Mahdottomasta mahdollista : Timo Sarpanevan lasinsuunnittelu-uran kehitys ja työskentelyprosessi Iittalan lasitehtaalla
Hakala, Hannaliisa (2020)
Hakala, Hannaliisa
2020
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294489
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294489
Tiivistelmä
Taiteilija-muotoilija Timo Sarpanevan (1926–2006) taide- ja suunnittelu-ura käsittää tuotantoa lukuisten eri materiaalien parissa sekä suomalaisilla ja ulkomaisilla teollisuuslaitoksilla että vapaana taiteilijana. Tämä historian pro gradu -tutkielma käsittelee Sarpanevan lasinsuunnittelu-uran kehitystä ja työskentelyprosessia Iittalan lasitehtaalla. Tutkimuksessa Sarpanevan lasinsuunnittelu-uraa tarkastellaan kokonaisuutena aivan sen alkuajoista eli 1950-luvulta 1990-luvulle saakka, jolloin Sarpaneva suunnitteli viimeiset tuotteensa Iittalalle.
Sarpanevan uran käännekohtana pidetään vuoden 1954 Milanon triennaali -taideteollisuusnäyttelyä, minkä kautta hän nousi maailmanmaineeseen. Suomalaisten taideteollisuusesineiden ja niiden suunnitelleiden ”sankarimuotoilijoiden” osakseen saama menestys maailmalla hyödytti tiedostetusti käytettynä välineenä yritysten, yhdistysten ja valtion taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia tavoitteita. Tuotesuunnittelun ja -kehityksen lisäksi Sarpanevan työtehtäviin kuului myös julkisuudessa edustamista. Milanon ihmeeksikin kutsutun menestyksen markkinoiminen ja siitä uutisoiminen vaikutti 1950–1960-lukujen määrittelemiseen myyttiseksi taideteollisuuden kultakaudeksi.
Tämä tutkimus tarkastelee Timo Sarpanevan lasinsuunnittelu-uraa kahdesta näkökulmasta. Ensimmäisenä uran kehityskaarta käsitellään Iittalan ja suomalaisen taideteollisuushistorian kontekstissa. Toisena syvennytään Sarpanevan noudattamaan tuotesuunnittelu- ja kehitysprosessiin sekä prosessille annettuihin arvoihin ja merkityksiin 1900-luvun loppupuolella Iittalan lasitehtaan kontekstissa. Aihetta lähestytään muistitieto-, mediajulkaisu- ja kuva-aineiston sekä Iittalan lasitehtaan tuotekokouspöytäkirjakopioiden avulla aineistolähtöisesti lähiluvun keinoin.
Tutkimus tuo esille, että Sarpanevan lasinsuunnittelu-uraan ja sen kehitykseen Iittalan lasitehtaan freelance-suunnittelijana vaikuttivat Sarpanevan itsensä lisäksi erityisesti Iittalan, taideteollisuusalan toimijoiden sekä Suomen valtion tavoitteet ja toimet. Sarpanevan lasinsuunnittelu-ura kehittyikin suomalaisen yhteiskunnan, kotimaisen ja kansainvälisen taideteollisuuskentän sekä Iittalan lasitehtaan vaikutuksen alaisena 1900-luvun lopussa. Urakehityksen ja sen historiallisen kontekstin lisäksi tutkimus osoittaa Sarpanevan arvostaman ja noudattaman työskentelyprosessin olleen moniammatillinen ja iteratiivinen tuotesuunnittelu- ja kehitysprosessi, jonka annin on koettu mahdollistaneen Sarpanevan suunnittelemien lasiesineiden luomisen ja uudenlaisten valmistusmenetelmien kehittelemisen. Tulokset laajentavat Sarpanevan urakehityksen kontekstin, tuotannon synnyn sekä työskentelyprosessin ymmärtämistä, mikä voi tarjota mahdollisia ideoita tulevaisuuden prosessien suunnittelulle.
Sarpanevan uran käännekohtana pidetään vuoden 1954 Milanon triennaali -taideteollisuusnäyttelyä, minkä kautta hän nousi maailmanmaineeseen. Suomalaisten taideteollisuusesineiden ja niiden suunnitelleiden ”sankarimuotoilijoiden” osakseen saama menestys maailmalla hyödytti tiedostetusti käytettynä välineenä yritysten, yhdistysten ja valtion taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia tavoitteita. Tuotesuunnittelun ja -kehityksen lisäksi Sarpanevan työtehtäviin kuului myös julkisuudessa edustamista. Milanon ihmeeksikin kutsutun menestyksen markkinoiminen ja siitä uutisoiminen vaikutti 1950–1960-lukujen määrittelemiseen myyttiseksi taideteollisuuden kultakaudeksi.
Tämä tutkimus tarkastelee Timo Sarpanevan lasinsuunnittelu-uraa kahdesta näkökulmasta. Ensimmäisenä uran kehityskaarta käsitellään Iittalan ja suomalaisen taideteollisuushistorian kontekstissa. Toisena syvennytään Sarpanevan noudattamaan tuotesuunnittelu- ja kehitysprosessiin sekä prosessille annettuihin arvoihin ja merkityksiin 1900-luvun loppupuolella Iittalan lasitehtaan kontekstissa. Aihetta lähestytään muistitieto-, mediajulkaisu- ja kuva-aineiston sekä Iittalan lasitehtaan tuotekokouspöytäkirjakopioiden avulla aineistolähtöisesti lähiluvun keinoin.
Tutkimus tuo esille, että Sarpanevan lasinsuunnittelu-uraan ja sen kehitykseen Iittalan lasitehtaan freelance-suunnittelijana vaikuttivat Sarpanevan itsensä lisäksi erityisesti Iittalan, taideteollisuusalan toimijoiden sekä Suomen valtion tavoitteet ja toimet. Sarpanevan lasinsuunnittelu-ura kehittyikin suomalaisen yhteiskunnan, kotimaisen ja kansainvälisen taideteollisuuskentän sekä Iittalan lasitehtaan vaikutuksen alaisena 1900-luvun lopussa. Urakehityksen ja sen historiallisen kontekstin lisäksi tutkimus osoittaa Sarpanevan arvostaman ja noudattaman työskentelyprosessin olleen moniammatillinen ja iteratiivinen tuotesuunnittelu- ja kehitysprosessi, jonka annin on koettu mahdollistaneen Sarpanevan suunnittelemien lasiesineiden luomisen ja uudenlaisten valmistusmenetelmien kehittelemisen. Tulokset laajentavat Sarpanevan urakehityksen kontekstin, tuotannon synnyn sekä työskentelyprosessin ymmärtämistä, mikä voi tarjota mahdollisia ideoita tulevaisuuden prosessien suunnittelulle.