"Ei kukaan ihminen oikein osoittanut kiinnostusta musta, joten ajattelin, että olen sitten itsekseni.": Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien sateenkaarinuorten kokemuksia kuulumisesta ja osallistumisesta
Palomäki, Jenni (2021)
Palomäki, Jenni
2021
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102222201
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202102222201
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien sateenkaarinuorten kokemuksia kuulumisesta ja osallistumisesta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Erik Allardtin hyvinvointiteoria (having, loving, being) täydennettynä Hirvilammin ja Helnen neljännellä ulottuvuudella (doing). Aineistoa tarkastellaan intersektionaalisesta lähtökohdasta.
Pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, ja se perustuu aineistoon, joka koostuu 11 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevan nuoren teemahaastattelusta. Haastattelut ovat osa laajempaa tutkimusaineistoa, jossa on selvitetty koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten kokemuksia. Tämä tutkimus on rajattu koskemaan aineiston niitä nuoria, jotka ilmoittavat kuuluvansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksessa selvitetään nuorten kuulumisen kokemuksia lapsuuden ja nuoruuden lähiyhteisöihin: ystävyyssuhteisiin, kouluyhteisöihin, nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön ryhmien muodostamiin yhteisöihin. Lisäksi selvitetään lapsuudenperheen lähtökohtia tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden tarjoamiselle, yhteiskuntaan kuulumista ja nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Lapsuudenperheiden lähtökohtia selvitetään kuuden kysymyksen avulla. Kysymysten avulla kartoitetaan riskitekijöitä, joiden perusteella arvioin ongelmien kasautumista ja perheen tarjoamia olosuhteita kasvulle ja kehitykselle.
Tutkimus osoittaa lapsuus- ja nuoruusajan kuulumattomuuden kokemusten ja ulkopuolisuuden olevan yhteydessä vaikeuksiin elämän nivelvaiheissa, esimerkiksi peruskoulun jälkeisiin opintoihin kiinnittymisessä. Aineiston nuoret ovat joutuneet koulukiusatuiksi lukuisista eri syistä, ja tämä on murentanut itsetuntoa ja uskoa tulla hyväksytyksi tulevissa opiskeluryhmissä. Omaan, valtavirrasta poikkeavaan seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvä pohdinta, on osaltaan aiheuttanut ulkopuolisuuden kokemuksia koulussa ja ystävyyssuhteissa. Lisäksi se on vaikeuttanut parisuhteen muodostamista ja tuonut osaltaan kokemuksia ulkopuolisuudesta, sillä kevyemmän deittailuseuran löytyminen on haastavaa. Haastateltavien elämässä on ollut myös korjaavia ja hyväksyviä yhteisöjä, joihin nuoret ovat kokeneet kuuluvansa yhdenvertaisina jäseninä. Näitä yhteisöjä ovat olleet kymppiluokka, ammattikoulun opiskeluryhmä ja erityisesti esiin nousseet etsivän nuorisotyön ryhmät ja nuorten työpajat.
Aineiston nuoret kokevat ulkopuolisuutta myös suhteessa yhteiskuntaan. Haastatteluissa toistuu puhe normista, jonka mukaan yhteiskunnan keskelle kuuluvat ne, joilla on työpaikka, koulutus, asunto, perhe ja ystäviä. Nuoret kokevat olevansa haastatteluhetkellä enimmäkseen yhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella, mutta oma sijainti suhteessa yhteiskuntaan voi muuttua, jos pääsee normin sisälle. Normin sisälle pääsemiseen tarvitaan nuorten kertoman mukaan muutos omassa tilanteessa, kuten opiskelun aloittaminen tai työllistyminen. Tutkimustuloksissa huomionarvoista on itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle kokevien nuorten halu osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Nuoret kokevat äänestämisen tärkeäksi ja ottavat osaa erilaisten kansalaisaloitteiden ja adressien allekirjoittamiseen ja jakamiseen. Vaikuttamisen kohteet liittyvät usein sateenkaarivähemmistön oikeuksiin.
Pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, ja se perustuu aineistoon, joka koostuu 11 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevan nuoren teemahaastattelusta. Haastattelut ovat osa laajempaa tutkimusaineistoa, jossa on selvitetty koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten kokemuksia. Tämä tutkimus on rajattu koskemaan aineiston niitä nuoria, jotka ilmoittavat kuuluvansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksessa selvitetään nuorten kuulumisen kokemuksia lapsuuden ja nuoruuden lähiyhteisöihin: ystävyyssuhteisiin, kouluyhteisöihin, nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön ryhmien muodostamiin yhteisöihin. Lisäksi selvitetään lapsuudenperheen lähtökohtia tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden tarjoamiselle, yhteiskuntaan kuulumista ja nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Lapsuudenperheiden lähtökohtia selvitetään kuuden kysymyksen avulla. Kysymysten avulla kartoitetaan riskitekijöitä, joiden perusteella arvioin ongelmien kasautumista ja perheen tarjoamia olosuhteita kasvulle ja kehitykselle.
Tutkimus osoittaa lapsuus- ja nuoruusajan kuulumattomuuden kokemusten ja ulkopuolisuuden olevan yhteydessä vaikeuksiin elämän nivelvaiheissa, esimerkiksi peruskoulun jälkeisiin opintoihin kiinnittymisessä. Aineiston nuoret ovat joutuneet koulukiusatuiksi lukuisista eri syistä, ja tämä on murentanut itsetuntoa ja uskoa tulla hyväksytyksi tulevissa opiskeluryhmissä. Omaan, valtavirrasta poikkeavaan seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvä pohdinta, on osaltaan aiheuttanut ulkopuolisuuden kokemuksia koulussa ja ystävyyssuhteissa. Lisäksi se on vaikeuttanut parisuhteen muodostamista ja tuonut osaltaan kokemuksia ulkopuolisuudesta, sillä kevyemmän deittailuseuran löytyminen on haastavaa. Haastateltavien elämässä on ollut myös korjaavia ja hyväksyviä yhteisöjä, joihin nuoret ovat kokeneet kuuluvansa yhdenvertaisina jäseninä. Näitä yhteisöjä ovat olleet kymppiluokka, ammattikoulun opiskeluryhmä ja erityisesti esiin nousseet etsivän nuorisotyön ryhmät ja nuorten työpajat.
Aineiston nuoret kokevat ulkopuolisuutta myös suhteessa yhteiskuntaan. Haastatteluissa toistuu puhe normista, jonka mukaan yhteiskunnan keskelle kuuluvat ne, joilla on työpaikka, koulutus, asunto, perhe ja ystäviä. Nuoret kokevat olevansa haastatteluhetkellä enimmäkseen yhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella, mutta oma sijainti suhteessa yhteiskuntaan voi muuttua, jos pääsee normin sisälle. Normin sisälle pääsemiseen tarvitaan nuorten kertoman mukaan muutos omassa tilanteessa, kuten opiskelun aloittaminen tai työllistyminen. Tutkimustuloksissa huomionarvoista on itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle kokevien nuorten halu osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Nuoret kokevat äänestämisen tärkeäksi ja ottavat osaa erilaisten kansalaisaloitteiden ja adressien allekirjoittamiseen ja jakamiseen. Vaikuttamisen kohteet liittyvät usein sateenkaarivähemmistön oikeuksiin.