Skandaali journalismin näkökulmasta : Dramaturgian ja syyllisyyden rakentuminen elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä koskeneessa kohussa
Kauppila, Ellanoora (2021)
Kauppila, Ellanoora
2021
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101301807
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202101301807
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisten elementtien avulla kohuja rakennetaan journalistisessa mediassa. Tutkielmassa tarkastellaan skandaalin rakentumista tarkastelemalla elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä koskevaa kohua Ylen ja Ilta-Sanomien verkkouutisoinnin avulla.
Aku Louhimies joutui skandaalin keskelle 19.3.2018, kun Yleisradio (Yle) julkaisi jutun, jossa useat naisnäyttelijät kertoivat Louhimiehen kyseenalaisista ohjausmetodeista. Jutussa kerrottiin naisnäyttelijöiden negatiivisista kokemuksista Louhimiehen alaisena. Näyttelijät rohkaistuivat kertomaan tapahtumista elokuva-alan häirintätapauksista käynnistyneeseen Me Too -liikkeeseen viitaten. Tästä alkoi Louhimiehen ympärillä poikkeuksellisen laaja ja kotimaista elokuva-alaa ravisuttanut kohu, jota useat mediat käsittelivät pitkään.
Tutkimuksessa tarkastellaan laadullisen tekstianalyysin keinoin, miten Louhimies-kohusta uutisoidaan kahdessa journalistisessa mediassa: Ylellä ja Ilta-Sanomissa (IS). Yhteensä aineisto koostuu 82 Louhimies-kohua koskevasta verkkouutisesta. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, millainen dramaturginen kaari Louhimies-kohussa on ja millaisin vaihein se rakentuu, sekä millaisin tekstuaalisin ja kuvallisin keinoin syyllisyyttä rakennettiin kohun eri vaiheissa.
Analyysin tavoitteena on tuoda esiin Louhimies-kohua rakentava dramaturginen kaari sekä tehdä näkyväksi muun muassa otsikoinnin, juttujen rakenteiden, lausetason verbaalisten ilmausten sekä visuaalisten elementtien kautta mahdollisesti syntyviä syyllisyyttä tuottavia tulkintoja, ja katsoa erosivatko tavat Ylen ja Ilta-Sanomien välillä. Tutkielmasta kävi ilmi, että Louhimies-kohusta on nähtävillä selkeä viiden vaiheen kautta rakentuva dramaturginen kaari ja paljon erilaisia elementtejä, joiden avulla kohussa luotiin syyllisyysvaikutelmaa. Sekä Yle että Ilta-Sanomat julkaisivat Louhimies-kohusta aktiivisesti uutisia pitkään ja niissä korostui pääosin Louhimiehen esittäminen syyllistävässä valossa. Kohussa esiintyneitä syyllistämisen keinoja olivat muun muassa syyllistävät lauserakenteet kuten kysymyslauseiden käyttö, syyllisyydestä vihjailevat sanavalinnat, kohun osapuolten sekä muiden asiantuntijoiden haastattelut ja tarkat kuvaukset tapahtumista, jotka todistivat tapahtumat tosiksi. Myös toisto, asioiden yleistäminen sekä kuvailmaisussa synkähköt ja tarkkaan rajatut lähikuvat esiintyivät kohua käsitelleissä uutisissa. Näillä keinoilla syyllisyyttä yhtäältä faktuaalistettiin ja toisaalta kärjistettiin.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että syyllistäminen on medioille tyypillistä silloin, kun kyseessä on jokin paheksuttava asia. Syyllistäminen ei vaadi sitä, että kohdetta epäiltäisiin varsinaisen rikoksen tekemisestä. Tämä pro gradu -tutkielma osoittaa, että kohuihin liittyy erilaisia vaiheita ja että journalistinen syyllistäminen on vahva osa kohujen rakentumista mediassa.
Aku Louhimies joutui skandaalin keskelle 19.3.2018, kun Yleisradio (Yle) julkaisi jutun, jossa useat naisnäyttelijät kertoivat Louhimiehen kyseenalaisista ohjausmetodeista. Jutussa kerrottiin naisnäyttelijöiden negatiivisista kokemuksista Louhimiehen alaisena. Näyttelijät rohkaistuivat kertomaan tapahtumista elokuva-alan häirintätapauksista käynnistyneeseen Me Too -liikkeeseen viitaten. Tästä alkoi Louhimiehen ympärillä poikkeuksellisen laaja ja kotimaista elokuva-alaa ravisuttanut kohu, jota useat mediat käsittelivät pitkään.
Tutkimuksessa tarkastellaan laadullisen tekstianalyysin keinoin, miten Louhimies-kohusta uutisoidaan kahdessa journalistisessa mediassa: Ylellä ja Ilta-Sanomissa (IS). Yhteensä aineisto koostuu 82 Louhimies-kohua koskevasta verkkouutisesta. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, millainen dramaturginen kaari Louhimies-kohussa on ja millaisin vaihein se rakentuu, sekä millaisin tekstuaalisin ja kuvallisin keinoin syyllisyyttä rakennettiin kohun eri vaiheissa.
Analyysin tavoitteena on tuoda esiin Louhimies-kohua rakentava dramaturginen kaari sekä tehdä näkyväksi muun muassa otsikoinnin, juttujen rakenteiden, lausetason verbaalisten ilmausten sekä visuaalisten elementtien kautta mahdollisesti syntyviä syyllisyyttä tuottavia tulkintoja, ja katsoa erosivatko tavat Ylen ja Ilta-Sanomien välillä. Tutkielmasta kävi ilmi, että Louhimies-kohusta on nähtävillä selkeä viiden vaiheen kautta rakentuva dramaturginen kaari ja paljon erilaisia elementtejä, joiden avulla kohussa luotiin syyllisyysvaikutelmaa. Sekä Yle että Ilta-Sanomat julkaisivat Louhimies-kohusta aktiivisesti uutisia pitkään ja niissä korostui pääosin Louhimiehen esittäminen syyllistävässä valossa. Kohussa esiintyneitä syyllistämisen keinoja olivat muun muassa syyllistävät lauserakenteet kuten kysymyslauseiden käyttö, syyllisyydestä vihjailevat sanavalinnat, kohun osapuolten sekä muiden asiantuntijoiden haastattelut ja tarkat kuvaukset tapahtumista, jotka todistivat tapahtumat tosiksi. Myös toisto, asioiden yleistäminen sekä kuvailmaisussa synkähköt ja tarkkaan rajatut lähikuvat esiintyivät kohua käsitelleissä uutisissa. Näillä keinoilla syyllisyyttä yhtäältä faktuaalistettiin ja toisaalta kärjistettiin.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että syyllistäminen on medioille tyypillistä silloin, kun kyseessä on jokin paheksuttava asia. Syyllistäminen ei vaadi sitä, että kohdetta epäiltäisiin varsinaisen rikoksen tekemisestä. Tämä pro gradu -tutkielma osoittaa, että kohuihin liittyy erilaisia vaiheita ja että journalistinen syyllistäminen on vahva osa kohujen rakentumista mediassa.