Luvattu maa, vaiettu häpeä: siirtolaisnaisen identiteetti, stigma ja häpeä Susanna Alakosken Sikalat-romaanissa.
Riihimäki, Riina (2020)
Riihimäki, Riina
2020
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Sciences, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011248168
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011248168
Tiivistelmä
Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli tutkia ruotsinsuomalaisten siirtolaisten kokemaa häpeää. Tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella häpeää ja sen mahdollista periytymistä äiti-tytär-suhteen kautta.
Tutkimusaineisto koostui Susanna Alakosken (2011) fiktiivisestä Sikalat-romaanista, joka käsittelee erään 1960-luvulla Ruotsiin muuttaneen suomalaisen perheen sopeutumista uuteen kulttuuriin. Tutkimusmenetelminä käytettiin sisällönanalyysiä ja kategoria-analyysia. Aineiston analyysissa testattiin Erving Goffmanin (1963) stigma- teorian soveltuvuutta analyyttisenä työkaluna.
Tutkimustulosten mukaan tyttären ja äidin häpeän kokemukset olivat sisäisiä ja ulkoisia. Molempien häpeän kokemukset syntyivät todellisen ja kuvitellun identiteetin välillä havaitusta poikkeavuuden havainnosta. Tyttärelle häpeää aiheuttivat pääosin materiaaliset seikat, kuten kulutustuotteet. Äidin häpeä oli ei-materiaalista ja syvällisempää kuin tyttären.
Äidin stigma resonoi siirtolaisen heikosta sosiaalisesta asemasta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Stigma rakentui pysyväksi osaksi äidin identiteettiä ja muodosti esteen yhteiskuntaan sopeutumiselle. Äidin stigma heijastui tyttären ja koko perheen hyvinvointiin, mutta ei estänyt tyttären sopeutumista uuteen kulttuuriin. Kielitaito ja onnistumisen kokemukset koulussa ja harrastuksissa olivat merkityksellisiä tyttären stigmatartunnalta välttymisessä.
Pro gradu- tutkielmani perusteella voidaan sanoa siirtolaisten kokeman häpeän olevan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa esiintyvä, monitasoinen ilmiö. Häpeän tunteen ilmeneminen kulttuurisessa kontekstissa indikoi hyväksynnän ja arvostuksen puutteesta. Hyväksytyksi tulemisen ja arvostuksen kokemuksilla on merkittävä rooli yksilön arkielämän hyvinvoinnin kannalta.
Tutkimusaineisto koostui Susanna Alakosken (2011) fiktiivisestä Sikalat-romaanista, joka käsittelee erään 1960-luvulla Ruotsiin muuttaneen suomalaisen perheen sopeutumista uuteen kulttuuriin. Tutkimusmenetelminä käytettiin sisällönanalyysiä ja kategoria-analyysia. Aineiston analyysissa testattiin Erving Goffmanin (1963) stigma- teorian soveltuvuutta analyyttisenä työkaluna.
Tutkimustulosten mukaan tyttären ja äidin häpeän kokemukset olivat sisäisiä ja ulkoisia. Molempien häpeän kokemukset syntyivät todellisen ja kuvitellun identiteetin välillä havaitusta poikkeavuuden havainnosta. Tyttärelle häpeää aiheuttivat pääosin materiaaliset seikat, kuten kulutustuotteet. Äidin häpeä oli ei-materiaalista ja syvällisempää kuin tyttären.
Äidin stigma resonoi siirtolaisen heikosta sosiaalisesta asemasta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Stigma rakentui pysyväksi osaksi äidin identiteettiä ja muodosti esteen yhteiskuntaan sopeutumiselle. Äidin stigma heijastui tyttären ja koko perheen hyvinvointiin, mutta ei estänyt tyttären sopeutumista uuteen kulttuuriin. Kielitaito ja onnistumisen kokemukset koulussa ja harrastuksissa olivat merkityksellisiä tyttären stigmatartunnalta välttymisessä.
Pro gradu- tutkielmani perusteella voidaan sanoa siirtolaisten kokeman häpeän olevan yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa esiintyvä, monitasoinen ilmiö. Häpeän tunteen ilmeneminen kulttuurisessa kontekstissa indikoi hyväksynnän ja arvostuksen puutteesta. Hyväksytyksi tulemisen ja arvostuksen kokemuksilla on merkittävä rooli yksilön arkielämän hyvinvoinnin kannalta.