseen liittyvistä käsitteistä ja menetelmistä, joita käytetään analyysissa. Tutkimuksen lähestymistapa on konstruktivistinen: Kuvien representaatioita lähestytään siitä näkökulmasta, että kuvat eivät esitä todellisuutta vaan ovat osa sitä.
Sisällönanalyysi toteutettiin yhden muuttujan ja koko aineiston läpikäynnin aikana tehtyjen huomioiden avulla. Muuttujaksi valikoitui kuvaustoimeksiantojen eli päiväkirjamerkintöjen ensisijainen aihe, jolle rakennettiin 13 eri arvoa. Tuloksista erottuu viisi kuva-aihetta, jotka hallitsevat Aamulehden oman tuotannon kuvastossa ja joiden arvojen määrä kattaa 73,6 prosenttia kaikkien yksiköiden määrästä. 23,6 prosenttia aineiston kuva-aiheista liittyi maisemiin, kaupunkikuviin ja rakennuksiin. 14,9 prosenttia kuva- aiheista liittyy urheiluun ja liikuntaan ja 14,6 prosenttia taiteeseen ja kulttuuriin. 10,5 prosenttia kuvista on tapahtumista, juhlista ja merkkipäivistä ja 10 prosenttia liittyy elin- keinoon ja työhön. Kuva-aiheiden analyysin lisäksi käsittelen muita tutkimuksen aikana esiin tulleita huomioita visuaalisista järjestyksistä. Aamulehden valokuvat sijoittavat alueen tärkeimmät kuvalliset aiheet kotien ja yksityiselämän ulkopuolelle. Lopuksi analysoin kvalitatiivisesti neljää tapausesimerkkiä, jotka olen valinnut aineistosta tutkimuksen syventämiseksi. Tapausesimerkeissä käsitellään kuvatekstin ja kuvien suhdetta, luonnehtivaa henkilökuvaa uutiskuvana, pehmeää uutiskuvaa ja kovaa uutiskuvaa.